Osta suomalaista lähi- ja luomuruokaa

Maatiloja kehitetään ja investoinnit kasvavat koko ajan, joten sen myötä myös maatalouden tulevaisuuden ennustettavuuden merkitys korostuu entisestään. Mielestäni maatalous on edelleen tulevaisuuden ala, mutta kaikkia omenoita ei uskalla enää laittaa samaan koriin. Ei kannata keskittyä pelkästään yhteen tuotantosuuntaan. Kuluttajien pitää myös ymmärtää, että maatalouskriisi ei ole viljelijöiden itsensä aiheuttama. Sitä ovat edesauttaneet muun muassa EU:n maitokiintiöistä luopuminen sekä tietenkin Venäjän pakotteet.

Suomalaiset haluavat syödä suomalaista lähiruokaa ja ovat valmiit maksamaan siitä, vaikka hieman enemmän. Suomalainen tuote on kunnossa, eikä juuri kukaan kyseenalaista sen laatua. Tämä on tullut selvästi esiin, kun olen keskustellut ihmisten kanssa erilaisissa tapahtumissa. Mikäli esim. maidon litrahintaa nostettaisiin kaupoissa kymmenen senttiä, ei sillä olisi kulutuksen kannalta kovin paljon merkitystä. Mikäli tämä korotus annettaisiin suoraan alkutuottajalle, sillä olisi todella iso merkitys.

Taloudellisesti terveellä pohjalla toimiva maatalous turvaa meille huoltovarmuuden ja pystyy tuottamaan kestävästi lähi- ja luomuruokaa. Luomuruuan osalta vaalipiirimme on koko Suomessa suunnannäyttäjä. Luomutuotanto kasvaa joka vuosi. Luomualan onnistuneita esimerkkejä pitäisikin nostaa entistä enemmän esiin, sillä tämä kannustaisi luomutuotantoon siirtymistä ja lisäisi samalla tuotteiden menekkiä. Ostajahan lopulta tekee päätöksen, mitä hän syö ja mihin hintaan.

Luomuvalvonnan ohjeistuksessa on paljon vielä kehittämisenvaraa. Tällä hetkellä valvonnan toteuttajilla on liikaa tulkinnanvaraa ja valvonta vaihtelee eri puolilla maata. Luomuvalvonnan tarkastuskerrat sekä -maksut eivät ole tasapuolisessa suhteessa tavanomaisen maatalouden kanssa.

Luomualan vuonna 2013 julkaistun kehittämisohjelman kaltaiselle ohjelmalle on tilausta myös jatkossa ja ohjelmalle tulisikin olla ihan oma budjettinsa. Viestinnän ja erilaisten kampanjoiden myötä tulisi nostaa luomun kuluttajatietoisuutta. Luomun käyttöä kuntien ja kaupunkien ammattikeittiöissä lisäisi luomun näkyminen myös niiden ruokastrategioissa.

Kansainvälisillä markkinoilla on runsaasti kysyntää erilaisille luomutuotteille. Hong Kongissakin maksettaisiin yhdestä luomuna tuotetusta kananmunasta jopa kaksi euroa kappaleelta. Valitettavasti tämä ei suomalaisia tuottajia kiinnosta, rahtikustannuksiin vedoten.

Luonnontuoteluomun sertifiointia pitäisi helpottaa ja lisätä tuotekehitystä, myös vientiä ajatellen. Byrokratiamme ei saa olla tässä esteenä. Byrokratian purkutalkoiden ohessa tarvitsemme paljon helpotusta myös lähiteurastukseen ja suoramyyntiin liittyen. Työtä riittää koko tuotantoketjulle, alkutuottajasta päättäjään saakka.

Kari Kulmala, kansanedustaja (sin)
maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja

Savon Sanomat 31.10.208

Karjalainen 31.10.2018

Uuden Suomen blogi 31.10.2018

Sote-palvelut ihmisten ehdoilla

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen rahoitus täytyy olla kestävällä pohjalla. Vain tällä tavoin tuleville sukupolville voidaan tarjota monipuoliset ja laadukkaat terveyspalvelut. Tämä on tulevan soteuudistuksen perusta ja tavoite.

Terveydenhuollossamme on panostettava etenkin ennaltaehkäisyyn ja sitä kautta elintapasairauksien vähentämiseen. Tällä hetkellä tilanne monessa yksikössä on, että hoidetaan sairauksia ja ennalta estävää toimintaa on vähennetty. Tämä ei ole järkevää, koska sairauksien ennalta estäminen on aina halvempaa kuin niiden hoitaminen.

Terveysvastuu ei ole yksinomaan yhteiskunnalla, vaan myös meiltä itseltämme voidaan edellyttää omavastuuta terveytemme ylläpidosta. Ei voida ajatella, että kyllä yhteiskunta meistä huolehtii, eikä minun itse tarvitse huolehtia terveydestäni, esim. liikkumalla päivittäin riittävästi. Monipuolista ja terveellistä ruokaakaan ei voi väheksyä. Monessa maakuntamme koulussa ja päivähoidossa monipuolisen ruuan saaminen on nyt JHL:n lakon aikana uhattuna. Tällaiset tarpeettomat poliittiset lakot uhkaavat jatkuessaan lastemme terveyttä ja niistä pitäisi pidättäytyä. Edellytän, että sivistynyt yhteiskuntamme huolehtii myös niistä jäsenistään, jotka eivät siihen itse pysty. Lapset ovat meille rakkaita ja tulevaisuuttamme, joten miksi heitä pitäisi rangaista aikuisten hölmöilyistä?

Laadukkailla sosiaalihuollon palveluilla vähennetään eriarvoistumiskehitystä ja ehkäistään syrjäytymistä. Niin ikäihmisten kuin nuorten aikuisten parissa lisääntyneeseen yksinäisyyteen on puututtava. Tällä hetkellä entistä useampi ikäihminen syrjäytyy ja alkoholisoituu ja heidän lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt. Monet ikäihmiset kokevat toivottomuutta, yksinäisyyttä ja ahdistusta. Nuorten syrjäytymiseen voimme puuttua parhaiten tarjoamalla heille haasteellista koulutusta ja työtä. Työ on yleensä samalla parasta terapiaa.

Perhepolitiikkamme on tuettava suomalaisten syntyvyyden kasvua. Kun koko perhe voi hyvin, Suomikin voi hyvin. Päätäntävalta lasten hoidosta tulee olla perheellä itsellään, ei yhteiskunnalla tai yhteiskunnan taholta tulevalla paineella. Tällä hetkellä on selvästi nähtävissä, että kotiäitejä vihataan ja heidät haluttaisiin mieluimmin töihin kuin jäämään kotiin. Itse arvostan vanhempia, jotka jäävät kotiin huolehtimaan lapsistaan. Valitettavasti kotiin jäävien eläkkeet eivät kerry samalla tavoin kuin töissä olevien ja tässä tulisi yhteiskunnan tulla heitä vastaan.

Omaishoitajien arvokasta työtä on tuettava, ja ikäihmisille on taattava arvokas vanhuus. Omaishoitajien työtä on vaikeaa arvostaa liikaa jo pelkästään senkin vuoksi, että se tulee valtiolle erittäin edulliseksi. Työtä on helppo arvostaa, kun on nähnyt sitä läheltä. Työ on ympärivuorokautista eikä lomapäiviä kovin paljoa ole. Pidän tärkeänä, että kunnille omaishoitoon varatut rahat tulevat täysimääräisesti käytetyiksi ja huomioidaan myös omaishoitajan vapaa- ja lomapäivistä.

Vanhustenhoidossa on myös omassa maakunnassamme vielä paljon parantamisen varaa. Hoitohenkilöstö tekee jo nyt lain ja oman jaksamisensa rajoissa arvokasta työtään. Toivottavasti vanhuksemme eivät ole syytinkiläisiä tai huutolaisia, jotka saa hoidettavakseen se, kuka heistä vähiten maksaa.

Vanhuksia voidaan kuitenkin vielä voimassa olevan lain mukaan, näin 2018 vuonna, pompotella hoitopaikasta toiseen, mitä ei voida pitää millään tavoin hyväksyttävänä toimintana. He ovat tämän kauniin maamme rakentaneet, kuten Markku Pölösen elokuvassa Oma maa- hienosti kuvataan.

Lopuksi haluan tuoda esiin sodanajan sukupolvemme. Puolueemme kunnioittaa sotiemme veteraanien arvokasta isänmaan eteen tekemää työtä ja sitoutuu edistämään veteraanisukupolven kuntoutusta sekä kotiin tarjottavia palveluita. Tämä on lupaus, joka pitää. Valitettavasti palvelut tulevat monelle liian myöhään.

Radio Rexin blogi 22.10.2018

Susikannan hoitosuunnitelman ohjaus- ja valmisteluryhmän ajatuksia

Ministeriö asetti elokuussa 2018 susikannan hoitosuunnitelman ohjaus- ja valmisteluryhmän. Nyt on ryhmän ensimmäisiä ajatuksia saatu paperille. Mielestäni valmisteluryhmän ajatukset ovat itsestäänselvyyksiä niille, jotka asuvat susialueilla. Toivoisin ryhmältä edes joitain kunnon toimenpiteitä ja avauksia susien halaamisien ja pannoittamisien lisäksi.

Kun näitä työryhmän johtopäätöksiä lukee, ei voi olla varma kenelle nämä on kirjoitettu. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kovin montaa susialueella asuvaa tai metsästäjää ei ole työryhmässä mukana tai heidän ääntä ei ole kuultu. Niin itsestään selvyyksiä nämä työryhmän kirjaukset ovat.

Tässä yksi heidän kirjauksista: Metsästyskoirien omistajien on syytä kiinnittää huomioita mahdollisiin koiran ja suden kohtaamisiin ja koiravahinkojen estämiseen. (Sitähän metsästäjät tekevät!)

Toinen kirjaus samasta aiheesta: Työryhmä on havainnut koiravahinkojen ehkäisyn koostuvan useista erilaisista toimista ja olevan alueesta riippuen erilaisia. Aivan ensisijaiseksi toimenpiteeksi työryhmä kirjasi alueella mahdollisesti liikkuvien susien kartoittamisen ennen metsästystä vaikkapa verkkopalvelun kautta. (Tassu-järjestelmään ei susialueilla enää jakseta jokaista havaintoa kirjata, koska on katsottu, ettei sillä ole mitään merkitystä.)

Kolmas havainto: Tunnettujen reviirialueiden ulkopuolella saattaa liikkua susia, mikä koiran kanssa metsästävien on hyvä muistaa. Koiran liikkeitä tulisi seurata gps-seurantapantaa hyväksikäyttäen ja pyrkiä pitämään koiran ja ihmisen välimatka lyhyenä. (Miten se onnistuu esim. hirvikoiran kanssa?)

Neljäs havainto: Koiraa ei ole syytä jättää etenkään susien reviirialueilla yöksi metsään. (Susialueilla koiraa ei voi jättää edes ulos häkkiin!)

Viides havainto: Metsästäjien toivotaan kertovan toisilleen susivahinkoja estävistä käytännöistä. (Totta kai he kertovat.)

Mielestäni ainut ”uusi” kirjaus työryhmältä on tarpeesta jatkaa koirien suojaamiseksi tarkoitettujen pantojen ja liivien teknistä kehittämistä. Näitä ei ainakaan vielä ole kovin hyvin Suomesta saatavilla.

Kun tämä työryhmä saa seuraavan kerran asioita paperille, toivoisin heidän keskittyvän susialueilla asuvien ihmisten tekemiin toimenpidealoitteisiin ja heidän kuulemisiin. Kaikkia susia ei saada pannoitettua, eikä se ole edes kustannustehokasta tai edes tarkoituksenmukaista. Susia voidaan kuitenkin vähentää, koska ne eivät ole maailmanlaajuisesti millään tavoin uhanalaisia. Emme tarvitse Suomessa näin vahvaa susikantaa.

Uuden Suomen blogi 21.10.2018

Vastauksia Savon Sanomien tekemiin kysymyksiin

Savon Sanomien toimittaja otti yhteyttä ja halusi vastauksia tekemiinsä kysymyksiin. Tässäpä näitä olisi tarjolla.

Muistin virkistykseksi, omat lupauksenne kuuluivat näin:
1. Turvallisuus puolustusmäärärahoja nostamalla.
2. Köyhyyden vähentäminen eläkeindeksiä korjaamalla.
3. Tiestön kunnostaminen: Tehtaille menevät tiet kuntoon.

Nyt pyydän vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
– Miten olette edistäneet lupaamianne kohteita?
– Miten olette omasta mielestänne onnistuneet kyseisten lupausten pitämisessä?
– Muodostuiko joku lupaus ongelmaksi, ja jos näin, mistä syystä?

Meillä on Suomen onneksi pitkästä aikaa puolustusministeri, joka ymmärtää kokonaisuuksia. Hänen kaudellaan on saatu puolustusmäärärahoja nostettua ja panostettu ulkoiseen turvallisuuteen edelliskausia enemmän. Hän kuuntelee ryhmässämme ehdotuksia ja vie niitä eteenpäin. Hän on saanut rahoitusta esim. kertausharjoitusten järjestämiseen sekä MPK:n toiminnan tukemiseen ehdotukseni mukaisesti. Mielestäni olen onnistunut tässä lupauksessa vähintäänkin hyvin.

Pienimpiä eläkkeitä eli takuueläkkeitä on saatu korotettu useampaankin kertaan tällä hallituskaudella, mutta eläkeindeksiä ei korjattu eduskunnan lähetekeskustelussa. Kukaan lähetekeskustelussa puheen pitänyt kansanedustaja (minä mukaan lukien) ei hyväksynyt käsittelyssä olevaa kansalaisaloitetta eläkeindeksin korjaamiseksi. Siitä olisivat hyötyneet ainoastaan suuria eläkkeitä saavat. Eläkeuudistus tulee olla seuraavan hallituksen yksi tärkeimmistä uudistuksista. Tässä lupauksessa en ole onnistunut eli työtä jää vielä ensi kaudellekin.

Hallitus on panostanut tällä kaudella tiestöihin lähes miljardin. Päätiet alkavat olla hyvässä kunnossa, mutta harvaan asutun alueen tiestöt eivät ole saaneet rahoitusta riittävästi. Vaalipiirin tehtaille menevien teiden kunnostamiseen tarvitaan vielä täsmärahoitusta. Ministerille tekemieni kirjallisten kysymysten vastaukset ovat olleet lähes pääsääntöisesti, että asiaan on panostettu ja jatkossakin tullaan panostamaan. Mielestäni olen onnistunut tässä lupauksessa vähintäänkin hyvin.

– Kuka Savo-Karjalan kansanedustajista oman puolueenne ulkopuolelta on erityisesti onnistunut kansanedustajana kuluvalla eduskuntakaudella? Miksi?

Keskustan Seppo Kääriäinen on mielestäni onnistunut vaalipiirimme kansanedustajista parhaiten. Hän luo ammattitaidollaan ja kokemuksellaan hyvän pohjan eduskuntatyöskentelyymme ja hänellä on paras historian tuntemus vaalipiirissämme aikaisemmin tapahtuneista asioista.

Vastauksia Apu-lehteen koira-aloitteestani

Apu-lehden toimittaja lähestyin minua kysymyspatterin kanssa, tehtyäni toimenpidealoitteen vaarallisten koirarotujen kieltämisestä ilman vaadittavaa koulutusta. Tässä on vastauksia tehtyihin kysymyksiin.

Apu lehden kysymykset olivat:

Mikä on aloitteen syynä?

Minuun ovat ottaneet asian johdosta poliisi sekä sellaiset henkilöt yhteyttä, joiden päälle koira on hyökännyt viime vuosina ja heitä on useita. Vastuullinen koiran hankinta ja -pito on poliisin julkaisemien tilastojenkin valossa löystynyt. Olen itsekin ollut usein kotihälytyksellä kohteessa, jossa on ollut vastassa poliiseillekin vaarallisia koiria. Tällöin koiriin pitää osata erikseen varautua. Virallinen rekisteri tällaisista koirista ja koirakortin omaavista henkilöistä auttaisivat varautumisessa.

Periaatteessa ja käytännössä mikä tahansa koira voi olla vaarallinen. Pitäisikö koirakorttiajatus laajentaa koskemaan kaikkia rotuja ja koiranomistajia – jos ei, niin miksi ei?

Tällä hetkellä keskustellaan paljon suden vaarallisuudesta. Samaan aikaan ei kuitenkaan keskustella, mitä kaikkea kouluttamaton ja irrallaan oleva koira voi saada aikaiseksi. Erityisesti silloin kun se on rikollisen hallussa, jolla hän suojaa itseään poliiseja ja toisia rikollisia vastaan. Irrallaan ei saa yleisillä alueilla muutenkaan pitää koiria ilman erityisiä perusteita.

Erityisesti silloin, kun vaarallisen koiran naapurissa asuu pieniä lapsia, tulee koiran omistajan ymmärtää joka hetki, millaisen koiran kanssa on tekemisessä, olipa koiran omistaja itse selvänä tai sitten humalassa.

Koirakorttia en ole tarkoittanut kaikille koirien omistajille, ainoastaan ministeriön vaaralliseksi luokiteltujen koirarotujen omistajille. Mielestäni on tärkeää tuntea koirarotu ja sen käyttäytymistavat. Tällä hetkellähän koiran saa hankittua ilman mitään koulutusta kyseisestä koirarodusta. Joidenkin maiden päättäjät lahjoittavat jopa koiria toisilleen.

Kuka päättää, mitkä koirarodut tulisivat luvanvaraisiksi?

Aloitteeni mukaisesti vaaralliset koirarodut tulee ministeriön luokitella, kuten monessa muussakin maassa on tehty. Esim. Kennelliitto voisi olla tässä heille apuna. Tärkeintä on saada oikeat koirat oikeille omistajille.

Mihin rotujen valinta olisi tarkoitus perustaa (hyökkäysten määrä/prosentuaalinen määrä, hyökkäysten vaarallisuus, jokin muu, mikä)?

Mielestäni tulisi käydä kaikki rodut läpi, joiden hyökkäyksistä on uutisoitu ja hyökkäykset tilastoitu. Mallia voisi ottaa muista Pohjoismaista ja heillä jo listatuista vaarallisista koiraroduista.

Miten kyseisiä rotuja voisi jatkossa pennuttaa Suomessa – pitäisikö koirakortin suorittaneet ostajaehdokkaat olla valmiina?

Pentujen tuottaminen olisi mielestäni tällöin vieläkin paremmin hallittavissa, kun koiria voitaisiin myydä vain henkilöille jotka ovat saaneet koiraan koulutuksen. Laittomat pentutehtailut vähenisivät varmuudella. Koiranpentujen tehtailu houkuttelee puoleensa ammattirikollisia ja se on jo nyt suurta bisnestä.

Miten käytännössä varmistettaisiin, ettei koiria menisi muille?

Eläinten verkkokauppaa on rajoitettava ja verkkokauppa määrättävä luvanvaraiseksi sekä kaikki koirat on sirutettava/rekisteröitävä, kuten uudessa laissa eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi määritellään. Tämä osaltaan jo vähentää koirien joutumista vääriin käsiin. Yleensä ne koiranomistajat jotka ovat järjestäytyneet, eivät ole ongelmana vaan järjestäytymättömät. Ongelmana ovat tietenkin myös ns. sekarotuiset koirat ja niiden omistajat, mutta rotuun katsomatta koira on sosiaalistettava ja koulutettava yhteiskuntakelpoiseksi.

Syö särkeä – vaan mistä sitä saa?

Ympäristömyrkyt ovat vähentyneet kotimaisessa kalassa, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Suomessa on vesistörikkaana maana runsaasti luonnonkalaa, ja sen käyttöä voi ja tulee lisätä turvallisesti.

Samassa uutisoinnissa kerrotaan, että useimmissa kotimaisissa kaloissamme on erittäin vähän ympäristömyrkkyjä. Näitä kaloja ovat muun muassa siika, muikku ja särki sekä merialueiden ahven, kuha ja made. Tunnettua on myös, että suomalaisen luonnonkalan käyttö tuo kansanterveydellisiä hyötyjä, minkä lisäksi sillä voidaan lisätä lähiruoan tarjontaa esim. kouluissa sekä edistää kalataloutta. Luonnonkalojen kulutus niin ikään poistaa vesistä ravinteita. Mutta mistä saan särkeä ruokapöytään?

Viime aikojen uutisointiin on noussut särkikalojen poistokalastus. Esim. Vaalan Rokuanojasta poistettiin satoja kiloja särkeä kompostiin. Samaa on kuultu myös muualta Suomesta. Särkeä on vesistöistä poistettu, mutta se menee joko jätteeksi tai minkin ruuaksi. Voinen kysyä, että miksi?

Särki on herkku kiinalaisille ja ranskalaisille, mutta Suomessa se päätyy siis jopa kompostiin. Kun itse vertaan purkkisardiinin tai purkkitonnikalan makua särkeen, voin haastaa monen kulinaristin testiin. Särki on mielestäni jalokala, eikä sen kuuluisi olla millään muotoa kompostoitavien tuotteiden listalla.

Särkikalan jotkut luokittelevat roskakalaksi. Se viihtyy rehevöityneissä vesissä. Rehevöitynyt vesi pitää puhdistaa. Siihen toimeen käypä kala on juuri särki. Emme voi siis sivuuttaa särkeä, koska se kuuluu olennaisesti ravintoketjuun ja vesistöjen kalakantaan.

On särkeä toki Suomessa jalostettukin, mutta uutisointi on jäänyt kompostoinnin varjoon. Sardiini on kelpo kala, mutta särki on paljon jalompi. On maita ja ravintoloita, joissa särjen arvo ymmärretään. Suomessa pitäisi mielestäni ehdottomasti tehdä kaksi asiaa. Ensinnäkin, särki tulisi ymmärtää paremmin hoitokalastuksena poistettavana kalana. Toiseksi sitä pitäisi jalostaa paremmin vientituotteeksi. Molemmat edellä mainitut toimenpiteet ovat mahdollisia ja niitä pitäisi valtion myös tukea.