EU:n maataloustukien ja alueiden kehitysrahojen pienentämistä suunnitellaan. Sitä ei voi hyväksyä. On tärkeää, että Suomi on tulevaisuudessakin elintarviketuotannon suhteen omavarainen, ja että lähiruokaa on saatavissa koko maan alueella. Maaseudun paikallinen kehittäminen turvataan tällä hetkellä hyvin EU:n maaseuturahaston kautta.
Suomen EU-tuista suurin osa tulee maataloustukina, 1,5 miljardista jopa 60 prosenttia. Tukien pienentäminen tekisi Suomesta entistä suuremman nettomaksajan. En kannata tällaista kehitystä. Maatalousbudjetti tulee jakautua jatkossakin tuottajille suoraan meneviin tukiin sekä maaseudun kehittämiseen. Etelän alkuperäinen kansallinen tuki 141 on taas neuvoteltavana. Tuella on erittäin suuri merkitys viljelijöille ja se on tärkeää myös pohjoisille alueille. Olisi vaikea perustella pohjoisen tuen tasoa, jos koko etelän 141-tukijärjestelmä romahtaa alta.
Etelän maito- ja naudanliha ovat kriittisessä pisteessä. Niiden erityistuki tulee EU:n budjetista. On välttämätöntä, että Suomi saa oikeuden maksaa nykyisen kaltaista tuotantoon sidottua tukea myös tulevalla rahoituskaudella. Tämä ei ole itsestään selvää, vaan vaatii jämäkkää politiikkaa sekä parlamentilta että Suomen hallitukselta. Pidän erityistukea välttämättömänä.
Tulevalle EU:n ohjelmakaudelle on tarve kehittää maatalouden rahoitusta. Mielestäni Finnveran takaus olisi yksi hyvä vaihtoehto mietittäessä vakuusmalleja maatalouden rahoitukseen. Tällä hetkellä tämä rahoitusmahdollisuus on käytössä lähes kaikilla muilla toimialoilla, lukuun ottamatta maa- ja metsätaloutta. Finnveran rahoitusmallit sopisivat hyvin myös maatalouden omistajanvaihdosten edistämiseen sekä luomutuotantoon siirtymisessä. Luonnonmukaisesti tuotetulla ruualla on hyvä menekki viennissä. Valitettavasti tällä hetkellä vientiin ei riitä luomutuotteita riittävästi.
Kari Kulmala, ylikonstaapeli, HM
Eurovaaliehdokas 2019 (sin)
Iisalmen Sanomat 18.5.2019
Sanomalehti Karjalainen 19.5.2019