Suomessa yli 65-vuotiaita on jo yli miljoona ja koko ajan ihmisiä ikääntyy lisää. Nykyhallituksen kärkihankkeena oli vuosina 2016 – 2018 Kehittää ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistaa kaikenikäisten omaishoitoa, Sosiaali- ja terveysministeriön I&O-kärkihanke. Tärkeää olisi, että jokaisella meistä olisi oikeus asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään – turvallisesti ja laadukasta elämää eläen. Tarvittavat palvelut pitäisi jokaisen saada omaan kotiin tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti, riippumatta siitä missä paikkakunnalla ja miten kaukana ydinkeskustasta asuu. Tämä olisi inhimillistä. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Omaishoidon tilanne tulee monesti eteen pyytämättä. Läheinen, vanhempi, puoliso tai joku muu tärkeä ihminen sairastuu, ja tilanteeseen vaan ajaudutaan, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Siihen liittyy elämänmuutos, joka vaikuttaa koko perheeseen. Omaishoitaja voi olla kuka tahansa. Usein hän on vielä työssäkäyvä tai sitten jo eläkkeellä oleva. Joka tapauksessa omaishoitaja tekee työtä pyyteettömästi. Hänen motiivinsa on halu huolehtia läheisestään. Omaishoitaja tekee työtä 24/7.
Omaishoitajalla, joka saa omaishoitotukea, on mahdollisuus omaishoitajien vapaapäiviin. Monet jättävät niitä pitämättä, koska voi olla raskaampi viedä hoidettava muualle hoitoon, kun hoitaa häntä itse kotona. Muualla tehtävä hoito voi sekoittaa hoidettavaa ja hänen päivärytmiään. Näin käy helposti esimerkiksi muistisairaalle hoidettavalle.
Muistisairaan omaisen hoito ei ole helppoa. Muistisairaudessa minäkuva voi muuttua ja suhde läheiseen muuttuu sairauden oireiden myötä. Läheisen hoitaminen voi aiheuttaa monesti hyvinkin sekalaisia tuntemuksia, rakkaudesta vihaan. Tämä aiheuttaa monesti omaishoitajassa fyysisen väsymyksen lisäksi henkistä väsymystä vaikuttaen koko toimintakykyyn. Helposti eristäytyy muusta yhteiskunnasta ja oma elämä on läheisen hoitamista. Siitä on inhimillisyys kaukana.
Tärkeää olisi, että omaishoitoa tuettaisiin. Omaishoidon tuki ei ole jakaantunut tasavertaisesti. On paljon omaishoitajia, jotka eivät edes saa omaishoidon tukea. Omaishoidon tuen kriteerit vaihtelevat kunnissa hyvin paljon. Tärkeää olisi saada omaishoidon tuki ja tarvittavat palvelut tasavertaisesti kaikille kansalaisille samanlaisesti. Tärkeää olisi tukea omaishoitajaa saamaan tarvittavaa tukea toimia kotona sellaisessa ympäristössä, jossa on mielekästä hoitaa omaista.
Ympäristö ei saisi rajoittaa vaan sen tulisi tukea omaishoitoa. Näitä tuen muotoja ovat mm. tarvittavat kodin muutostyöt ja apuvälineet sekä erilaiset toimintatavat esimerkiksi siirtymisissä. Kuten kinestetiikka, joka on voimavaralähtöinen toimintamalli. Se perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen, ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen sekä näiden merkitykseen oppimiselle ja itsehallinnalle. Kinestetiikka tukee ihmistä hänen perustoiminnoissaan siten, että hän kokee toimintansa mielekkäänä ja kykenee aktiivisesti osallistumaan toimintoihinsa sairaudesta tai vammaisuudestaan huolimatta.(www.kinestetiikka.fi).
Tärkeää olisi tukea näitä omaishoitajien työtä tukevia asioita vaikkapa järjestämällä omaishoitajille kinestetiikkakoulutusta. Tiedän, että sitä on järjestettykin, mutta ihan liian pienessä määrin. Aina kaikki koulutus pitäisi olla hyvin yksilöllistä ja juuri sinne kotiin suunniteltua, niihin lähtökohtiin, joihin sitä tarvitaan.
Lisäksi olisi tärkeää kehittää palveluja niin, että omaishoitaja pääsisi helposti viettämään vapaapäiviä omaishoidosta. Omaishoitajan jaksamisesta on tärkeä huolehtia. Valitettavan monesti käy niin, että omaishoitaja väsyy ja sairastuu itsekin. Kun omaishoidettava on vakavasti sairas, on hoidon tarve usein ympärivuorokautista. Tällöin hoitosuhde hallitsee omaishoitajan elämää. Kaikki tuki, oma aika, omaishoitajan itsestä huolehtiminen ja ihmissuhteet ovat tärkeitä omaishoitajalle. Ikääntyessä erityisesti olisi tärkeää pitää huolta koko toimintakyvystä ja huolehtia riittävästä levosta sekä ravitsemuksesta. Ja kaikki me ikäännymme. Kun täytämme 30 vuotta alkaa loiva alamäki niin lihasvoiman kuin tasapainon heikkenemisessä.
Kaiken kaikkiaan omaishoitajan arki pitäisi olla sellaista, että ei tarvitse taistella vaan saa keskittyä olennaiseen – omaisen hoitamiseen, hyvin voimavaroin ja ilman jatkuvaa väsymystä arjessa sekä huolta taloudesta. Omaishoitoon tarvittava tuki tulisi olla helposti saatavissa, ns. yhden luukun periaatteella. Tämän kuuluisi olla yhdenvertaista kaikissa kunnissa. Näin inhimillinen, oikeudenmukainen ja turvallinen kohtelu toteutuu kaikille.