Hoitajia ja lääkäreitä lisää!

Pidän erittäin hyvänä, että hallitus päätti lisätä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Tämä lisää myös Pohjois-Karjalan elinvoimaisuutta. Hoitajia ja lääkäreitä on saatava lisää!

Hoitohenkilökunta kohtaa koronapandemian päivittäin. Näin on ollut jo kaksi vuotta, eikä loppua näy. Voi vain kuvitella, millaisen paineen alla he tekevät työtään. Hoitohenkilöstölle on nyt päätetty myös rokotevelvoite. Tämä saattaa lisätä entisestään irtisanoutumisia raskaasta työstä. Uusia hoitajia saadaan vain kouluttamalla ja houkuttelemalla heitä takaisin hoitotyöhön. Myös ulkomailta saatava ammattitaitoinen apu tulee huomioida.

Yhtenä selvänä epäkohtana näen lääkärikoulutuksen vähäisyyden. Lääkäripalveluiden käyttäjät toivovat, että lääkäreitä olisi tavattavissa jokaisella terveysasemalla. Näin ei kuitenkaan tule jatkossa olemaan, ellei koulutusta reilusti lisätä ja velvoiteta uusia lääkäreitä terveysasematyöhön. Yhtenä ”tulppana” lääkärikoulutuksen lisäämisessä on jo pitkään ollut Lääkäriliitto. Toivottavasti Lääkäriliiton valta opiskelupaikkojen lisäämisessä poistuu mahdollisimman pian, mutta mistä löytyy se ”Kekkonen”, joka näin määrää? Maassamme on paljon fiksuja nuoria, joista olisi hoito- tai lääkärityöhön. Heille tulee antaa siihen myös mahdollisuus! Samalla tulee pitää entisistä huolta, etteivät he siirry muihin tehtäviin.

Pelastuslaitoksen toiminta turvattava

Ensihoidon, pelastustoimen sekä sitä tukevan sopimuspalokunnan resursseista sekä rahoituksesta on huolehdittava. Riittävällä rahoituksella turvataan osaava henkilöstö, kalusto sekä nykyiset pelastusasemat maakunnassamme. On hyvä ymmärtää, että nimenomaan pelastuslaitos tuottaa meille kaikille lähipalvelut palo- ja pelastuspuolella, myös harvaan asutulla alueella – ei mikään muu viranomainen, vaikka niin ehkä haluaisi.

Mikäli ihmisellä on hätä, hän soittaa hätänumeroon 112. Hätäkeskus vastaanottaa, käsittelee ja välittää tehtävän poliisi-, pelastus- tai sosiaali- ja terveystoimen viranomaisille toimenpiteitä varten. Hädän hetkellä jokainen varmasti toivoo, että puheluun vastataan mahdollisimman nopeasti eli resurssien tulee olla kunnossa jo hätäkeskuksessa.

Tällä hetkellä maakunnassamme toimii noin 30 isoa tai pientä pelastusasemaa. Sopimuspalokunnilla on erittäin tärkeä rooli koko pelastustoimen järjestelmässä erityisesti harvaan asutulla alueella. En näe minkäänlaista tarvetta pelastusasemien tai resurssien vähentämiseen uuden hyvinvointialueen muodostamisen jälkeenkään. Kyse on meidän jokaisen turvallisuudesta ja turvallisuutta tuottavista palveluista.

Pidän erittäin tärkeänä myös pelastuslaitoksen tekemää nuorisotyötä. Tällä tavoin pelastuslaitoksen on mahdollista esitellä toimintaansa sekä olla kiinnostava ja nuorisoa houkuttava työnantaja tulevaisuutta silmällä pitäen. Tällaiseen nuorisotyöhön on löydyttävä jatkossakin rahoitus ja tarvittavat resurssit.

Kari Kulmala, Rääkkylä, aluevaaliehdokas (kok)

Sanomalehti Karjalainen 30.12.2021

Koti-Karjala 5.1.2022

Kotiseutu-uutiset 5.1.2022

Olen mukana aluevaaleissa, mutta en enää Sinisten riveissä

Aluevaalit ovat jokaiselle puolueelle ja myös aktiivipoliitikolle erittäin tärkeät. Tiistaina 14.12.2021 puolueet jättävät ehdokaslistat aluevaaleja varten. Siniset eivät jätä omaa ehdokaslistaa Pohjois-Karjalassa. Haluan kuitenkin itse kolmen viimeisimmän kuntavaalien ääniharavana jatkaa vielä politiikassa, en pelkästään kunnanvaltuuston jäsenenä. Tänään julkaistavissa aluevaalien ehdokaslistoissa tulen olemaan mukana, mutta en enää Sinisten riveissä.

Aluevaaleissa korostetaan sosiaali- ja terveysasioita, palo- ja pelastusasioiden jäädessä selvästi vähemmälle huomiolle. Näin ei saa olla! Palo- ja pelastustoimi tulee olla samoina kehittämiskohteina, kuin sosiaali- ja terveyspalvelut jokaisessa itsenäisessä kunnassa. Viitteitä palo- ja pelastustoimen kehittämiskohteista voi jokainen huomata viime aikojen tehtävien uutisoinneista ja kirjoituksista eri puolilla maakuntaa.

Aluevaaleissa ehdokkaat lupaavat paljon sellaista (vappusatasia), mitä ei todellisuudessa pystytä toteuttamaan. Rahan vähyys on valitettavasti uudistuksen suurin ongelma ja se kuitenkin sanelee palvelut, lähipalvelut ja viranomaisten tuoman turvallisuuden.

Vaikka sote-uudistus Siun soten myötä on maakunnassa jo tuttua, uusi uudistus aiheuttaa silti epävarmuutta, ahdistusta ja ylipäätään turvattomuuden tunnetta. Tärkeää on, että oma ehdokas tuntee sen maakunnan asukkaiden arjen ja on uskottava mielipiteissään. On oltava ihminen tavoitettavissa. Luottamus asiansa tuntevaan ehdokkaaseen tuo turvallisuutta. Ihmiset ovat väsyneet jatkuviin juhlapuheisiin, ilman tekoja. Olisiko jo aika juhlapuheiden sijaan antaa esimerkiksi hoitohenkilökunnallekin se arvostus, joka heille kuuluu?

Kari Kulmala, kok.

aluevaaliehdokas, Rääkkylä

Arjen pienet teotkin osoittavat isänmaallisuutta

Isänmaallisuus on arvokas asia, jota voi pohtia monesta eri näkökulmasta. Sen ei tarvitse olla maailmoja syleilevää ylistystä, ylenpalttista harmoniaa tai edes perinteisten arvojen julistamista, mutta sen voi jokainen osoittaa kaikessa arjen tekemisessään. Isänmaallisuutta ei välttämättä osoita rispaantunut siniristilippu ovenpielessä tai kämmenen kokoinen leijonariipus kaulalla. Pienet teot osoittavat monesti isänmaallisuutta enemmän kuin ihmisten juhlapuheet tai isänmaalliset tunnukset.

Mielestäni isänmaallisuutta on kaikki se, mitä teemme kotimaamme ja kansalaisten yhteiseksi hyväksi. Meillä on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan päättäjiä, jotka toimivat pitkäjänteisesti, epäitsekkäästi ja itsensä uhraten Suomen ja Suomen kansan parhaaksi. Sellaisia päättäjiä tarvitsemme!

Isänmaallisuus näyttäytyi Suomessa korkeimmillaan sotien vaikeina vuosina. Sotien jälkeiset vuodet, ja jopa vuosikymmenet, olivat kuitenkin kokonaisuudessaan aikaa, jolloin isänmaalliset tunteet tuli pitää piilossa. Tästä piti osaltaan huolta punaisten johtama Suomen Valtiollinen poliisi, Valpo. Tämä oli vaikeaa aikaa itsenäisyyttämme puolustaneelle veteraanisukupolvelle. Vasta 1980-luvulla veteraanimme alkoivat saamaan sitä arvostusta, mikä heille kuuluu.

Isänmaallisuuteen tulee uusia painotuksia jokaisen ikäpolven myötä. Tällä hetkellä nuoremme arvostavat muun muassa itsenäisen maamme laajoja kansalaisvapauksia sekä puhdasta suomalaista luontoa. Ilmastonmuutoksen torjuminen, kierrätys ja luonnon suojelu ovat heille tärkeää. 

Jokainen pieni arjen teko, jolla säästämme luontoa, tuomme hyvää mieltä lähimmäiselle tai näemme kotimaan maailman arvokkaimpana alueena, on juuri sitä isänmaallisuutta, joka on keskuudessamme kaiken aikaa, mutta emme sitä välttämättä huomaa.

Pieni lapsi koulumatkallaan poimii maasta roskan ja laittaa sen lähimpään roskikseen. Tämä pieni lapsi ymmärtää, että ympäristö on kauniimpi ilman luontoon kuulumatonta karkkipaperia tai pizzapakkausta. Sekin on isänmaallisuutta, vaikka tämä lapsi ymmärtää sen ehkä vasta vuosikymmenten kuluttua. 

Kari Kulmala, Rääkkylä

Sanomalehti Karjalainen 4.12.2021