Maaseudun viimeinen hetki

Arvostus kotimaista puhdasta luomuruokaa kohtaan on noussut entisestään viime vuosina. Vaadimme ruualtamme maailman kovimmat laatukriteerit, mutta samaan aikaan suomalaiset ruoantuottajat ovat niin taloudellisesti kuin henkisesti ahdingossa. Kaupallisten kalastajien ja talonpoikien tappolinja jyllää ja ns. vanhat puolueet etääntyvät entisestään kansasta. Onko todellakin niin vaikea ymmärtää, että maanviljely ja yrittäminen ovat Suomen selkärangan ydin? Etkö syö ruokaa joka päivä?

Mikäli maaseutu voi huonosti, suomalainen ruuantuotanto vaikeutuu ja olemme yhä suuremmissa vaikeuksissa. Sitä ei pelasta edes se kuuluisa biotalous tai kauppaketjujen ruuan halpuuttaminen. Halpuuttaminenkin kun otetaan pääsääntöisesti alkutuottajan selkänahasta.

MT:n uutisten (16.12.2019) mukaan kasvukeskuksista on entistä enemmän halukkuutta muuttaa maaseudulle. Tämä on myönteinen asia, koska maaseudulla on mahdollisuus asua väljästi ja vapaita asuntoja on tarjolla riittämiin. Elinkustannuksetkin ovat lapsiperheelle halvemmat kuin etelän kasvukeskuksissa.

HS:n gallupin (29.9.2019) mukaan yli puolet kyselyyn vastanneista näki, että koko Suomen asuttuna pitäminen on tarpeellista. Myös valtionhallinnon hajasijoittaminen sai 64 %:n kannatuksen. Mikä siis on, että valtio ei enempää alueellista toimintojaan? Onko asia jo unohtunut?

Vuonna 2002 säädettiin laki, mikä mahdollistaa valtion työpaikkojen alueellistamisen. Näin ei kuitenkaan ole todellisuudessa tapahtunut vaan pääkaupunkiseutu on saanut suhteessa enemmän virkoja kuin maakunnat.

Mielestämme etä- ja joustotyötä tulee kehittää siten, että virkapaikka voi olla muuallakin kuin siellä, missä on viraston toimipaikka. Tämän tulee koskea myös korkeimpia johtotehtäviä. Tämä mahdollistaisi asumisen siellä missä itse haluaa. Työnteko ei voi olla nykytekniikan aikana enää riippuvainen siitä, missä työpaikka fyysisesti sijaitsee. Moni tekee työtä työmatkoillakin, esim. junassa. Tällainen matka-aika tulisi voida lukea osittain tai kokonaan työajaksi. Se lisäisi julkisten kulkuneuvojen käyttöä työmatkoilla.

Siniset haluavat, että syömme jatkossakin puhdasta kotimaista ruokaa, satsaamme myös maaseudun elinvoimaisuuden kehittämiseen ja valtion virastojen alueellistamiseen. Nyt on viimeinen hetki satsata maaseutuun ja sen ihmisiin.

Maaseudun Tulevaisuus 25.3.2020

Sanomalehti Karjalainen 29.3.2020, tarjottu lehteen 18.3.2020

 

Norppien pesälaskennat alkoivat

On jälleen saimaannorppien pesälaskentojen aika. Sen kuulee jäällä olevasta hydrokopterin äänestä. Äänestä, joka kuuluu paljaalla jään pinnalla kilometrien päähän. Pesätiedoista saadaan laskettua syntyneiden kuuttien määrä ja talvikannan koko alueittain sekä seurattua kannan elinalueen muutoksia. Tämän on erittäin tärkeää työtä saimaannorpan hyväksi ja sillä on vahva kansalaisten tuki. Kuitenkin menetelmät voisivat olla toisenlaiset.

Kaikkea työtä katsotaan ulkopuolisen silmin, olipa se sitten vanhustenhoitoa, talon rakentamista, tienhoitoa tai norppien pesien tutkimista. Miltä norppien pesälaskenta näyttää ja erityisesti kuuluu veronmaksajien näkökulmasta?

Saimaan vesistöissä on ollut ja on edelleen tänä talvena erinomaiset luistelu ja -potkukelkkakelit. Miksi tätä lähes äänetöntä toimintamuotoa ei hyödynnetä enemmän norppatutkimuksessa? Onko se liian aikaa vievää ja hankalaa? Joka tapauksessa se olisi luonnonmukaista ja ilmastoa säästävää liikkumista. Saattaisi kuntokin parantua.

Saimaannorpan pesien lähellä ei saa liikkua tarpeettomasti, mutta ilmeisesti hydrokopteri ei niitä häiritse. Toiminnalla häiritään kuitenkin tarpeettomasti Saimaan rannalla asuvia kesämökkiläisiä ja vakituisia asukkaita, joiden verorahojen tuella tämän toiminnan annetaan jatkua.

Huhtikuun puolivälissä alkaa jälleen Saimaan vesistöissä verkkokalastuskielto, sekin saimaannorpan suojelemiseksi. Verkkokalastuskiellossa ei ole paljon merkitystä sillä, onko alueella saimaannorppia vaiko ei. Kalastuskielto on tehty varmuuden vuoksi. Näin ministeri Tiilikainen vastasi muutama vuosi sitten eduskunnassa tekemääni kirjalliseen kysymykseen.

Sekin tosin vaatii jatkossakin kansalaisten vahvan tuen.

Kotiseutu-uutiset 26.3.2020

Koti-Karjala 27.3.2020

 

 

 

Maailman onnellisin maa – Suomi

Joskus tulee kuviteltua, että muualla on paremmin kuin meillä. Kuitenkin kun on maailmalla, on sieltä aina mukava palata kotiin. Meillä pelaa kaikki perusasiat, sähkö, juomavesi, vessa ym. Ruokakin on maailman puhtainta. Tämä ei ole itsestäänselvyys edes Euroopassa, saati kauempana maailmalla.

YK:n julkaiseman raportin mukaan olemme jo kolmatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin kansa. Ruotsikin on kaukana perässä, vasta sijalla seitsemän. Pessimisti voisi tietenkin väittää, että väärin tutkittu. Muualla maailmassa kuitenkin arvostetaan Suomessa mm. maamme turvallisuutta, demokratiaa, oikeusjärjestelmää sekä naisten ja miesten tasa-arvoa. Onnellisuuden arvioinnissa käytettiin jälleen samoja kuutta avainmuutujaa. Ne olivat: elintaso, sosiaalinen tuki, terveiden elintapojen odote, vapaus tehdä elämänvalintoja, anteliaisuus ja vapaus korruptiosta. Kaikki erittäin tärkeitä mittareita onnellisuudesta.

YK:n raportin laatijoiden mukaan onnellisuus mittaa yleistä tyytyväisyyttä elämään, samoin luottamusta siihen, että omassa asuinympäristössä ihmiset pitävät huolta toisistaan, luottavat toisiinsa ja välittävät toisistaan. Tämän luulisi korostuvan juuri nyt, kun koronavirus jyllää ja ihmisiä ja jopa kokonaisia ihmisryhmiä vaaditaan pysymään kotona. Nyt on huolehdittava lähimmäisistä. Monesti riittää, kun soittaa ja kysyy: ”Mitä sinulle kuuluu?”

Yksi mielenkiintoinen YK:n aineisto kertoo, että Suomi tuottaa talouteensa nähden syhteellisesti eniten hyvää maailmalle ja koko ihmiskunnalle. Siis muualla maailmassa ollaan sitä mieltä, että meillä menee erittäin hyvin. Sitä ei aina itse välttämättä huomaa. Voisiko ajatella, että teemme ilmastonmuutoksen vastustamisessakin riittävästi? Minusta näin on ja meidän turha syyllistäminen tulisi lopettaa.

Puhe Rääkkylän sankarihaudalla 13.3.2020

Tänään tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä.

Veteraanien keski-ikä on jo yli 95 vuotta. Meidän nuorempien sukupolvien voi olla vaikeaa kuvitella elämää yhteiskunnassa, joka ei kykene tarjoamaan turvaa, vahvaa demokratiaa tai hyvinvointia kansalaisilleen. Tästä kaikesta me olemme saaneet nauttia jo sukupolvien ajan. Kiitos tästä kuuluu koko veteraanisukupolvelle. Nämä asiat eivät ole olleet minun elinaikana koskaan vakavasti uhattuina. Suomen asema itsenäisenä valtiona ei kuitenkaan ole tullut annettuna, se ei ole myöskään itsestäänselvyys. Tässä kohdin on hyvä muistaa Baltian maiden kohtalo. Siitä, että saamme viettää tätä talvisodan päätymisen juhlapäivää, vanhemmat sukupolvet ovat maksaneet kovan hinnan. Sodan aloittamista ei ole syytä juhlia, mutta se päättyminen on juhlan paikka. Tänään on juhlapäivä!

On välttämätöntä, että itsenäisen Suomen vielä elossa olevat kunniakansalaiset saavat viettää jäljellä olevat vuotensa arvokkaasti ja mahdollisimman toimintakykyisinä. Siksi tulee edelleen panostaa sotiemme veteraanien kuntoutukseen ja mahdollisuuksien mukaan kotiin tuotaviin palveluihin. Se on meidän velvollisuutemme ja kunniatehtävämme. Palvelut tulee rakentaa joustavasti jokaisen veteraanin tarpeita vastaaviksi. Jokaisen kunnan tehtävä on varmistaa, että veteraanit saavat tarvitsemaansa tukea.

Arvoisat kuulijat. Minulla on ollut viime vuosina mahdollisuus toimia rintamaveteraani asiainneuvottelukunnassa jäsenenä. Esityksestämme eduskunta nostaa sotaveteraanien rintamalisää huhtikuun alusta nykyisestä 50 eurosta 125 euroon. Kyseessä on suurin korotus, mitä rintamalisään on koskaan tehty.

Yhteisellä edunvalvontarintamalla saatiin aikaan myös toinen viime vuosien huomattavimmista parannuksista: marraskuun 2019 alusta voimaan astui lakimuutos, millä veteraanien kotona asumista tukevat palvelut saatiin vihdoin maksuttomiksi. Nämä ovat pieniä asioita, mutta asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa jo vuosia sitten.

Veteraanien viimeinen iltahuuto lähestyy ja rakkaamme siirtyvät historiaan ja muistoiksi elämäämme. Yksi lähes unohdettu ryhmä on mielestäni sotaorvot. He, jotka menettivät sodassa yhden tai jopa molemmat vanhemmat. Näkisin, että heidät tulisi huomioida paljon paremmin, vaikka heillä ei veteraanitunnusta olekaan. Sota on varmasti jättänyt heihinkin oman armottoman merkkinsä.

Elämme tällä hetkellä aikaa, jossa kansainvälisyyttä, avoimuutta ja jopa demokratiaa haastetaan enemmän kuin aikaisemmin. Elämme myös koronaviruksen aikaa, aikaa jolloin jopa kätteleminen luo oman uhkansa. Uskon, että selviämme myös tästä viruksesta kunnialla, kuten selvisimme talvisodasta.

Mielestäni terveeseen isänmaallisuuteen ei kuulu vihan ja vastakkainasettelun lietsominen. Tämä ero on tehtävä kaikille selväksi. Minulle isänmaallisuudessa on kyse rakkaudesta ja omistautumisesta oman kotimaan hyväksi. Isänmaallisuus tulee nähdä parhaimmillaan koko kansakuntaa yhdistävä voima, jota on vaikeaa murtaa. Tämä isänmaallisuus korostui erityisesti talvisodassa, missä vapaussodan osapuolet yhdistyivät yhteistä vihollista vastaan.

Sotiemme veteraanien tärkein perintö ja viesti meille nuoremmille sukupolville on yksinkertainen, rauhan vaaliminen. Se korostuu erityisesti tilanteessa, jossa turvallisuusympäristömme on muuttunut nopeasti. On erittäin vaarallista, mikäli muistimme sotien kauhuista hämärtyisi. Rauhan vaalimisen lisäksi keskeistä turvallisuudessa on uskottava maanpuolustus. Myös sen ovat veteraanipolvet meille opettaneet. Tällä hetkellä ei mielestäni uskottava maanpuolustustuksemme ole uhattuna.

Nämä täällä sankarihautoihin siunatut veteraanimme antoivat isänmaalle kaikkein rakkaimman, oman henkensä. Heidän muisto ei vanhene, vaikka miespolvet vaihtuvat. Haluankin näin lopuksi kiittää Rääkkylän kunnan puolesta teitä koko veteraanisukupolvi. Te olette pitäneet aikanaan huolta siitä, että voimme järjestää tällaisia tapahtumia. Kiitos! Samalla haluan toivottaa teille kaikille paikallaolijoille Jumalan siunausta!

Poliisin määrä nousee hitaasti

Kansanedustaja Seppo Eskelinen (sd) kirjoitti Karjalaisessa (6.3) täyttä asiaa muun muassa poliisin toimintakyvyn varmistamisesta. Tämä oli laskelmieni mukaan häneltä jo toinen poliisiorganisaatiota ja turvallisuutta hyväilevä kirjoitus. On erinomaista, että Eskelinen on myös poliisiasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja. Tällöin hän voi aitiopaikalta vaikuttaa ja seurata asioiden parantumista. Puheet ja lehtikirjoitukset tulee myös saattaa teoiksi. Valitettavasti historia ei tue demarihallitusten poliisimyönteisyyttä.

Vuosina 2003 – 2007 SDP oli hallituksessa jolloin poliisivirkoja vähennettiin 410 kpl. Vuosina 2007 – 2011 SDP oli oppositiossa ja poliisivirkoja lisättiin 285 kpl. Vuosina 2011 – 2015 SDP oli jälleen hallituksessa ja heillä oli jopa valtiovarainministerin salkku, poliisivirkoja vähennettiin jälleen 393 kpl ja lakkautettiin Liikkuva poliisi. Tämä hallituskokoonpano teki myös valmiit leikkauslistat poliisivirkojen osalle vuodelle 2015. Mikäli vuosien 2015 – 2019 hallitus olisi leikkauslistat toteuttanut, olisi poliisivirkojen määrä edelleen vähentynyt.

Vuosien 2015 – 2019 hallitus teki kuitenkin omat ratkaisut. Poliisien määrän väheneminen saatiin pysäytettyä ja poliisin peruskoulutuksen opiskelijapaikkojen määrä saatiin nostettua 400 opiskelijaan/vuosi. Tällä hetkellä poliisiammattikorkeakoulu Tampereella pullistelee oppilaista, enempää Hervantaan ei oppilaita mahdu. Samaan aikaan eläkkeelle tai muihin töihin lähtee vuosittain noin 300 poliisia. Jäämme siis noin 100 poliisia plussalle vuosittain. Pidän erittäin tärkeänä, että tällä hallituskaudella saadaan turvattua rahoitus valmistuneille poliiseille, ettei heitä kouluteta kortistoon tai muihin tehtäviin. Nykyisen hallitusohjelman on hyvä luvata poliisien määrän kohoavan 7500 poliisiin vuoteen 2020 mennessä, kun päätökset on tehty jo edellisellä hallituskaudella.

Eskelisen kirjoituksesta puuttui turvallisuuden tuottajista palo- ja pelastuslaitos sekä hätäkeskuslaitos. He ovat jo pitkään toimineet alimitoituksella ja toimintansa kipurajoilla, vaikka ovat ensimmäisenä tulessa silloin kun apua tarvitaan. Toivottavasti he eivät nykyiseltä hallitukselta unohdu.

Sanomalehti Karjalainen 14.3.2020

Rääkkylään muovinkierrätyspiste

Tällä hetkellä muovinkierrätys onnistuu kaikissa Pohjois-Karjalan kunnissa Rääkkylää lukuun ottamatta. Kun Rääkkylässä ei ole muovinkeräyspistettä, tai sellaista ei ole riittävän lähellä kiinteistöä, tulee muovipakkaukset valtakunnallisten ohjeiden mukaan lajitella poltettavaan jätteeseen. Mielestämme tämä on turhaa, koska voisimme omalta osaltamme säästää ympäristöä ja edistää samalla kiertotaloutta. Muovi tulee hyödyntää raaka-aineena uudelleen, ei tuhota jätteenpoltossa.

Ei pidä unohtaa sitäkään tosiasiaa, että muovin ohjaaminen kierrätykseen on myös jätelain etusijajärjestyksen mukaista. Meitä ohjaa asiassa myös EU, jonka muovistrategian mukaan muovin erilliskeräystä tulee tehostaa entisestään.

Muovipakkausten lajittelu on Rääkkylän kuntalaisille vielä vapaaehtoista. Hyvin moni haluaisi kuitenkin muovipakkauksensa kierrättää. Tällä hetkellä moni vie ohi kulkiessaan muovijätteensä toisten kuntien muovinkierrätyspisteisiin, koska Rääkkylän kuntaan ei ole saatu järjestettyä kierrätyspistettä muoville. Lähes kaikelle muulle jätteelle Rääkkylässä kierrätyspiste jo on.

Yle:n 27.12.2019 uutisten mukaan ”suomalaiset ovat heränneen muovinkierrätykseen”. Viime vuonna muovia on kerätty kotitalouksissa kierrätykseen paikoitellen jopa kaksinkertainen määrä edellis vuoteen verrattuna. Itsenäisessä Rääkkylän kunnassa asuu edelleen yli 2000 kuntalaista. Saman verran kuin Kiteen kaupunkiin kuuluvassa Kesälahden pitäjässä. Kesälahdella on muovinkierrätyspiste, Rääkkylässä ei.

Me Rääkkylän Siniset haluamme myös Rääkkylään muovin kierrätyspisteen ja jätämme sitä koskevan kuntalaisaloitteen. Kunnan tulee järjestää kuntalaisilleen muovin kierrätyspiste, kuten on tehty muissakin Pohjois-Karjalan kunnissa ja kaupungeissa.

Koti-Karjala 11.3.2020

Kotiseutu-uutiset 13.3.2020