Ensi vuoden budjettiesityksen työllisyyspaketti jää torsoksi. Hallitus toivoo, että työmarkkinajärjestöt tekevät heidän puolesta vaikemmat päätökset, kuten esim. eläkeikää lähestyvien työllisyystoimien parantamisen. Tämä on vastuun pakoilemista, mutta senhän hallitus osaa. Se on sitä jo yli vuoden harjoitellut. Hallitus on unohtanut, että Suomen talous kääntyy nousuun vain työn tuottavuutta lisäämällä ja työpaikkoja luomalla, ei kuuden tunnin työpäivällä. Hallitus on selvästi pettämässä itseään työllisyystavoitteiden osalta. Vappusatanen jää toki lupaamatta!
Hallitus on harjoitellut myös valtion velanottoa ja jatkaa samalla tiellä. Ensi vuoden budjetin alijäämä paisuu kaiken muun otetun velan lisäksi vielä lähes 10,8 miljardilla eurolla. Se tarkoittaa, että Suomi ottaa ensi vuonna velkaa 1,2 miljoonaa euroa joka tunti. Tätä velanottoa perustellaan koronalla, ja erityisesti sillä, että varaudutaan koronasta tuleviin lisäkuluihin. Uskokoon ken haluaa!
Budjetissa saa rahoituksen myös oppivelvollisuuden jatkaminen kasvavista kustannuksista huolimatta. Olisi ollut perusteltua siirtää tätäkin uudistusta muutamalla vuodella, eikä lisätä ensi vuodelle kustannuksia.
Budjetissa on toki valonpilkkujakin. Jatkossa voi maaseudullakin entistä halvemmalla kulkea työmatkat polkupyörillä kun työsuhdepolkypyörille koittaa verovapaus. Tätä uudistusta erityisesti pitkien matkojen maaseudulla odotetaan vesi kielellä!