Monilta Pohjois-Karjalan pelloilta on kylvetyt siemenet, ruoho ja syysviljat kaivettu juurineen hanhien suihin. Tilanne on käynyt sietämättömäksi satovahinkojen vuoksi. Sietokyvyn raja on ylitetty, mutta päättäjien toimissa ja ymmärryksessä se ei välttämättä näy. Kansallisia poikkeuslupia hanhien poistamiseksi on mahdollista myöntää ja tätä mahdollisuutta tulee myös käyttää.
Poikkeusluvat ovat monessa muussa maassa olleet käytössä jo pitkään. Viroon myydään jopa metsästysmatkoja valkoposkihanhien metsästykseen, vaikka maa on EU:n jäsen. Venäjällä valkoposkihanhi ei ole edes ongelma, vaikka osa hanhista muuttaa sen kautta. Siellä osataan tällaiset yksinkertaiset ongelmat hoitaa itse.
Itse näkisin parhaana, että valkoposkihanhet siirrettäisiin metsästettävien lajien joukkoon. Tein tältä osin toimenpidealoitteen ja kirjallisen kysymyksen eduskunnassa jo vuonna 2015. Vain metsästyksellä saadaan kantaa vähennettyä riittävästi. Laji ei ole millään lailla uhanalainen maailmassa kuten ei susi, merimetso tai hallikaan. Näiden kaikkien kohdalla tulisi hoitaa ongelmaa etukäteen, eikä vain maksaa vahingoista takautuvasti.
On selvä asia, että viljelijöiden tulee saada täysimääräinen korvaus menetetystä sadosta vielä samana vuonna, kun sato on menetetty. Jos EU sallii hanhien määrän, sen tulee myös maksaa niiden aiheuttamat tuhot. Sama käytäntö myös suden, merimetson ja hallien osalle. Eikä voi olla niin, että korvaus on 30 – 50 prosenttia syntyneistä vahingoista ja loppu jää viljelijän omalle kontolle. Ei näin ole muillakaan palkansaajilla. Arvostammeko viljelijää vähemmän kuin muita palkansaajia?
Hanhet tulevat taas syksyllä entistä suurempina laumoina. Ne valtaavat uusia peltoreviirejä eli näin ollen vahinkoja kärsiviä tiloja tulee entistä enemmän. Korvaukset tuhoista tuskin kasvavat samassa suhteessa. Nyt tarvitaan juhlapuheiden lisäksi toimia viljelijän hyväksi.
Kari Kulmala, Rääkkylä
Siniset rp:n puheenjohtaja
Koti-Karjala 3.6.2020
Kotiseutu-uutiset 4.6.2020
Karjalainen 5.6.2020 (lyhennettynä ja muutettuna)