Hyökkäys siviiliväestöä kohtaan on sotarikos

Venäjän aseellinen hyökkäys itsenäiseen Ukrainaan rikkoo useita kansainvälisiä sopimuksia. Jokaisessa sodassa on olemassa oikeussääntöjä. Niitä sovelletaan aseellisissa selkkauksissa, kun konflikti on jo alkanut. Oikeussäännöt sisältävät joukon säännöksiä, jotka takaavat lapsille erityissuojelua. Kansainvälisiä säädöksiä lasten suojelemiseksi sodan aikana on laadittu jo yli sata vuotta sitten. Eri asia on, haluaako jokin valtio tällaisia sääntöjä noudattaa, vaikka olisi niihin aikaisemmin sitoutunut.

Muun muassa tahallinen hyökkäys siviiliväestöä kohtaan on sotarikos. Valtaosa sotien uhreista onkin nykyään siviilejä, naisia, vanhuksia ja lapsia. Siviiliväestöllä tulee aina olla mahdollisuus siirtyä sota-alueelta pois, myös Ukrainassa. Tämän mahdollistaminen osoittaisi sodan vastapuolelta inhimillisyyttä ja sivistystä.

Tällä hetkellä Ukrainasta on arviolta kymmenen prosenttia väestöstä siirtynyt maan rajojen ulkopuolelle, myös Suomeen. Näen hyvänä, että sotaan täysin syyttömät lapset, naiset ja vanhukset pääsevät pois sodan jaloista. Suomessa vain sodan käynyt sukupolvi tietää oikeasti, miltä tuntuu lähteä omasta kodista, ehkä viimeistä kertaa. Talvi- ja jatkosodan tai Lapin sodan jättämät haavat eivät ole sodan nähneeltä sukupolvelta vieläkään täysin umpeutuneet.

Samaan aikaan kuulee joskus puhuttavan, että Suomessa asuvien venäläisten tulisi lähteä takaisin lähtömaahansa. Tähän ei ole mitään perusteita. Suomessa asuu tuhansia perheitä, joista toinen vanhempi on venäläistaustainen. Pitäisikö meidän lähettää toinen vanhemmista Venäjälle ja samalla arvioida, kenen luokse heidän yhteiset lapsensa jäävät? Riistäisimmekö lapsilta toisen vanhemmista? Tälläkin hetkellä jo osa lapsista pelkää kertoa, että toinen vanhemmista on venäläistaustainen. Tähänkö on sivistysvaltio Suomessa menty? Ei kai meidän tarvitse mennä samalle tasolle sotaan syyttömien kohtelussa kuin naapurimaassamme?

Kari Kulmala, Rääkkylä

kunnanvaltuutettu (kok)

Sanomalehti Karjalainen 25.4.2022

(tarjottu lehteen 12.4.2022)

Nato kutsuu, halusimmepa sitä taikka emme

En ole koskaan ennen ollut kovin Nato-myönteinen, mutta nyt Putin sotaretkellään Ukrainaan on muuttanut mielipiteeni. Tarvitsemme oman vahvan asevelvollisuuden ja puolustuksen lisäksi myös Naton antaman suojan. Suomi ei ole hyökkäämässä minnekään, eikä sitä tee Natokaan. Venäjästä ei voi sanoa samaa, koska se haikailee edelleen omia etupiirejään.

Ukrainan sodan alettua tapahtumat ovat muuttuneet nopeasti. Suomi ei voi olla enää missään Venäjän ja Läntisen-Euroopan välimaastossa. Suomi on kuulunut jo pitkään Euroopan Unioniin ja osallistuu Venäjään kohdistuviin pakotteisiin. Suomi on puolensa valinnut ja koko asetelma on muuttunut peruuttamattomasti. Suomi ei ole enää Venäjältä katsottuna mikään ystävällismielinen maa.

Itse näkisin parhaana Suomelle Natossa Norjan ratkaisua. Siinä Suomeen ei rauhan aikana sijoitettaisi ydinaseita, eikä pysyvästi muita kuin oman maan sotilaiden sotilastukikohtia. Suomen tulee edelleen Natossakin pitää kiinni yleisestä asevelvollisuudesta ja vahvasta omaehtoisesta puolustuksestaan.

Ukrainan sodan aikanaan loputtua seuraa ns. kylmän sodan jakso. Se voi kestää hyvinkin pitkään, ja siihenkin meidän tulee varautua. Venäjän varaan emme voi talouttamme tai energiansaantiamme enää laskea. Edellinen kylmän sodan jakso kesti Neuvostoliiton hajoamiseen, vuoteen 1991 saakka. Tulevasta ei kukaan tiedä mitään!