Otin kantaa lain valmistelussa maa- ja metsätalousministeriöön seuraavasti:
Esitys sisältää ehdotuksen kalastuslain 118 §:n (kalastusrikkomus) muuttamisesta. Sen 1 momentin 15 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi kalastusrikkomuksena rangaistavaksi 58 b §:ssä säädetyn kalojen ja rapujen lopetusvelvollisuuden laiminlyönti. Kalojen ja rapujen lopetusta koskeva 58 b § ehdotetaan otettavaksi uutena säädöksenä kalastuslakiin. En katso tällaista ehdotusta tulevaan lakiin tarpeelliseksi.
Erityisesti pienten pilkki- ja onkikalojen lopetus on haastavaa. Mielestäni laissa tulisi olla, että: ”Kaloja ei tarvitsisi välittömästi saaliiksi ottamisen jälkeen lopettaa, mikäli kalastuksen tarkoituksena on menetelmästä riippumatta pyytää vesistöstä lukuisia pienikokoisia saaliskaloja, tai jos lopettaminen turvallisesti on haastavaa, tai jos saaliskalojen oletettu laatu elintarvikkeena heikkenee lopettamistavan vuoksi”.
Tässä lausunnolla olevassa ehdotetussa muodossa puhutaan myös ”suuresta saalismäärästä”. Ellei tähän tehdä tarkennusta, niin uusi laki koskee myös ammattikalastajia tai hoitokalastajia, koska heilläkin voi tulla pienempi saalismäärä. Mikäli tämä luonnoksella oleva laki toteutuisi, velvoitettaisiin kaikkien pikkukalojen lopettamista.
Mikäli laki tulisi voimaan ehdotetunlaisena, olisi todennäköistä, ettei ehdotettujen kalastuslain 58 b §:n ja kalastuslain 118 §:n 5 kohdan noudattamista kyetä tosiasiallisesti edes valvomaan. Tälläkin hetkellä poliisit valvovat eläinlääkäreiden kanssa kalastuskilpailuissa ”vihjeiden ja nimettömien ilmoitusten perusteella” ja mielestäni tämä on kalliiden resurssien tarpeetonta käyttöä. Tällainen valvonta voi samalla heikentää rikosoikeusjärjestelmää kohtaan tunnettua yleistä kunnioitusta. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.
Rääkkylässä 13.1.2022
Kari Kulmala, vapaa-ajankalastaja
82300 Rääkkylä