Valtion velka ja koronasta johtuvat yritystuet

Julkisen talouden ennusteen mukaan julkinen velka kasvaa vuoteen 2024 mennessä 60 miljardilla kokonaisvelan ylittäessä 200 miljardin rajan. Näin käy optisimman ennusteen mukaan tilanteessa, mikäli koronarajoitukset kestävät kolme kuukautta. Kukapa meistä uskoo, että rajoitukset kestävät vain kolme kuukautta? Tämä on joka tapauksessa hirvittävä määrä velkaa, jonka tulevat sukupolvemme maksavat. Suomen pankin mukaan tämä julkisen velan kasvu on välttämätöntä pandemian liittyvän terveystilanteen ratkaisemiseksi ja talouden tukemiseksi nykyisen kriisin aikana. Voit seurata valtion velan kasvamista tästä linkistä: www.velkakello.fi

Noin kuukausi sitten hallitus päätti merkittävistä yritystuista. Näitä 1,5 miljardin tukia ovat jakaneet kunnat, ely-keskukset ja Business Finland. Tuet on jaettu monen mielestä väärin, väärille yrityksille ja väärin perustein. Harva kuitenkaan tietää, miten esim. Business Finland on jakanut vastaavanlaisia tukia jo 40 vuotta. Heidän antama tuki on kehitystukea, eikä suoraa tukea yritysten tappioiden kattamiseen tai yritysten kassakriisiin, kuten virheellisesti puheissa tuodaan esiin.

Pidän erittäin tärkeänä, että mikäli epäilyjä tukien väärin myöntämisistä on olemassa, ne tutkitaan perusteellisesti, olipa tuen myöntäjä mikä taho tahansa. Onneksi Suomessa tukipäätökset ovat julkisia! Tämä helpottaa asioiden selvittämistä. Ainahan on joidenkin mielestä syytä epäillä, että tuet menevät väärälle yritykselle tai on syytä epäillä rikosta. Samanlainen tilanne on kehitysyhteistyörahojen jaon kanssa. Tänä vuonna valtion budjetin mukaiset kehitysyhteistyön määrärahat ovat kokonaisuudessaan 1030 miljoonaa euroa. Nekin on todennäköisesti menossa vääriin kohteisiin vai onko? Tätäkin rahanjakoa on joka tapauksessa syytä seurata suurennuslasilla jatkuvasti. Raha sinne, missä siitä on eniten apua, niin yritystuissa kuin kehitysyhteistyörahoissa.

Pidän erittäin törkeänä toimintaa, millä tuen saaneita yrityksiä on uhkailtu. Osa yrittäjistä onkin vapaaehtoisesti luopunut jopa 100000 euron tuesta painostuksen alla. Tämä on ikävää, koska tuet olisivat heille kriteerien mukaan kuulunut, vai olisiko? Onko yrittäjän pahin vihollinen toinen yrittäjä? Näin ei ainkaan pitäisi olla, koska viimeistään nyt tarvitaan yrittäjien välistä yhteistyötä ja joustavuutta asioiden hoitamisessa.

Norppa ja kalastuskieltoalueet

Kirjoitin paikallislehdessä hydrokopterin liikkeistä Rääkkylän vesialueilla, pohjautuen ranta-asukkaiden ja muiden luotettavien lähteiden näkö- ja kuulohavaintoihin. Kirjoituksen jälkeen suojelubiologi Jouni Koskela Metsähallitukselta kertoi vastineessaan, että ainakaan norppien pesälaskentoihin osallistuneet henkilöt eivät ole tänä talvena kulkeneet koneellisesti jääalueilla. Tämä on lohduttava tieto, sillä muuten se olisi ristiriidassa heidän toiminnan kanssa.

Todistettavasti hydrokopteri on kuitenkin liikkunut jääalueella ja luodoilla saimaannorpan pesintäalueilla. Viranomaistahoista ainakin Metsähallituksella, Merenkulkulaitoksella ja Palo- ja pelastuslaitoksella on mahdollista käyttää työssään hydrokopteria. Heidän toiminta vesialueella perustuu voimassa oleviin lakeihin.

Jouni Koskela kertoo vastineessaan myös, että ”kalastusrajoitusalueista päätettäessä käytetään hyväksi uusimpia tietoja saimaannorpan elinalueista ja norppien liikkumisesta, eikä rajoituksia tehdä varmuuden vuoksi”. Tämä kommentti tuntuu erikoiselta, koska nyt on rajoitettu paljon vesialueita, missä norppia ei ole tavattu vuosikymmeniin. Pelkkä olettamus ei mielestäni riitä siitä, että norppa saattaa jäädä kiinteään pyydykseen. Kalastuskunnat on ”vapaaehtoisesti” velvoitettu sopimaan kalastuskielloista saimaannorpan hyväksi. On tehty tarjous, josta ei ole voinut kieltäytyä. Jatkossakin raha puhuu ja sulkee kalastuskuntien suut.

Verkoilla kalastavilla kaupallisilla kalastajilla tai omatarvekalastajilla ei ole nykyisin Saimaalla mitään oikeuksia huhtikuun 15 ja kesäkuun 30 päivän välisenä aikana. Verkkokalastus on lähinnä kirosana. Kalastusmuoto on kuitenkin ikiaikainen kalastusmuoto ja osa kulttuuriamme jolla pitäisi olla perustuslain suoja, kuten kulttuurilla ja elinkeinolla yleensä on.

Kari Kulmala, Rääkkylä

Koti-Karjala 22.4.2020

Kotiseutu-uutiset 23.4.2020

 

Liikenneturvallisuus on yhteinen asia

Valtakunnallisena liikenneturvallisuustavoitteena on jo muutamia vuosia ollut, että kenenkään ei tarvitsisi kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tämä tavoite koskee myös Keski-Karjalaa ja vaatii meidän kaikkien yhteistä vastuuta turvallisesta liikkumisesta. Liikenneturvallisuuden parantuminen edellyttää laajaa keinovalikoimaa ja siten monien eri tahojen yhteistyötä. Kukaan meistä tai mikään organisaatio ei yksin pysty parantamaan liikenneturvallisuutta oleellisesti. Siihen ei pysty edes poliisin suorittama valvonta tai rangaistusten korottaminen, vaikka näin monesti ajatellaan.

Liikenneturvallisuutta voidaan edistää vaikuttamalla kaikkiin liikkujiin, liikennevälineisiin sekä liikenneympäristöön. Meillä jokaisella tienkäyttäjällä on oma vastuu toiminnastamme, pienimmästä kävelijästä suurimman ajoneuvoyhdistelmän kuljettajaan. Liikkumisvälineet polkupyöristä ajoneuvoyhdistelmiin ovat vuosi vuoden jälkeen entistä turvallisempia. Kuntien tehtäväksi jää monesti vaikuttaminen liikenneympäristöön, liikenneturvallisuussuunnitelman suunnittelun ja toteuttamisen muodossa.

Samalla tarvitsemme omiin asenteisiimme, taitoihimme ja tietoihimme kohdistuvia toimia sekä kohtuullisen määrän liikenteen valvontaa. Liikenneturvallisuuden parantuminen ei tule hetkessä vaan edellyttää suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä.

Kevät on riskialtista aikaa liikenteessä. Kun lumet ja jäät ovat sulaneet teiltä, kaasujalka painuu entistä syvemmälle, jolloin nopeudet kasvavat. Kevätauringon ensi säteissä monet menettävät ajo-oikeutensa koko kesäksi. Mitä tekisit, jos menettäisit ajo-oikeuden kahdeksaksi viikoksi juuri tänään? Tähän asiaan voi vain kuljettaja itse vaikuttaa.

Perinteisesti vappuna löytyvät kaikki kaksipyöräiset ja kesäautot liikenteeseen, myös ne huonokuntoiset. Mopojen lisääntyminen liikenteessä on nähtävissä jo nyt. Erityisesti iltaisin taajamien mopomiittingit ovat hyvin tavallisia. Jostain syystä kaksipyöräisten lisääntyminen taajamissa aiheuttaa entistä enemmän yhteydenottoja poliisiin. Poliisi vastaa pyyntöihin valvonnan muodossa.

Pienenä loppukevennyksenä totean, että mopoja on ollut niin pitkään kuin minä muistan ja tulee varmaan jatkossakin olemaan. Olisin erittäin huolestunut, ellei mopojen ääniä kylällä kuuluisi, koska silloin kylällä ei ole enää tulevaisuutta.

Kari Kulmala
Itä-Suomen poliisilaitos
Liikennesektorin ryhmänjohtaja

Koti-Karjala 22.4.2020

Valtuustoaloite Sotka-hankkeeseen hakeutumisesta 20.4.2020

Maa- ja metsätalousministeriön SOTKA-hankkeella ennallistetaan ja luodaan uusia sorsavesiä sekä tehostetaan vieraspetojen pyyntiä luonnosta. Suomen riistakeskus sai helmikuussa 1,3 miljoonan euron hankerahoituksen muun muassa kosteikkojen kunnostamiseen. Hakuaika hankkeeseen on juuri nyt.

Rääkkylän Sinisten valtuustoryhmä esittää, että Rääkkylän kunta hakee Sotka-hankkeeseen ja esittää kohteeksi Rääkkylän kunnassa sijaitsevaa Ruokosalmea. Ruokosalmi yhdisti aikaisemmin Hämeenselän ja Sampaanselän, mutta on nyt kasvanut umpeen. Mielestämme kunnostettavasta kohteesta saataisiin jatkossa erinomainen vesilintualue. Samalla saataisiin tehostettua pienpetojen pyyntiä alueella.

Lisätietoja: www.kosteikko.fi

Rääkkylä 20.4.2020

Kari Kulmala                     Liisa Ahonen

Susien poistolupa olisi pitänyt myöntää

Suomen riistakeskus ei myöntänyt 3.4.2020 tehdyllä päätöksellään kahdelle sudelle poistolupaa, vaikka sudet käyvät todistettavasti ja edelleen säännöllisesti Viensuulla Ollilan tilan pihassa (LL verkkolehti 3.4.2020). Samoille susille on myönnetty aikaisemmin karkotuslupa ja niitä on karkotettu jo neljä kertaa vailla vaikutusta. Tämän jälkeen pihakäynnit ovat vielä jatkuneet, joten olisi luonnollista, että sudet olisi nyt voitu poistaa. Niin ei kerro välttämättä voimassa oleva laki vaan paikallisten ihmisten sietokyvyn raja. Vanha totuushan on, että se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Kyse on myös siitä, mitä ihminen haluaa sietää ja mitä ei. Ihminen on ravintoketjun huipulla, ei mikään eläin. Ei edes niin hieno eläin kuin susi!

Ihmisten sietokyky alkaa olla täynnä viranomaisten ja EU:n erilaisia laintulkintoja susista, niiden virallisesta määrästä tai uhanalaisuudesta. Susien lukumäärällä ei ole heille merkitystä, onko se todellisuudessa 100 vaiko 1000. Pihassa jokainen susi on liikaa, olipa sitten päivä taikka yö.

On selvää, että susien tuomien vahinkojen ja haittojen määrä on suoraan yhteydessä siihen, miten susien läsnäoloon suhtaudutaan. Sudet luovat myös aidosti turvattomuuden tunnetta muissakin kuin pienissä lapsissa, joita yhteiskunnan tulee suojata kaikin mahdollisin keinoin. Susikannan suojelu voi onnistua vain, mikäli susien kanssa samalla alueella asuvien ihmisten huolet ja toiveet otetaan huomioon. On mahdollista, että susien suojelu kääntyy tätä jaloa eläintä vastaan ja susi suojellaankin kuoliaaksi. Sitä ei varmaan kukaan halua.

Oikeuskanslerin mukaan petoeläinten kotieläimille aiheuttamat vahingot ja niiden ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuvat todellisiksi mielletyt uhat ovat sellaisia turvallisuutta heikentäviä tekijöitä, joiden poistaminen on julkisen vallan velvollisuutena. Susi sen enempää kuin kuin muutkaan petoeläimet eivät meillä kuulu asuttujen seutujen luonnonoloihin (Lähde: Dnro 1277/03, 20.12.2004). Olisiko tällä em. tekstillä enemmän painoarvoa, mikäli sen olisi lausunut Sauli Niinistö? Monen mielestä olisi. Oikeuskansleri mielestäni ohjaa myös Suomen riistakeskuksen työtä.

Riistakeskuksen päätökset perustuvat tarkoituksenmukaisuusharkintaan, eikä heidän ole pakko myöntää suden poistolle poikkeuslupia, vaikka muodolliset edellytykset poikkeusluvan myöntämiseksi täyttyisivät. Tässä kohdin heillä onkin mahdollisuus käyttää saamaansa valtaa väärin tulkitessaan metsästyslain 41 a §:n i momentin sanamuotoa – voidaan myöntää. Mielestäni näin on tehty Ollilan tilan kohdalla. Poistolupa sudelle olisi pitänyt myöntää.

Susialueilla asuvilla ei ole laillisia keinoja puuttua susiongelmaan. Näillä alueilla ihmisten kanssa keskustellessani vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että ihmisarkuuden menettänyt susi tulisi poistaa. Suden tulee luonnostaan pelätä ihmistä. Susi kuuluu metsiin, ei pihoihin edes yöllä.

Venäjällä Lieksan läheisyydessä kasvatetaan koirasusia, metsästetään susia ja niistä maksetaan jopa tapporahaa. Samaan aikaan meillä 5.11.2019 valmistui susikannan hoitosuunnitelma joka lisää susien määrää. Samalla se varmuudella lisää susiongelmien määrää. Tätäkö me haluamme?

Perustuslain mukaan meillä kaikilla on oikeus muun muassa turvallisuuteen ja kulttuuriin. Minulle kulttuuri tarkoittaa myös metsästystä ja metsästyskoirakulttuuria. Molemmat ovat tällä hetkellä uhattuina tietyillä alueilla Suomessa, suden vuoksi. Siis suden, jonka lukumäärästä päättää ihminen.

Kari Kulmala, Rääkkylä, Sinisten puheenjohtaja

Lieksan Lehti 7.4.2020