Tarvitsemme lähi- ja luomuruokapäivät

Suomalaisella ruualla on erinomainen maine maailmalla. Se ruoka, mikä meillä tuotetaan tavanomaisilla menetelmillä, vastaa monessa maassa heidän luomutuotantoaan. Suomalaisen ruokajärjestelmän kilpailukyvyn perustana onkin kestävä, eettinen, laadukas ja kilpailukykyinen alkutuotanto. Tätä järjestelmää ei saa pilata vaan siitä on otettava kaikki hyöty irti. Koko alkutuotannon säilyminen Suomessa on ensiarvoisen tärkeää myös jalostavalle elintarviketeollisuudelle sekä meidän huoltovarmuudelle.

Suomessa monet haluavat syödä suomalaista lähiruokaa ja ovat valmiit maksamaan siitä, vaikka hieman enemmän. Suomalainen tuote on kunnossa, eikä juuri kukaan edes kyseenalaista sen laatua. Nyt olisi korkea aika edistää lähiruoan menekkiä lisäämällä lähiruoan osuutta julkisissa hankinnoissa. Samalla kun satsaamme omalla alueella tuotettuun ruokaan, saadaan lähialueella aikaan myönteisiä kerroinvaikutuksia, mitkä näkyvät muun muassa työpaikkoina. Maaseutu pysyy asuttuna ja huoltovarmuuskin on siten lähellä.

Suomalaiset luonnon antimet, kuten marjat, sienet ja yrtit ovat erinomaista superfoodia. Myös luomutuotanto ja ihmisten kiinnostus luomua kohtaan kasvaa koko ajan, ja pidän sitä erittäin hyvänä asiana. Ennakkoluulot luomua kohtaan vähenevät koko ajan. Viime vuonna luomutuotteiden myynti vähittäiskaupoissa kasvoi yhdeksän prosenttia vuodesta 2017. Kahtena edellisvuonna kasvua oli jopa 13–14 % aikaisempiin vuosiin verrattuna. Lastenruokien tuoteryhmässä luomun koko markkinaosuus on noussut jopa 20 %: iin.

Herätys! Millä muulla tuotteella, kuin luomulla, on näin kova kasvupotentiaali? Tällaisia luomualan onnistuneita esimerkkejä pitäisi nostaa säännöllisesti esiin, sillä tämä kannustaisi Suomessa alkutuottajien siirtymistä luomutuotantoon ja lisäisi samalla tuotteiden menekkiä entisestään.

On selvästi nähtävissä, että Suomessa erityisesti nuoret aikuiset ovat ottamassa luomuruuan omakseen. Samanlaista kehitystä on nähtävissä myös Euroopassa ja tietyissä Aasian maissa. Muun muassa Japaniin menisi luomuruokaa enemmän kuin sitä kukaan pystyy toimittamaan. Siellä yli 65 vuotiaitakin on lähes 30 miljoonaa ja suurin osa heistä on hyvävaraisia ja haluavat syödä terveellisesti. Japanissa olisi luomulle erinomaiset markkinat, kuka ehtii ensin? Koska Suomen hallitus on sitoutunut toteuttamaan kansallista luomuohjelmaa, tulee silloin myös tukea luomualaa tavoitteen saavuttamiseksi ja uusien luomuyrittäjien siirtymistä luomun pariin. Tätä odotan!

Suomessa luomun osuuden kasvattaminen julkisella sektorilla tuntuu olevan kaikkein haastavinta. Luomun käyttöä kuntien ja kaupunkien ammattikeittiöissä lisäisi luomun näkyminen myös niiden ruokastrategioissa. Ruotsissa ja Tanskassa luomun osuus on julkisella sektorilla jo lähes 70 prosenttia, mutta Suomessa vain noin 5 prosenttia. Luomun lisääminen ruokalistoille onnistuisi ainakin ruokalistaa ja reseptiikkaa muuttamalla. Avaintekijänä suunnittelussa olisi lisätä edullisimpien raaka-aineiden osuutta. Emme välttämättä tarvitse julkisen sektorin laitoksiin kasvispäivää, mutta tarvitsemme ehdottomasti lähi- ja luomuruokapäivät. Vain kaksi päivää viikosta.

Yritysten vientiin tukea, ei jarrua

Yrityksen liiketoiminnan todellinen kasvattaminen edellyttää kansainvälistymistä. Viennillä yritys voi saavuttaa tarvitsemansa potentiaalisen kasvun, vaikka sillä olisikin kotimaassa näkyvissä hiipumisen merkkejä. Pidän myös tärkeänä, että kansainvälistymisen kautta yritys verkostoituu, niin Suomessa kuin kohdemaissa. Yksin olemme heikkoja, yhdessä vahvoja.

Kasvun aikaansaaminen on niin yrityksen kuin myös yhteiskunnan kannalta tärkeää. Kasvu edellyttää yrittäjältä aina ylimääräistä rohkeutta, kasvuhalua ja -kykyä sekä siihen sopivan toimintaympäristön ja tietenkin oikean ajankohdan. Yrittäjä ottaa riskin ja laittaa samalla oman ja usein myös perheensä elämän pantiksi.

Kasvu pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tapahtuu rohkean yrittäjän toimesta, sillä loppujen lopuksi yrittäjä päättää siitä, kasvaako yritys vaiko ei. Kansainvälistymistä ja kasvua on mahdollista nopeuttaa kumppanuuksien ja yritysyhteistyön avulla.

Oman tuotteen markkinoinnin kannalta on aina välttämätöntä tuntea asiakkaansa sekä markkinat. Yhtä tärkeää on selvittää oman tuotteen kilpailukyky valituilla kohdemarkkinoilla. Tuotteiden tulee olla korkealaatuisia sekä vientikelpoisia.

Suomi on riippuvainen yhä enemmän eri yritysten yhteistyön lisäksi yritysten viennistä ja kansainvälistymisestä. Yhteistyö yritysten kanssa on suotavaa, varsinkin messu ja kuljetus asioissa. Tapasin tammikuussa Berliinin Grüne Woche -ruokamessuilla maakuntien yrittäjiä. Tuotteet olivat kunnossa ja maakuntien yritykset saivat erinomaista näkyvyyttä ja hyviä kontakteja.

Pidän erittäin tärkeänä, että yritykset, jotka haluavat panostaa vientiin ja samalla Suomi-kuvan nostoon maailmalla, saavat kaiken mahdollisen tuen yhteiskunnalta, maakunnistamme sekä kunnilta – myös rahoituksen osalta. Hiekkaa yritysten rattaisiin laittavia emme tarvitse yhtään lisää.

Kari Kulmala, kansanedustaja (sin)
valtiovarainvaliokunnan jäsen

Koti-Karjala 22.2.2019

Metsälehden kyselyyn vastauksia

Metsälehti pyysi minua vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. 

– Millaisena näet metsien roolin Suomessa (talous, suojelu, ilmastonmuutos)?

Metsäsektori tarkoittaa metsätaloutta ja -teollisuutta yhdessä. Aluetaloudellisesti metsäsektorin merkitys on suurin Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon ja Keski-Suomen metsäkeskusalueilla, joilla metsäsektori tuottaa noin kymmenen prosenttia alueen bruttokansantuotteesta. Metsäsektorin eri osien merkitys vaihtelee myös alueittain. Metsätalouden merkitys on suurin Etelä-Savossa ja Kainuussa. Metsäteollisuuden tuotannon arvo on noin 20 miljardia euroa ja se tuottaa Suomen vientituloista noin viidenneksen.

Metsäteollisuuden taloudellista merkitys Suomessa näkyy siinä, että tuotannon tarvitsemat panokset ja palvelut hankitaan valtaosin kotimaasta. Mainittakoon vaikka puunkorjuun ja puutavaran kaukokuljetuksen palvelut, joita hankittiin yli 800 miljoonalla eurolla. Metsät ovat merkittävä hiilinielu ja metsillä on suomalaisille, niin talouden kannalta, että muutoinkin suuri merkitys. Metsäkeskustelussa ja toimissa liittyen metsiin, tulee löytää tietty tasapaino, jossa toisaalta otetaan huomioon eri metsätyyppien suojelu, metsien virkistyskäyttö ja toisaalta talouteen liittyvät kysymykset sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset.

– Kasvaako metsien taloudellinen merkitys seuraavan neljän vuoden aikana? Miksi?

Metsien tuottavuus on lisääntynyt viime vuosina. Myös biotalous ja erilaiset uudet energiaratkaisut, kuten biopolttoaineet lisäävät metsien merkitystä. Toisaalta on myös käsityksiä siitä, että metsien käyttäminen esimerkiksi vain bioenergiaan ei ole välttämättä paras ratkaisu, vaan metsät ja puu ovat niin arvokas raaka-aine, että sen käytön lisääminen tulee tapahtua jalostusastetta nostamalla.

Metsien taloudellinen merkitys tulee joka tapauksessa kasvamaan tulevina vuosina, metsät ovat olleet aina yksi Suomen talouden puujalka, nyt ja jatkossakin. Metsätalouden tuotteiden viennin määrä on vaihdellut eri vuosina, mutta viennin merkitys ja toisaalta metsäosaamisen viennin merkitys tulee kasvamaan. Metsätalouden kerrannaisvaikutukset ovat monille maaseutukunnille myös merkittävät, esimerkiksi työllistämismielessä, jos ajatellaan puunkorjuuta ja kuljetuksia.

– Tuleeko valtion myöntää metsänomistajalle taloudellista tukea puuntuotantoon (esim. taimikoiden hoitoon)?

Kysymys on sikäli hankala, kun puutuotannon taloudellinen tuki on verrattavissa jossakin määrin yritystukiin. Metsänhoidon investoinnit ovat joka tapauksessa metsätalouden taloudellisen kestävyyden ja metsien hyödyntämismahdollisuuksien kannata keskeisiä. Metsätulot ovat sekä julkistaloudelle, sekä metsäomistajille merkittävä tulonlähde. Metsänomistajien taloudellinen tuki tulee harkita yhdessä muiden yritystoimintaan ja maatalouteen liittyvien tukitoimien uudistamisen yhteydessä.

– Tuleeko valtion myöntää metsänomistajalle tukea metsäluonnon hoitoon (esim. arvokkaiden lehtojen suojeluun)?

Valtion tulee omista velvoitteistaan liittyen kansainvälisiin sopimuksiin kantaa vastuuta. Valtion pitää tukea metsäomistajien metsäluonnon hoitoon liittyviä kustannuksia.

– Tuleeko valtion myöntää metsänomistajille taloudellista tukea, jotta nämä kasvattaisivat metsänsä hiilivarastoa esim. siirtämällä hakkuita myöhemmäksi?

Ilmastonmuutosta ajatellen erittäin mielenkiintoinen ajatus. Tätä olisi hyvä tutkia tarkemmin. Hakkuut tehdään yleensä suunnitelmien mukaisesti, ei sattumalta.

– Voidaanko metsien hakkuita lisätä Suomessa?

Suomessa ollaan aika lähellä sitä hakkuiden määrää, joita tutkijat ja asiantuntijat pitävät sopivana hakkuiden määränä. Tässä suhteessa metsähakkuiden määrän tulee tapahtua tutkittuun tietoon. Jos saamme uutta tietoa, että metsähakkuiden määrää voidaan lisätä, silloin se on hyväksyttävää.

– Pitäisikö avohakkuut kieltää valtion metsissä?

Suomessa on kehitetty teknologia, joka suosii jossakin määrin avohakkuita. Joidenkin uusimpien tutkimusten mukaan harvennushakkuut voivat olla pitkällä aikavälillä taloudellisesti yhtä kannattavia hakkuutapoja kuin avohakkuut. Valtion omistamilla mailla voidaan kokeilla harvennushakkuita ja kehittää uusia menetelmiä niiden saamiseksi kannattavaksi. Avohakkuiden kokonaan kieltäminen voi olla tässä vaiheessa liian aikaista, mutta valtion metsissä voitaisiin kyllä suosia harvennushakkuita ja pilotoida uusia menetelmiä. Harvennushakkuilla on yksi etu avohakkuihin verrattuna ja se tulee siitä, että harvennushakkuiden jälkeen humusta valuu vesistöihin vähemmän, kuin avohakkuiden jälkeen. Tämä tukee sitä, että vähitellen voidaan siirtyä harvennushakkuiden suuntaan.

– Pitäisikö metsiä suojella lisää?

Olemme metsien suojelussa jo nyt yksi Euroopan johtavista maista. Tällä hetkellä ei ole tarvetta lisäsuojelulle. Jos siihen päädytään, silloin maanomistajille tulee korvata mahdollinen tulojen menetys.

– Tuleeko kiinteistövero ulottaa koskemaan metsiä?

Sen sijaan, että kiinteistövero ulotetaan koskemaan metsiä, Sininen tulevaisuus on linjannut, että verot tulee maksaa siihen kuntaan, jossa metsät sijaitsevat. Suomessa on paljon kaupunkimetsänomistajia, jotka maksavat metsäveronsa jonnekin muualle, kuin niihin kuntiin, joissa metsät ovat ja joissa tulonhankkiminen itse asiassa tapahtuu. Yksityismetsänomistajille tuloja kertyi vuonna 2017 lähes 1,91 miljardia euroa. Viime vuosina nämä nk. kantorahatulot ovat olleet hienoisessa nousussa.

Maksuja on tasapuolistettava

Suomessa on huomattava määrä autiona olevia kiinteistöjä, joissa ei ole todistetusti asuttu enää vuosiin. Näistä kiinteistöistä omistaja joutuu maksamaan jäte- sekä ekomaksun, vaikka kiinteistöstä ei synny jätettä. Mielestäni tämä on varsin erikoista ja lakia on tältä osin muutettava eduskuntaan 4.4.2018 jättämäni lakialoitteen mukaisesti. Mielestäni vain syntyneestä jätteestä tulee maksaa jäte- tai ekomaksu. Pelkästään jätteiden kuljetusta ei tarvitse tällä tavoin tukea. Siihen on olemassa muita keinoja.

On olemassa kiinteistöjä, joissa talviaikaan ei ole sähkön kulutusta tai se on hyvin vähäistä. Näistäkin kiinteistöistä omistaja joutuu maksamaan sähkön siirtohintaa. Ainoa keino saada maksua alaspäin olisi muutto halvemman sähköverkonhaltijan alueelle. Kaupungeissa hinnat ovat usein harvaan asuttuja alueita halvemmat eli maaseudulla asuminen maksaa jälleen kaupunkialueita enemmän. Tämä vähentää maaseudulla asumisen houkuttelevuutta ja senkin vuoksi sähkön siirtohintoja on tasapuolistettava, tarvittaessa lakia muuttamalla.

Siirtohintoja perustellaan mm. sähkön toimintavarmuuden parantamisella. Tällä rahalla tehdään esim. maakaapelointeja, joiden arvioidaan toimivan jopa sata vuotta. Ei ole kuitenkaan oikein, että vain yksi sukupolvi maksaa kaapeloinnin. Maakaapelointiin siirtymällä sitoudumme helposti siihen, että muiden energiantuottotapojen kehittämistä ei tosiasiassa edes tehdä.

Sanomalehti Karjalainen 16.2.2019

Maatalouden rahoitus on turvattava

Maatalouden toimintaedellytyksiä vaikeuttaa sääolosuhteiden lisäksi muun muassa yrittäjien pääoman puute. Tällä hetkellä maatalousmyönteisiä pankkeja on harvassa. Erityisen vaikeaa on saada lainarahaa erilaisille pakollisille investoinneille.

Seuraavalle EU:n ohjelmakaudelle on tarve kehittää maatalouden rahoitusta. Mielestäni Finnveran takaus olisi yksi hyvä vaihtoehto mietittäessä vakuusmalleja maatalouden rahoitukseen. Tällä hetkellä tämä rahoitusmahdollisuus on käytössä lähes kaikilla muilla toimialoilla, lukuun ottamatta maa- ja metsätaloutta. Finnveran rahoitusmallit sopisivat hyvin myös maatalouden omistajanvaihdosten edistämiseen sekä luomutuotantoon siirtymisessä.

On selvää, että pelkkä vakuus pankkilainassa ei sinällään paranna investointien kannattavuutta tai turvaa kenenkään viljelijän etua, koska sen ensisijainen tarkoitus on rahoituksen myöntäjän riskien pienentäminen, mutta päättäjien tulee mahdollistaa investoinit maatiloilla ja turvata viljelijöiden tulojen ja elinkeinon kehitys. Näin siinä tapauksessa, että haluamme edelleen syödä Suomessa tuotettua, puhdasta ruokaa.

Hyviä vaihtoehtoja ovat tietenkin Makeran kehittäminen tai EU:n rahoitusvälineiden rakentaminen osaksi tulevan ohjelmakauden CAP -suunnitelmaa. Tällöin rahoitus tapahtuisi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kautta.

Odotan vastuuministeriltä vastausta kirjalliseen kysymykseeni maatalouden rahoituksen turvaamisesta. Olisiko Finnvera yksi sellainen?

Sanomalehti Karjalainen 9.2.2019