Kantelu Ruokavirastosta 20.1.2020

Eduskunnan oikeusasiamies

00102 EDUSKUNTA

Asia: Ruokavirasto on ilmeisesti syyllistynyt vakavaan tieteelliseen vilppiin, koska se on jättänyt virallisissa lausunnoissaan eläinsuojelulaista tarkoitushakuisesti viittaamatta vastakkaisiin näkemyksiin ja vaihtoehtoisiin teorioihin kalojen tietoista kärsimystä koskevassa asiassa.

Ruokaviraston pitäisi olla tietoinen kielteisistä tutkimustuloksista, koska he antavat tieteeseen ja tutkimukseen pohjautuvia julkisia viranomaislausuntoja. Sekä teoriaa-tukevat, että teoriaa-ei-tukevat tieteelliset julkaisut ovat internetin kautta nykyään kaikille helposti saatavilla.

Esimerkiksi ICES Journal of Marine Science sarjan juttu on open access (julkaistu June 15, 2018), ja siten jokaisen ihmisen tavoitettavissa.

https://academic.oup.com/icesjms/article/76/1/82/5037898

Lisäksi tämän kantelun liitteenä on viime vuonna hyvin arvostetussa tiedelehdessä julkaistu kokooma-artikkeli, jossa on aika selvästi kerrottu tutkimuksen nykytila ja tietoista kärsimystä tukevien Ruokaviraston viittaamien töiden heikkouksia (Box 1, sivulla 85).

Mikäli tutkimukseen pohjaava ja yhteiskunnan kannalta olennainen viranomaistaho (Ruokavirasto) ei hallitse perustavanlaatuisia tutkijan tiedonhakumenetelmiä, niin sekin jo sinällään kertoo ammattitaidottomuudesta ja piittaamattomuudesta. Mikäli takana ei ole tietoista erehdyttämistä, onko niin, että Ruokavirastossa on luotettu Animalian propagandaan, ja he ovat toimineet sen jälkeen perehtymättä aiheeseen? Myös tällainen toiminta on moitittavaa.

Erityisen raskauttavaa Ruokaviraston kannalta mielestämme on, että puutteellisilla lausunnoillaan ja tulkinnoillaan eläinsuojelulaista Ruokavirasto on erehdyttänyt ja edelleen erehdyttää valvontaviranomaista. Tällöin yksittäiset eläinaktivistit ovat voineet ja voivat veronmaksajien rahoilla juoksuttaa valvovia eläinlääkäreitä, poliiseja jne. tarkastamassa ovatko mummot ja papat onki- ja pilkkikisoissa muistaneet lopettaa kalat välittömästi. Tämän lisäksi kansalaisille on koitunut monenlaista huomattavaa haittaa ja mielipahaa, ja ehkä jopa taloudellisia menetyksiä. Samaan aikaan kalojen välitöntä tappamista ei muussa kalastuksessa, esim. troolaus ja nuottaus ymmärrettävästi edellytetä.

Lisäksi Ruokavirasto pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan lain tulkinnan valtakunnalliseen muuttamiseen, mikä ei kuitenkaan ymmärtääksemme ole heidän tehtävä, vaan asiat etenevät ensin ja ainoastaan tuomioistuimien päätösten kautta, mikäli tulkintoja aletaan kovin radikaalisti muuttamaan.

Vaadimme välittömiä toimenpiteitä eduskunnan oikeusasiamieheltä asian korjaamiseksi seuraavin toimenpitein:

  1. Haluamme selvityksen, onko Ruokavirasto toiminut vilpillisesti ja tieteen eettisten ohjeiden vastaisesti?
  2. Ovatko Ruokaviraston ohjeet lainmukaisia ja oikeus ja kohtuus vapaa-ajankalastajille?
  3. Mikäli eduskunnan oikeusasiamies katsoo, että kyseiset tehtävät eivät kuulu hänen toimivaltaansa, pyydämme, että eduskunnan oikeusasiamies siirtää välittömästi asian toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.

Joensuussa 20.1.2010

Kari Kulmala

Heikki Matikainen

Uutisoitu: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.918946?fbclid=IwAR3kw8bXY9Hke6qVxiJyWcfrdSqd0hmK7mlEImqS-elZzONW_4zQM6Tj-SI

 

 

 

Kalapoliisi tuntee lainsäädännön

Idän viisaat tietäjät Anssi Vainikka, Timo Haapasalo ja Jaakko Haverinen kommentoivat Karjalaisessa 18.1.2020 samassa lehdessä 14.1.2010 olevaa mielipidekirjoitustani: Kalapoliisit tulevat.

Kuten he kirjoituksessaan toteavat, lainsäädäntö tukee yleistä oikeustajua: tarpeetonta haitan aiheuttamista on vältettävä mahdollisuuksien mukaan. Kysynkin nyt itseäni viisaammilta miehiltä; ”Millä tavoin näette tarpeettoman pyydystä ja päästä -kalastuksen suhteessa lainsäädäntöön? Onko moraalisesti oikein leikkiä ruualla vain siksi, että siinä itse kokee mielihyvää? Alamittaisten kalojen vapauttaminen on ihan oma asia ja perustuu lakiin.

Pidän myös hyvin naivina ja valitettavana, kun vastineessanne ohjaatte keskustelun sivuraiteille. Kirjoitatte kaupallisen viljelyn suurikokoisista kaloista ja niiden tainnuttamisesta, vaikka kirjoitukseni koski nimenomaan vapakalastuksella saatavia pieniä onki- ja pilkkikaloja. Mikä on laissa oikein ja kohtuullista? Mikä on yleisesti hyväksyttävää? Milloin valvontaviranomaisia voi juoksuttaa kalastuskilpailuissa, kun samaan aikaan poliisilla jää 100000 hälytystehtävää hoitamatta ja tuhansia rikoksia selvittämättä poliisin ehtimättä edes rikospaikalle?

Hieman vielä kalojen lopettamisesta. Kalanviljelyssä isot kalat on helppo tainnuttaa kudoksia rikkomatta. Tosiasia on myös, että mitä enemmän pieniä kaloja murjotaan esim. vääntämällä kalan niskat nurin, niin sitä enemmän entsymaattiset prosessit hajottavat kudoksia ja kalan laatu elintarvikkeena heikkenee ja myös tuoteturvallisuus laskee.

Pienille kaloille lopetusohjeeksi on annettu nimenomaan niskojen taittaminen, mikä usein särkikalalla johtaa pään irtoamiseen ja vatsanahkan repeämiseen. Tällöin pienen kalan laatu elintarvikkeena varmasti heikkenee verrattuna siihen, että kala kuolee tukehtumalla kudosten säilyessä ehjinä. Näin tapahtuu normaalisti esimerkiksi muikkuja tai silakoita nuotatessa tai troolatessa.

Pidän hyvänä huomiona, että idän viisaat miehet ovat kanssani samoilla linjoilla sen suhteen, ettei ole voitu osoittaa sitä, että tunteeko kala tietoista kipua vai ei.

Kari Kulmala

Saimaan lohikalojen ystävät ry:n puheenjohtaja

Sanomalehti Karjalainen 20.1.2020

Ilmastonmuutos ja sen vähentäminen

Ilmastonmuutos puhuttaa ja näkyy kun katsoo ikkunasta ulos. Tammikuussa ei Suomessa ole lunta maassa kuin itäisimmissä ja pohjoisimmissa maakunnissa.

Ilmastonmuutosta on turha kieltää, mutta ei sillä pitäisi meitä tavan kansalaisia syyllistää. Jokaisen tulee kuitenkin tehdä se, minkä hän kohtuudella voi tehdä. Pitää muistaa, että päästömme täällä piskuisessa Suomessa ovat vain 0,14 prosenttia kokonaisuudesta ja olemme sen saaneet pienentymään puoleen 30 vuodessa. Suomi on siis jo tehnyt jotain ja tekee edelleen!

Yhdysvallat ei ole sitoutunut ilmastosopimukseen, Saksa on valinnut hiilen lisätuotannon, Australiassa palaa koko manner, Kiina vastaa koko maapallon päästöistä komanneksella ja Brasiliassa tuhotaan surutta sademetsiä. Olisivatko nämä ne maat joihin tulisi ennemminkin panostaa?

Se, että syöt jatkossa vähemmän lihaa tai ajat autolla vähemmän, voi olla sinulle merkitystä, mutta ei maailman pelastamiselle. Ilmaston muutosta voi parhaiten torjua fossiilisen energian käyttöä vähentämällä, ei epäoleellisilla toimenpiteillä.

Kalapoliisit tulevat

Eläinsuojelulain mukainen kalojen lopettamisvelvoite onki- ja pilkkikilpailuissa on hyvin kiistanalainen. Poliisi toimii jälleen kerran juoksupoikana eli kun on syytä epäillä rikosta tai esim. Ruokavirasto pyytää virka-apua, pyydetään poliisi yhtenä eläinsuojeluviranomaisena paikalle. Yksittäinen virassa oleva poliisi ei voi kieltäytyä tehtävästä, koska Poliisi on esimiesvirasto ja poliisi joko menee tai itkee ja menee tehtävälle. Näkisin kuitenkin henkilökohtaisesti poliisilla olevan paljon tärkeämpiäkin tehtäviä. Suhteellisuudentaju sekä tasapuolisuusvaatimus ovat jälleen lain tulkinnassa kateissa. Laki on aina laki ja sitä tulee noudattaa, mutta se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. Lain tulee olla myös kaikille sama.

Onko niin, että tämä tappamisvelvoite koskee vain vapaa-ajankalastusta, mutta ei siinäkään ns. pyydystä ja päästä kalastusta? Kaloja saa siis pyytää, vaikka ei ole tarkoituskaan niitä syödä. Lain tulkinnassa on selvä ristiriita myös sille, miten tulee toimia esim. katiskoilla, verkoilla, rysillä tai nuotalla tapahtuvassa vapaa-ajan kalastuksessa, vesien hoitokalastuksessa tai kaupallisessa kalastuksessa? Eikö laki ole kaikille sama?

On myös syytä huomata, ettei tieteellisesti ole yksiselitteisesti osoitettu, että kalat tuntisivat tiedostavaa kärsimystä. Asiasta ei ole olemasta yksimielistä konsensusta alan johtavien tutkijoiden parissa. Mitään uutta mullistavaa tutkimusta asiasta ei ole tullut viime aikoina.

Mikäli tilanne olisi, että kalat tuntisivat tietoista kärsimystä, niin ei kai se epäiltyä ”rikosta” mitenkään lievennä, että uhreja onkin kymmenen tuhatta enemmän? Missä lakipykälässä on määritelty, että voidaan tulkita niin, jotta esim. nuottapyynnissä mahdollinen kalan kärsimys on tarpeellisempaa kuin muussa kalastuksessa? Mihin lakipykälään tämä ajatusmalli mahtaa perustua?

Yleensä muikut ja silakat laitetaan astioissa jäihin hiljaa tukehtumaan siksi, että ne olisivat parempilaatuista elintarviketta kuluttajalle. Pienten kalojen ravintoarvo heikkenee nopeasti, mikäli niitä murjotaan ennen perkaamista. Tällöin kudoksia hajottava entsymaattinen toiminta voimistuu. Sama pätee myös onkijan ja pilkkijän kalakukkoonsa käyttämiin pikkukaloihin. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että Ruokavirasto, jonka tehtävänä olisi valvoa kotimaisten elintarvikkeiden laatua, nimenomaan vaatii elintarvikkeiksi tulevien vavalla pyydettyjen pikkukalojen laadun heikentämistä vaatimalla kalojen välitöntä lopettamista. Toivon jonkinlaista suhteellisuudentajua asioihin! Mielestäni Ruokaviraston näkemys on virheellinen.

Kari Kulmala, Siniset rp:n puheenjohtaja

3. pilkinnän PM-kilpailuissa sekä KKL:n johtokunnan varapuheenjohtaja

Sanomalehti Karjalainen 14.1.2020

Itä-Savo ja Savon Sanomat 14.1.2020

 

Miekat kalisevat, kuka on oikeassa?

Kiteen kaupungissa miekat kalisevat, näin ainakin maakunta- ja paikallislehdistä voi lukea. Kaupungin johtavat politiikot perustelevat äänestäjilleen lehdistön suosiollisella avustuksella, mikä on heidän näkemys käsiteltävissä oleviin asioihin. Mitä he haluavat asiasta muistaa tai kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on totuus. Vanha viisaus on, että totuus ei pala tulessakaan ja valheesta ja salailusta jää kiinni. Kun puhuu aina totta, ei tarvitse koskaan miettiä mitä on puhunut.

Vaikka avoimuus ja sananvapaus ovat tärkeitä, normaalisti ristiriidat pyritään selvittämään saman pöydän ympärillä, tarvittaessa ulkopuolisen avustuksella. Kiteen ristiriidat tuotiin kuitenkin sopivasti Joulun alla kaikkien ruorittaviksi lehtien sivuille. Vastinetta vastineen perään riittää. En näe asiassa muuta kuin poliittisen pelin, joka kovenee kohti kuntavaaleja.

Erilaiset huhut leviävät julkisesti käsiteltävästä asiasta naapurikuntiinkin kulovalkean tavoin. Tämä ei ole edes yksittäisen politiikon etu. Huhut jatkavat kulkuaan myös mahdollisten päätösten jälkeen. Tällainen toiminta vaarantaa jatkuessaan myös kuntien välistä, äärettömän tärkeää yhteistyötä. Tämänkin vuoksi olisi syytä pidättäytyä ongelmien julkisesta ruotimisesta.

Kari Kulmala, Rääkkylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Koti-Karjala 8.1.2020