Kolme pyhää suojelukohdetta

Saimaannorppa on vekkuli eläin ja saa paljon sympatiaa. Kalastuksenrajoitusaluetta tullaan Saimaalla laajentamaan lisää jatkossa vapaaehtoisesti tai pakolla, olipa norppaa nähty vesistössä taikka sitten ei. Samalla yritetään syyllistää paikallisia asukkaita, mökkiläisiä ja vesialueiden omistajia.  Ettehän vain kalasta verkoilla tai koukkupyydyksillä heinäkuussa? Ettehän käytä sitä oikeutta, mikä teillä on aina ollut? Saimaan julistaminen Unescon maailmanperintökohteeksi on ideana hieno, mutta se rajoittaa varmuudella Saimaalla kalastusta jatkossa. Saimaa on nyt noin 430 saimaannorpan hallussa ja lisää syntyy lähiaikoina.

Susiongelmamme on karkaamassa käsistä. Susia tavataan päiväsaikaan pihoista ja puutarhoista, eikä susilla ole mitään pelättävää. Suoran toiminnan sijaan ongelma halutaan lakaista maton alle. Suden kannanhoidollinen metsästys on kielletty, eikä susia saa poistaa luonnosta ellei niitä ole jo useasti karkotettu ja karkotus todettu tehottomaksi. Onneksi maakunnassamme on saatu poistettua muutama pihoissa kierrellyt ”koirantappaja”.

Ympäristöministeriö päätti juuri, että Pohjois-Karjalassa aletaan tekemään hanhipeltoja muuttavien valkoposkihanhien ruokailupaikoiksi. Muutaman vuoden kokeiltiin erilaisia karkotuksia, mutta ne todettiin tehottomiksi. Tutkimusten mukaan erilaisilla karkotuksilla ei ollut selvää ja pysyvää vaikutusta lintuihin. Oliko yllätys? Eikö ilmapallot, leijat ja laservalo tehoakaan? Mielestäni asiassa ei ollut mitään yllättävää!

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *