Lieksanjoki on nykyhallituksen yksi luontopolitiikan kärkikohteista ja alueella onkin tehty yhteistyössä eri toimijoiden kanssa jo merkittäviä toimenpiteitä järvilohen- ja taimenen pelastamiseksi sukupuutolta (Karjalainen 26.8.).
Kärkihankejaksolla vuosille 2016 – 2018 alueelle on jo investoitu tai tullaan investoimaan noin 800 000 euroa yksityisiä ja julkisia rahoja. Nämä kaikki toimenpiteet tähtäävät Pielisestä nousevien järvilohien ja taimenien kutukalojen määrän nousuun.
Samalla kun hallitus tukee uhanalaisten kalojen elinympäristön parantamista, hiljaisesti hyväksytään tietyissä piireissä niiden salakalastaminen. Tiedossani on useampia tapauksia, joissa poliisin suorittama esitutkinta on vielä kesken. Yksi tapauksista on mittaluokaltaan todella merkittävä. Siinä kaupallisen kalastajan epäillään kalastaneen kymmeniä uhanalaisia kaloja. Mikäli tutkittava asia on totta, olen vähintäänkin hämmentynyt.
Kyseinen teko on erittäin haitallinen paitsi uhanlaisille lajeille, myös kärkihankkeen tuloksellisuudelle ja alueella jo nyt toimivalle erinomaiselle yhteistyölle. Salakalastuksella tuhotaan kaikki ponnistukset ja rahalliset panostukset sekä valvonnan tai lakiuudistuksen kautta saadut tulokset, eikä teko ole nykyaikana millään tavoin puolusteltavissa. Jokaisella kudulle nousevalla kalalla on erittäin iso merkitys koko kannan säilyttämisessä.
Viime syksynä suoritetussa emokalapyynnissä saimme Pielisjoen Kuurnan kanavalta ennätysmäärän, noin 250 uhanalaista järvilohta tai -taimenta. Näistä lypsyn jälkeen siirrettiin merkittävä osa myös Lieksan vesistöihin. Mikäli salakalastuksen annetaan jatkua entisellään, voi hyvällä syyllä kysyä, onko emokalojen siirrot näihin vesistöihin edes järkevää toimintaa.
Olisikohan yhteiskunnankin toiminta aktiivisempaa, mikäli joku olisi tappanut 50 saimaannorppaa 50 saimaanlohen sijaan? Saimaannorpalle on määritelty arvoksi noin 10000 euroa. Mikäli toimenpidealoitteeni eduskunnassa uhanalaisten kalojen arvon määrittelemiseksi toteutuu, kuten ministeri on jo lupaillut, voi saimaanlohenkin arvoksi tulla tuhansia euroja.
Vasta sittenkö huomaamme miten upea kala vesistöissämme elää? Vai huomaammeko vasta sitten, kun sitä ei enää ole? Nykyinen sukupolvi tämän asian päättää.
Kari Kulmala
Saimaan lohikalojen ystävät ry puheenjohtaja
kansanedustaja (sin)
Sanomalehti Karjalainen 2.9.2018