Vastauksia Apu-lehteen koira-aloitteestani

Apu-lehden toimittaja lähestyin minua kysymyspatterin kanssa, tehtyäni toimenpidealoitteen vaarallisten koirarotujen kieltämisestä ilman vaadittavaa koulutusta. Tässä on vastauksia tehtyihin kysymyksiin.

Apu lehden kysymykset olivat:

Mikä on aloitteen syynä?

Minuun ovat ottaneet asian johdosta poliisi sekä sellaiset henkilöt yhteyttä, joiden päälle koira on hyökännyt viime vuosina ja heitä on useita. Vastuullinen koiran hankinta ja -pito on poliisin julkaisemien tilastojenkin valossa löystynyt. Olen itsekin ollut usein kotihälytyksellä kohteessa, jossa on ollut vastassa poliiseillekin vaarallisia koiria. Tällöin koiriin pitää osata erikseen varautua. Virallinen rekisteri tällaisista koirista ja koirakortin omaavista henkilöistä auttaisivat varautumisessa.

Periaatteessa ja käytännössä mikä tahansa koira voi olla vaarallinen. Pitäisikö koirakorttiajatus laajentaa koskemaan kaikkia rotuja ja koiranomistajia – jos ei, niin miksi ei?

Tällä hetkellä keskustellaan paljon suden vaarallisuudesta. Samaan aikaan ei kuitenkaan keskustella, mitä kaikkea kouluttamaton ja irrallaan oleva koira voi saada aikaiseksi. Erityisesti silloin kun se on rikollisen hallussa, jolla hän suojaa itseään poliiseja ja toisia rikollisia vastaan. Irrallaan ei saa yleisillä alueilla muutenkaan pitää koiria ilman erityisiä perusteita.

Erityisesti silloin, kun vaarallisen koiran naapurissa asuu pieniä lapsia, tulee koiran omistajan ymmärtää joka hetki, millaisen koiran kanssa on tekemisessä, olipa koiran omistaja itse selvänä tai sitten humalassa.

Koirakorttia en ole tarkoittanut kaikille koirien omistajille, ainoastaan ministeriön vaaralliseksi luokiteltujen koirarotujen omistajille. Mielestäni on tärkeää tuntea koirarotu ja sen käyttäytymistavat. Tällä hetkellähän koiran saa hankittua ilman mitään koulutusta kyseisestä koirarodusta. Joidenkin maiden päättäjät lahjoittavat jopa koiria toisilleen.

Kuka päättää, mitkä koirarodut tulisivat luvanvaraisiksi?

Aloitteeni mukaisesti vaaralliset koirarodut tulee ministeriön luokitella, kuten monessa muussakin maassa on tehty. Esim. Kennelliitto voisi olla tässä heille apuna. Tärkeintä on saada oikeat koirat oikeille omistajille.

Mihin rotujen valinta olisi tarkoitus perustaa (hyökkäysten määrä/prosentuaalinen määrä, hyökkäysten vaarallisuus, jokin muu, mikä)?

Mielestäni tulisi käydä kaikki rodut läpi, joiden hyökkäyksistä on uutisoitu ja hyökkäykset tilastoitu. Mallia voisi ottaa muista Pohjoismaista ja heillä jo listatuista vaarallisista koiraroduista.

Miten kyseisiä rotuja voisi jatkossa pennuttaa Suomessa – pitäisikö koirakortin suorittaneet ostajaehdokkaat olla valmiina?

Pentujen tuottaminen olisi mielestäni tällöin vieläkin paremmin hallittavissa, kun koiria voitaisiin myydä vain henkilöille jotka ovat saaneet koiraan koulutuksen. Laittomat pentutehtailut vähenisivät varmuudella. Koiranpentujen tehtailu houkuttelee puoleensa ammattirikollisia ja se on jo nyt suurta bisnestä.

Miten käytännössä varmistettaisiin, ettei koiria menisi muille?

Eläinten verkkokauppaa on rajoitettava ja verkkokauppa määrättävä luvanvaraiseksi sekä kaikki koirat on sirutettava/rekisteröitävä, kuten uudessa laissa eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi määritellään. Tämä osaltaan jo vähentää koirien joutumista vääriin käsiin. Yleensä ne koiranomistajat jotka ovat järjestäytyneet, eivät ole ongelmana vaan järjestäytymättömät. Ongelmana ovat tietenkin myös ns. sekarotuiset koirat ja niiden omistajat, mutta rotuun katsomatta koira on sosiaalistettava ja koulutettava yhteiskuntakelpoiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *