Kolme pyhää suojelukohdetta

Saimaannorppa on vekkuli eläin ja saa paljon sympatiaa. Kalastuksenrajoitusaluetta tullaan Saimaalla laajentamaan lisää jatkossa vapaaehtoisesti tai pakolla, olipa norppaa nähty vesistössä taikka sitten ei. Samalla yritetään syyllistää paikallisia asukkaita, mökkiläisiä ja vesialueiden omistajia.  Ettehän vain kalasta verkoilla tai koukkupyydyksillä heinäkuussa? Ettehän käytä sitä oikeutta, mikä teillä on aina ollut? Saimaan julistaminen Unescon maailmanperintökohteeksi on ideana hieno, mutta se rajoittaa varmuudella Saimaalla kalastusta jatkossa. Saimaa on nyt noin 430 saimaannorpan hallussa ja lisää syntyy lähiaikoina.

Susiongelmamme on karkaamassa käsistä. Susia tavataan päiväsaikaan pihoista ja puutarhoista, eikä susilla ole mitään pelättävää. Suoran toiminnan sijaan ongelma halutaan lakaista maton alle. Suden kannanhoidollinen metsästys on kielletty, eikä susia saa poistaa luonnosta ellei niitä ole jo useasti karkotettu ja karkotus todettu tehottomaksi. Onneksi maakunnassamme on saatu poistettua muutama pihoissa kierrellyt ”koirantappaja”.

Ympäristöministeriö päätti juuri, että Pohjois-Karjalassa aletaan tekemään hanhipeltoja muuttavien valkoposkihanhien ruokailupaikoiksi. Muutaman vuoden kokeiltiin erilaisia karkotuksia, mutta ne todettiin tehottomiksi. Tutkimusten mukaan erilaisilla karkotuksilla ei ollut selvää ja pysyvää vaikutusta lintuihin. Oliko yllätys? Eikö ilmapallot, leijat ja laservalo tehoakaan? Mielestäni asiassa ei ollut mitään yllättävää!

 

 

 

Erä- ja luontokulttuurimuseo kuuluu Lieksaan

Kilpailu valtakunnallisesta Erä- ja luontokulttuurimuseon sijaintipaikkakunnasta käy kiivaana. Museolle olisi ottajia kaikkialla Suomessa. Mielestäni museo kuuluu Pohjois-Karjalaan ja siellä erityisesti Lieksaan. Lieksassa on vallinnut vuosisatoja vahva eränkäynti- ja keräilykulttuuri, joka on edelleen voimissaan. Suurpedot elävät lieksalaisissa metsissä ja lohi lieksalaisissa vesistöissä. Lieksalaiset metsät ovat syksyisin täynnä sieniä ja marjoja.

Luonnollisin paikka museolle olisi Lieksassa tietenkin Kolin läheisyys, mutta en näe, että Kolin aluetta halutaan kehittää edelleenkään voimakkaasti matkailun suuntaan. Puheet ja teot ovat olleet ristiriidassa matkailun edistämiseksi liian kauan. Kolin kehittämiseen ei edelleenkään uskalleta investoida valituskierteiden pelossa.

Lähes ainut vaihtoehto onkin Lieksan keskustan tuntumassa oleva Pielisen museon alue, jota itse pidän yhtenä Suomen parhaista museoista. Alueella on kaikki tarvittavat palvelut lähellä. Päätös Erä- ja luontokulttuurimuseon rakentamisesta Lieksanjoen rannalle kehittäisi varmuudella myös koko Pielisen museoaluetta sekä koko Lieksan kaupunkia.

Suomalaisen matkailun tärkein kohde on aina ollut luonto. Lieksassa on mitä parhaimmat edellytykset saada Erä- ja luontokulttuurimuseo alueelleen, kunhan saadaan hieman vetoapua muista Pohjois-Karjalan kaupungeista ja kunnista. Kaikkea hyvää ei tarvitse rakentaa pääkaupunkiseudulle, eikä edes maakuntakeskuksiin.

Savonlinna on Itä-Suomen maakuntien ja keskuskaupunkien yhteinen ehdokas Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026. Suosittelen Lieksaa valtakunnalliseksi erä- ja luontokulttuurikaupungiksi mahdollisimman pian.

Kari Kulmala, Sinisten puheenjohtaja

Lieksan Lehti 28.1.2021

 

 

 

Laillisen metsästyksen häirintä on rikollista toimintaa

Metsästäjiltä tulee minulle säännöllisesti viestiä, että heidän laillisesti harjoittamaa harrastusta eli metsästystä häiritään. Häirintää tapahtuu jättämällä autoja tahallaan metsäautoteille siten, ettei niiden ohitse voi ajaa. Häirintää tapahtuu myös niin, että pienpetopyyntiin tarkoitettuja loukkuja rikotaan ja lauotaan luvatta pois pyyntivireestä.

Olen suositellut metsästäjiä asentamaan riistakameroita loukkujen lähelle, jos se vain on mahdollista. Tällöin loukun kimpussa olevat ylimääräiset henkilöt edes tallentuvat muistiin ja auttavat viranomaisia tekijän löytämiseksi. Suosittelen myös ilmoittamaan poliisille jokaisesta häirinnästä. Tällä tavoin häirintä tulee kirjattua poliisin tiedostoihin.

Laillisen metsästyksen vaikeuttaminen tai estäminen on rikollista toimintaa eli se on laissa kielletty. Suden kannanhoidollisessa metsästyksessä häirintää oli jo aiemminkin, mutta kahtena viimeisenä vuonna häirintä on kiihtynyt. Mikäli Suomen riistakeskus tai poliisi antavat pihoissa kulkevalle tai vahinkoa aiheuttaneelle sudelle poistoluvan, tietyt tahot ja järjestöt tuovat maakunnan ulkopuolelta alueelle henkilöitä tarkoituksenaan vain häiritä ja vaikeuttaa suden pyyntiä.

Tätä varten on olemassa esimerkiksi Facebookissa omat sivustot, missä voi ilmoittautua matkalle. Sivustoilla muun muassa ohjeistetaan, mitä henkilön tulee tehdä. Rikoslain mukaan yllytys rikolliseen tekoon on rangaistavaa ja yllyttäjä tuomitaan kuten rikoksen tekijä. Tätä kohtaa laissa tulee poliisin ja oikeuslaitoksen aktiivisesti käyttää.

Kansalaisten usko poliisiin ja oikeuslaitokseen on ollut kovilla viime aikoina myös metsästyksen- ja kalastuksenvalvonnan osalta. Poliisin toteuttama valvonta nähdään nykyisin usein uhkana ja harrastusta haittaavana tekijänä, vaikka pitäisi olla juuri toisin päin. Metsästys sekä kalastus ja niiden valvojat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana paljon, mutta perusasiat ovat pysyneet samoina. Jokaisella laillisella harrastuksella on perustuslain suoja. Poliisin ja oikeuslaitoksen tehtävä on huolehtia lain toteutumisesta.

Savon Sanomat 2.1.2021

Sanomalehti Karjalainen 4.1.2021

Maaseudun Tulevaisuus 8.1.2021