Syö särkeä – vaan mistä sitä saa?

Ympäristömyrkyt ovat vähentyneet kotimaisessa kalassa, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Suomessa on vesistörikkaana maana runsaasti luonnonkalaa, ja sen käyttöä voi ja tulee lisätä turvallisesti.

Samassa uutisoinnissa kerrotaan, että useimmissa kotimaisissa kaloissamme on erittäin vähän ympäristömyrkkyjä. Näitä kaloja ovat muun muassa siika, muikku ja särki sekä merialueiden ahven, kuha ja made. Tunnettua on myös, että suomalaisen luonnonkalan käyttö tuo kansanterveydellisiä hyötyjä, minkä lisäksi sillä voidaan lisätä lähiruoan tarjontaa esim. kouluissa sekä edistää kalataloutta. Luonnonkalojen kulutus niin ikään poistaa vesistä ravinteita. Mutta mistä saan särkeä ruokapöytään?

Viime aikojen uutisointiin on noussut särkikalojen poistokalastus. Esim. Vaalan Rokuanojasta poistettiin satoja kiloja särkeä kompostiin. Samaa on kuultu myös muualta Suomesta. Särkeä on vesistöistä poistettu, mutta se menee joko jätteeksi tai minkin ruuaksi. Voinen kysyä, että miksi?

Särki on herkku kiinalaisille ja ranskalaisille, mutta Suomessa se päätyy siis jopa kompostiin. Kun itse vertaan purkkisardiinin tai purkkitonnikalan makua särkeen, voin haastaa monen kulinaristin testiin. Särki on mielestäni jalokala, eikä sen kuuluisi olla millään muotoa kompostoitavien tuotteiden listalla.

Särkikalan jotkut luokittelevat roskakalaksi. Se viihtyy rehevöityneissä vesissä. Rehevöitynyt vesi pitää puhdistaa. Siihen toimeen käypä kala on juuri särki. Emme voi siis sivuuttaa särkeä, koska se kuuluu olennaisesti ravintoketjuun ja vesistöjen kalakantaan.

On särkeä toki Suomessa jalostettukin, mutta uutisointi on jäänyt kompostoinnin varjoon. Sardiini on kelpo kala, mutta särki on paljon jalompi. On maita ja ravintoloita, joissa särjen arvo ymmärretään. Suomessa pitäisi mielestäni ehdottomasti tehdä kaksi asiaa. Ensinnäkin, särki tulisi ymmärtää paremmin hoitokalastuksena poistettavana kalana. Toiseksi sitä pitäisi jalostaa paremmin vientituotteeksi. Molemmat edellä mainitut toimenpiteet ovat mahdollisia ja niitä pitäisi valtion myös tukea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *