Maanpuolustukselliset yhdistykset ylläpitävät alueillaan erittäin tärkeää vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on yhdessä yleisen suomalaisen asevelvollisuuden kanssa maanpuolustuksen selkäranka. Tästä selkärangasta on huolehdittava myös vaalien jälkeen. Toiminnalle on mahdollistettava riittävät tilat, resurssit ja rahoitus.
Ilomantsissa toissa viikonloppuna järjestetty Reserviläisurheiluliiton Talvijotos – ”Karhujotos” on erinomainen esimerkki siitä, miten saumattomasti hommat hoituvat, kun jokainen tietää oman tehtävänsä. Ilman maanpuolustuksen vapaaehtoisia tämänkin jotoksen järjestäminen olisi ollut haastavaa.
Sotilaan, reserviläisen, metsästäjän sekä tiettyjen turvallisuutta tuottavien viranomaisten yksi tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia hyvästä ampumataidosta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on sekin omalta osaltaan lisännyt merkittävästi ampumaharjoittelun tärkeyttä. Viimeistään nyt on huolehdittava ampumaratojen riittävästä määrästä ja niiden esteettömästä käytöstä. Ampumataidon osalta tulee olla mahdollisuus käyttää ampumaradoilla myös tarkoitukseen sopivia aseita. Tämän luulisi olevan ihan perusasioita. Vaan kun ei ole.
Erilaisten tutkimusten ja selvitysten mukaan nykyisen ampumarataverkoston ylläpitämisessä on suuria vaikeuksia. Pidän hyvänä, että ampumaradat luokiteltaisiin maassamme kriittiseksi infrastruktuuriksi, kuten Janne Pitkänen ehdottaa Metsästäjä-lehdessä (1/2023). Tällöin vahvistuisi niiden ampumaharjoittelutoiminnan ja maanpuolustuksellinen merkitys.
Itä-Suomessa on perinteisesti ollut vahva maanpuolustustahto. MPK:n koulutusmäärä ja kertausharjoitusten määrä ovat lisääntyneet Ukrainan sodan myötä. Erilaiset vapaaehtoiset maanpuolustuskurssit ovat erittäin tärkeä osa yhteiskuntamme varautumiskoulutusta. Ilman toimivia ampuratoja toiminnan järjestäminen on erittäin haasteellista.
Kari Kulmala
eduskuntavaaliehdokas, kok
Sanomalehti Karjalainen 20.3.2023