Viime vuosina järvitaimenen ja saimaanlohen koskialueiden kunnostukseen, tutkimukseen ja ns. säilytysviljelyyn on käytetty merkittävä määrä rahaa. Myös erilaisia lohenkalastukseen liittyviä kalastusrajoituksia on tullut lisää. Siitä huolimatta erityisesti saimaanlohi on katoamisen kynnyksellä. Saimaalohen häviäminen kokonaan on todennäköisempää kuin selviäminen.
Tutkimusten mukaan saimaanlohen poikasista vain 0,2 prosenttia selviää Saimaan ja Pielisen järvivaellukselta takaisin. Siis 99,8 prosenttia menehtyy järvivaelluksen aikana. Kalanviljelylaitoksissa jylläävä vesihome pitää huolen, ettei uusia kalanpoikasia saada istutuksiin. Se tarkoittaa, että todennäköisesti tulevat sukupolvet eivät enää näe tätä upeaa kalaa. Onko saimaanlohta siis tarpeen kalastaa ruokapöytään asti? Sitä voi kukin miettiä itse.
Olen ollut neljä vuotta yhdistyksen puheenjohtajana, missä kunnostettiin pieniä puroja ja virtavesiä uhanalaisten lohikalojen lisääntymistä varten. Pyydystimme myös emokaloja noin 200 joka syksy, minkä jälkeen ne lypsettiin. Lypsetyistä mätimunista kasvoi pieniä lohikaloja, jotka vapautettiin vesistöön. Tämä kaikki oli hienoa työtä uhanalaisten lohikalojen hyväksi.
Saimaanlohen häviäminen olisi todellinen häpeä tällaisessa sivistysvaltiossa. Itse en ole kalastanut enää saimaanlohta tai järvitaimenta vuosiin. Tyydyn uistellessa haukeen, ahveneen ja kuhaan. Niitä tulee järvistä, lammista ja joista ruokapöytääni ihan riittävästi. Työtä kaikkien uhanalaisten lohikalojen selviytymiseksi kannattaa kuitenkin edelleen tehdä!