Valkoposkihanhi on varsin mukava lintu, silloin kun se ei tule omalle pellolle. Sama koskee sutta, kunhan se ei tule omaan pihaan! EU pitää molempia tiukasti suojeltuina ja luonnonsuojelujärjestöt pyrkivät pitämään kansalaiset kurissa ja nuhteessa jatkuvilla valituksillaan.
Valkoposkihanhia on joidenkin laskelmien mukaan yli miljoona ja kanta kasvaa joka vuosi noin 10 prosenttia. Se ei siten ole millään muotoa uhanalainen, jos sitä vertaa vaikka metsäpeuraan. Metsäpeuraa saa metsästää, valkoposkihanhia ei. Suttakaan on turha sanoa maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi.
On hyvä muistaa, että kaikki EU:n jäsenmaat voivat poiketa 5,6,7 ja 8 artiklasta muun muassa kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi tai viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Tämä koskee myös EU:n alueella eläviä susia, Suomi mukaan luettuna. Valitettavasti tätä asiaa ei haluta ymmärtää.
Valkoposkihanhia ja susia on yritetty karkottaa pelloilta ja pihoilta monilla keinoilla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mielestäni on vain yksi keino ennalta estää valkoposkihanhien ja susien aiheuttamat haitat. Valkoposkihanhet tulee siirtää metsästettävien riistalajien joukkoon. Myös sudelle tulee säätää kannanhoidollinen metsästysaika. Ei se tämän vaikeampaa ole!
Mikäli joku haluaa omilla maillaan suojella edellä mainittuja eläimiä, se hänelle suotakoon.