Järvillä soudellessa ja vesistöjen rannoilla kulkiessa ei aina ymmärrä, että joku omistaa vesistöt ja myös niissä olevat kalat. Suomalaiseen tapaan moneen vesistöön on kuitenkin mahdollista saada kalastusoikeus maksamalla kalastuksenhoitomaksu ja mahdollisesti paikallinen kalastuslupa, riippuen siitä millä kalastaa. Pilkintä, onginta ja silakan litkaus ovat jokamiehen oikeuksia, mutta eivät kaikissa vesistöissä.
Uuden kalastuslain myötä 18 – 64-vuotiaiden, yhdellä vavalla kalastavien lupajärjestelmä yksinkertaistui. Kalastuksenhoitomaksun maksamalla voit kalastaa yhdellä vavalla lähes koko maassa. Tämän kalastusluvan voi hankkia suoraan netin kautta. Koronaviruksen myötä on tänä vuonna hankittu kalastuksenhoitomaksuja enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Luonto ja sen suomat mahdollisuudet on jälleen löydetty, kuten aina kriisiaikoina. Valitettavasti kalastuslupien lisääntyminen ei näy vielä kalastuksenvalvonnassa.
Pelkällä kalastuksenhoitomaksulla ei voi kalastaa esim. katiskalla, verkolla, pitkällä siimalla tai rysällä, vaan niihin tarvitaan vesialueen omistajan eli monesti osakaskunnan lupa. Useissa osakaskunnissa on katiskalla kalastaminen vapautettu, mutta muilla edellä mainituilla pyyntivälineillä kalastamiseen tarvitaan lupa. Ongelmana on ollut, että mistä sen luvan saa.
Tähän asti kalastajaa kiinnostava tieto on ollut kiven alla. Netistä löytyy jonkin verran tietoa paikallisista kalastusluvista. Ongelmana on, että uusi tietosuojalaki hankaloittaa esimerkiksi osakaskuntien esimiesten yhteystietojen antamista. Niitä ei voi antaa ilman henkilön kirjallista tai suullista suostumusta. Yhteystiedot tulisi myös päivittää säännöllisesti. Kehitteillä on sovellus, jossa voi netissä klikata vesistöä ja sieltä löytyy tarvittavat tiedot. Mutta kuka ylläpitää tietojen ajantasaisuuden, kun henkilöt voivat vaihtua vuosittain? Entä jos ei ole nettiä käytössä? Jäävätkö silloin kalastusluvat löytymättä?
Kari Kulmala, Rääkkylä
KKL:n johtokunnan varapuheenjohtaja
Sanomalehti Karjalainen 14.7.2020
Savon Sanomat 2.8.2020