Suomen riistakeskus ei myöntänyt 3.4.2020 tehdyllä päätöksellään kahdelle sudelle poistolupaa, vaikka sudet käyvät todistettavasti ja edelleen säännöllisesti Viensuulla Ollilan tilan pihassa (LL verkkolehti 3.4.2020). Samoille susille on myönnetty aikaisemmin karkotuslupa ja niitä on karkotettu jo neljä kertaa vailla vaikutusta. Tämän jälkeen pihakäynnit ovat vielä jatkuneet, joten olisi luonnollista, että sudet olisi nyt voitu poistaa. Niin ei kerro välttämättä voimassa oleva laki vaan paikallisten ihmisten sietokyvyn raja. Vanha totuushan on, että se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Kyse on myös siitä, mitä ihminen haluaa sietää ja mitä ei. Ihminen on ravintoketjun huipulla, ei mikään eläin. Ei edes niin hieno eläin kuin susi!
Ihmisten sietokyky alkaa olla täynnä viranomaisten ja EU:n erilaisia laintulkintoja susista, niiden virallisesta määrästä tai uhanalaisuudesta. Susien lukumäärällä ei ole heille merkitystä, onko se todellisuudessa 100 vaiko 1000. Pihassa jokainen susi on liikaa, olipa sitten päivä taikka yö.
On selvää, että susien tuomien vahinkojen ja haittojen määrä on suoraan yhteydessä siihen, miten susien läsnäoloon suhtaudutaan. Sudet luovat myös aidosti turvattomuuden tunnetta muissakin kuin pienissä lapsissa, joita yhteiskunnan tulee suojata kaikin mahdollisin keinoin. Susikannan suojelu voi onnistua vain, mikäli susien kanssa samalla alueella asuvien ihmisten huolet ja toiveet otetaan huomioon. On mahdollista, että susien suojelu kääntyy tätä jaloa eläintä vastaan ja susi suojellaankin kuoliaaksi. Sitä ei varmaan kukaan halua.
Oikeuskanslerin mukaan petoeläinten kotieläimille aiheuttamat vahingot ja niiden ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuvat todellisiksi mielletyt uhat ovat sellaisia turvallisuutta heikentäviä tekijöitä, joiden poistaminen on julkisen vallan velvollisuutena. Susi sen enempää kuin kuin muutkaan petoeläimet eivät meillä kuulu asuttujen seutujen luonnonoloihin (Lähde: Dnro 1277/03, 20.12.2004). Olisiko tällä em. tekstillä enemmän painoarvoa, mikäli sen olisi lausunut Sauli Niinistö? Monen mielestä olisi. Oikeuskansleri mielestäni ohjaa myös Suomen riistakeskuksen työtä.
Riistakeskuksen päätökset perustuvat tarkoituksenmukaisuusharkintaan, eikä heidän ole pakko myöntää suden poistolle poikkeuslupia, vaikka muodolliset edellytykset poikkeusluvan myöntämiseksi täyttyisivät. Tässä kohdin heillä onkin mahdollisuus käyttää saamaansa valtaa väärin tulkitessaan metsästyslain 41 a §:n i momentin sanamuotoa – voidaan myöntää. Mielestäni näin on tehty Ollilan tilan kohdalla. Poistolupa sudelle olisi pitänyt myöntää.
Susialueilla asuvilla ei ole laillisia keinoja puuttua susiongelmaan. Näillä alueilla ihmisten kanssa keskustellessani vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että ihmisarkuuden menettänyt susi tulisi poistaa. Suden tulee luonnostaan pelätä ihmistä. Susi kuuluu metsiin, ei pihoihin edes yöllä.
Venäjällä Lieksan läheisyydessä kasvatetaan koirasusia, metsästetään susia ja niistä maksetaan jopa tapporahaa. Samaan aikaan meillä 5.11.2019 valmistui susikannan hoitosuunnitelma joka lisää susien määrää. Samalla se varmuudella lisää susiongelmien määrää. Tätäkö me haluamme?
Perustuslain mukaan meillä kaikilla on oikeus muun muassa turvallisuuteen ja kulttuuriin. Minulle kulttuuri tarkoittaa myös metsästystä ja metsästyskoirakulttuuria. Molemmat ovat tällä hetkellä uhattuina tietyillä alueilla Suomessa, suden vuoksi. Siis suden, jonka lukumäärästä päättää ihminen.
Kari Kulmala, Rääkkylä, Sinisten puheenjohtaja
Lieksan Lehti 7.4.2020