Lehtien varhaisjakelu ja postinkanto yhdistettävä

Postin tärkein tehtävä ei ole muuttunut miksikään, ainakaan ajatustasolla. Tämän hetkinen tilanne ei ole kuitenkaan millään tavoin puolusteltavissa. Kaupungeissa asuvat saavat postinsa normaalisti, mutta ketä palvelee maaseudun iltapainotteinen postinjakelu? Ei ainakaan yritystoimintaa tai sanomalehtien tilaajia. Mielestäni yksi jakelu aamuisin täyttäisi kaikkien tarpeet. Postin varhaisjakelu ja perusjakelu tulisikin yhdistää.

Tällä hetkellä kirjeiden ja muun postin kuin sanomalehtien määrä on niin vähäinen, että ne ehtisi hyvin jakaa seuraavan päivän varhaisjakelun yhteydessä. Tällöin myös haja-asutusalueen sanomalehdet lähtisivät liikkeelle heti aamusta ja tilaajat saisivat lehtensä inhimilliseen aikaan.

Lehti joka tuo uutiset alkuillasta, ei ole enää mikään uutislehti. Jos tähän vaaditaan lakimuutos, ei sekään ole varmasti kynnyskysymys. Sitä vartenhan on eduskunta ja sen kansanedustajat.

Sanomalehti on monelle suomalaisille tärkeä henkireikä ja tärkein tiedonlähde. Sanomalehti jakaa tietoa tasa-arvoisesti kaikkialla maassa ja on jokaisen asukkaan ulottuvilla. Nykyiset korkeat jakeluhinnat näkyvät sanomalehtien tilaushinnoissa ja vähävaraisilla ei ole mahdollisuutta jatkaa tilaajina.

Yhteiskunnan jakelutuki sanomalehdille olisi yhteiskunnan kädenojennus tätä tärkeää tiedonvälitystä kohtaan. Sanomalehtien lukeminen sivistää kansaa ja pitää ihmiset ns. ajan hermolla.

Näyttäisi myös siltä, että kun Postin jakeluhinnat koko ajan nousevat, sakkaa myös palvelu. Tätä ei ole tarvetta hyväksyä. Jakeluhäiriöitä on tänä päivänä jatkuvasti ja Postin reagoiminen saatuun palautteeseen ei ole aina riittävää. Jakeluhäiriöiden paikkauksia toki tehdään, mutta sanomalehtien tilaajat eivät useinkaan saa lehteä siinä ajassa, mikä on esimerkiksi palautetta annettaessa luvattu. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.

Postin varhaisjakelun ja perusjakelun yhdistäminen, jakelutuki sanomalehdille sekä postin resursointi palveluun. Tässä kolme ehdotustani Postin palveluiden parantamiseen.

Kari Kulmala
kansanedustaja (sin)

Savon Sanomat 28.9.2018

Sanomalehti Karjalainen 29.9.2018

Lieksa Lehti 2.10.2018

Koti-Karjala 4.10.2018

Vaaralliset koirarodut luokiteltava ja kiellettävä ilman ”Koirakorttia”

Suomessa koirien tekemät hyökkäykset ovat lisääntyneet ja ”vaaralliseksi luokiteltuja” koirarotuja on yhä enemmän muun muassa narkomaaneilla sekä väkivaltarikollisilla. Heille ne ovat nykyisin eräänlaisia statuseläimiä ja suojelevat heitä toisilta rikollisilta sekä myös viranomaisilta.

Huonosti tai ei ollenkaan koulutettu koira on pahempi kuin teräase tai jopa vaarallisempi kuin ampuma-ase tietyissä olosuhteissa, ja tällä hetkellä tällaisen koiran hallussapitämiseen tai hankkimiseen ei edellytetä minkäänlaista kokemusta tai koulutusta. Tällaiset koirat ovat monen lapsiperheenkin naapureina sekä viranomaisia vastassa kotihälytyksillä sekä kotietsinnöissä, tiedän tämän vuosikymmenien kokemuksella poliisityöstä. Mielestäni ministeriön tulisi asiantuntijoiden kanssa selvittää ne koirarodut, jotka kouluttamattomina tai vähän koulutettuina ovat ihmisille vaarallisia.

Vaaralliseksi luokitellut koirarodut tulisi olla Suomessa luvanvaraisia ja koiran haltija tulisi velvoittaa hankkimaan ns. Koirakortti. Koirakortti osoittaisi, että haltija on saanut muun muassa riittävän koulutuksen koirarodusta. Se osoittaisi myös sen, että hän koiranomistajana ymmärtää omat velvollisuudet ja oikeudet sekä voimassa olevan lainsäädännön. Myönnetyistä koirakorteista pidettäisiin rekisteriä. Tämä auttaisi myös viranomaisia varautumaan vaaralliseen koiraan.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vaarallisten koirarotujen selvittämiseksi, vaarallisten koirarotujen luvanvaraiseksi saattamiseksi sekä velvoittamaan vaarallisen koiran haltijaa kouluttautumaan (Koirakortti).

Paimentolaisten olympialaiset, Nomad Games

Osallistuin 2.–8. syyskuuta Kirgisiassa pidettäviin paimentolaisten olympialaisiin ja siinä eteläkorealaiseen Ssireum-painiin. Suomen suurlähettiläs Kazakstanissa ja Kirgisiassa Mikko Kivikoski osallistuivat kanssani avajaisseremoniaan yhdessä Suomen Kirgisian Suomen kunniakonsulin Petri Nummisen kanssa.

Ssireum on eräänlaista vyöpainia ja ottelut tapahtuvat hiekkapäällysteisellä kentällä. Olen painunut kilpaa noin 35 vuotta, joista aktiivisimmat vuodet olivat ennen armeijaikää ja sen jälkeen olen paininut kuntoilumielessä. Poliisien EM-kilpailuissa parhaat sijoitukset ovat 4. ja 6. sija. Veteraanien MM-kisoihin osallistuin viimeksi pari vuotta sitten, jossa pääsin vielä pronssiotteluun saakka.  Mielestäni kansanedustajankin on nykyaikana hyvä olla sellaisessa kunnossa, ettei tarvitse jokaista varjoa väistellä.

Tämä hieman tavanomaisuudesta poikkeava kisamatka sai alkunsa viime tammikuussa, kun kansanedustajana vierailin Kirgisian parlamentissa. Siellä he kertoivat järjestävänsä kolmannet paimentolaisten olympialaiset syyskuussa. Tällöin kerroin, että myös minulla on vahva painitausta. He lupasivat, että parlamentista tulee virallinen kutsu seuraamaan kisoja ja myös osallistumaan. Kutsu tuli elokuussa ja kun kutsu tulee, niin silloin on lähdettävä! Isänmaa kutsuu!

Ohjelmassa oli myös tapaamisia kirgisialaisten kansanedustajien kanssa, jolloin keskustelimme maidemme välisistä hyvistä ystävyyssuhteista sekä tietenkin liike-elämän tavoitteista. Tämän lisäksi tutustuin myös kirgisialaiseen kulttuuriin sekä paimentolaisiin ja heidän elämäänsä.

Uskon, että maidemme väliset entisestään hyvät suhteet vahvistuivat ja löysimme yhdessä hyviä tuotteita maidemme väliseen vientiin. Suomessa ja Kirgisiassa on paljon sellaisia tuotteita, joilla voimme tehdä aktiivisesti kauppaa.

Paimentolaisten olympialaiset, World Nomad Games, järjestettiin Kirgisiassa nyt kolmatta kertaa. Kisajärjestäjien mukaan osanottajia oli 80 maasta yhteensä noin kaksituhatta. Lajeja oli ohjelmassa 37. Hurjimmilta näyttävissä lajeissa taituroitiin ja kamppailtiin hevosen selässä, mutta ihan kesyä toimintaa ei ollut hiekkakentällä painiminenkaan. Tervetuloa jatkossakin kätteni iloksi!

Ilmastonmuutos on myös mahdollisuus

Arktinen alue tulee nähdä Suomessa uutena, meitä hyödyttävänä mahdollisuutena. Kun ilmasto lämpenee, avautuu Euroopan pohjoisella rajalla käyttöömme täysin uusi meri.

Ilmastonmuutos edellyttää meiltä toimia. Meidän tulee varautua sen mukanaan tuomiin haitallisiin vaikutuksiin ja samalla työtä on tehtävä edelleen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Vaikka muutokset ovat uhka, tuo ilmaston lämpeneminen mukanaan myös uusia mahdollisuuksia. Näistä kuulee harvoin edes puhuttavan, uhkista puhujia riittää.

Näen mahdollisuutena Jäämeren avautumisen. Seuraavien vuosikymmenten aikana jäistä vapaa pohjoinen meri on realiteetti, joka meidän on huomioitava.

Koska jo nyt Kiina ja muut suurvallat valmistautuvat toimimaan meidän lähialueillamme, myös Euroopan on herättävä ja valmistauduttava muutokseen. Euroopan etuna on rakentaa tie- ja ratayhteydet etelä-pohjoissuunnassa, mantereen rannalta rannalle. Toimivat liikenneyhteydet ja erityisesti Suomi ovat tässä maantieteellisesti avainasemassa. Me olemme Euroopan pohjoinen jäsenmaa, ja suunnittelemme jo nyt ratayhteyttä Jäämerelle. Eurooppalainen rataverkosto, joka yhdistäisi Välimeren ja Jäämeren, yhdistäisi samalla koko Euroopan etelä-pohjoissuunnassa.

Jotta tämä olisi mahdollista, meidän tulee vakuuttaa eurooppalaiset kumppanimme tämän hankkeen tärkeydestä. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi tarjoaa tähän erityisen mahdollisuuden, jota emme saa nyt hukata. Puheenjohtajuuskauden aikana voimme kertoa muille, mitä yhtenäinen ja yhdistetty Eurooppa tarjoaa esim. puolalaisille tai italialaisille.

Suomen halkaiseva ratayhteys, joka jatkuisi eteläiseen Eurooppaan asti toimisi meille todellisena talouden käynnistyskaapelina. Se loisi virtaa Suomen talouteen, auttaisi pieniä ja keskisuuria yrityksiämme saamaan asemaa Euroopan markkinoilta. Samalla voisimme toimia sillanpääasemana Euroopan ja Aasian markkinoille.

Mielestäni Jäämeren ratahanke tulee kulkea myös Kajaanin ja Joensuun kautta Niiralaan, mistä se jatkuu Venäjän ja Kazakstanin kautta Silkkitienä Kiinaan saakka. Nämä väylät tulee huomioida jo nyt teiden ja rautateiden runkolinjauksissa. Tällä hetkellä näin ei ole.

Radio Rex plogi 17.9.2018

Runkoverkkoa täydennettävä!

Lausuntokierroksella oleva esitys asetukseksi maanteiden ja rautateiden runkoverkosta ja niiden palvelutasosta kohdistaa tällä hetkellä liikenneinfran enimmät painotukset Etelä- ja Länsi-Suomeen. Itä-Suomi ja sen kehittäminen on esityksessä lähes unohdettu. Tällaisenaan esitystä ei saa hyväksyä!

Niiralan rajanylityspaikkaa ei ole ministeriön esityksessä kirjattu maanteiden tai rautateiden runkoverkkoon kuuluvaksi. Mikäli kuitenkin halutaan, että nk. Silkkitie kulkee jatkossakin Niiralan, Venäjän ja Kazakstanin kautta Kiinaan, tulee Niiralan rajanylityspaikka, sekä sinne johtava tie ja rautatie olla mukana kehitettävien kohteiden listalla. Suunnitelmat näiden kehittämisistä ovat olleet valmiina maakunnassa jo pitkään.

Esityksen mukaan rautateiden tavaraliikenteen runkoverkko kulkisi Vartiuksen kautta, jossa on kuitenkin huomattavasti pienemmät rajanylitykset kuin Niiralassa, Silkkitiestä puhumattakaan.

Esityksessä itärajalla tavaraliikenteen runkoverkko päättyy Joensuuhun ja henkilöliikenteen runkoverkko Lappeenrantaan. Esim. valtatie 6 ja sen kehittäminen tulee nähdä kokonaisuutena, alusta loppuun saakka. Valtatie 6 on itäisimmän Suomen tärkein pohjois-eteläsuuntainen reitti, Loviisasta Kajaaniin saakka. Mielestäni koko 6-tien tulee olla ensimmäisen tason tie, eikä vain Lappeenrannasta tai Imatralta etelään oleva tie. Kuutostie on myös koko Pohjois-Karjalan maakunnan elinkeinon kannalta yksi tärkeimmistä tiestä.

Maan sisäistä poikittaista liikennettä ei ole myöskään huomioitu esityksessä riittävästi. Muun muassa kuuluisa Sininen tie jää esityksessä huomioimatta vaikka se on erityisesti matkailun ja elinkeinon osalta tärkeä tie. Sininen tie kulkee Venäjän Puudozista, Niiralan ja Vaasan kautta Norjan Mo i Ranaan saakka. Tie on yksi harvoista koko maan poikittaisliikennettä ohjaavista teistä. Tien kehittäminen on kuitenkin jäänyt tulevaisuuteen tai unohtunut.

Olen tehnyt eduskunnassa toimenpidealoitteen, missä esitän, että Niiralan rajanylityspaikka kirjataan maanteiden ja rautateiden runkoverkkoon kuuluvaksi. Esitän myös, että valtatie 6 kokonaisuudessaan sekä Sininen tie Niiralasta Vaasaan huomioidaan runkoverkkoon kuuluviksi. Tiet tulee huomioida runkoverkkoon kuuluviksi, koska niiden liikenteellinen merkitys on alueellisen saavutettavuuden ja elinkeinoelämän tarpeiden kannalta erittäin tärkeää.

Ylä-Karjala 11.9.2018

Koti-Karjala 14.9.2018

Saimaanlohen viimeinen hetki

Lieksanjoki on nykyhallituksen yksi luontopolitiikan kärkikohteista ja alueella onkin tehty yhteistyössä eri toimijoiden kanssa jo merkittäviä toimenpiteitä järvilohen- ja taimenen pelastamiseksi sukupuutolta (Karjalainen 26.8.).

Kärkihankejaksolla vuosille 2016 – 2018 alueelle on jo investoitu tai tullaan investoimaan noin 800 000 euroa yksityisiä ja julkisia rahoja. Nämä kaikki toimenpiteet tähtäävät Pielisestä nousevien järvilohien ja taimenien kutukalojen määrän nousuun.

Samalla kun hallitus tukee uhanalaisten kalojen elinympäristön parantamista, hiljaisesti hyväksytään tietyissä piireissä niiden salakalastaminen. Tiedossani on useampia tapauksia, joissa poliisin suorittama esitutkinta on vielä kesken. Yksi tapauksista on mittaluokaltaan todella merkittävä. Siinä kaupallisen kalastajan epäillään kalastaneen kymmeniä uhanalaisia kaloja. Mikäli tutkittava asia on totta, olen vähintäänkin hämmentynyt.

Kyseinen teko on erittäin haitallinen paitsi uhanlaisille lajeille, myös kärkihankkeen tuloksellisuudelle ja alueella jo nyt toimivalle erinomaiselle yhteistyölle. Salakalastuksella tuhotaan kaikki ponnistukset ja rahalliset panostukset sekä valvonnan tai lakiuudistuksen kautta saadut tulokset, eikä teko ole nykyaikana millään tavoin puolusteltavissa. Jokaisella kudulle nousevalla kalalla on erittäin iso merkitys koko kannan säilyttämisessä.

Viime syksynä suoritetussa emokalapyynnissä saimme Pielisjoen Kuurnan kanavalta ennätysmäärän, noin 250 uhanalaista järvilohta tai -taimenta. Näistä lypsyn jälkeen siirrettiin merkittävä osa myös Lieksan vesistöihin. Mikäli salakalastuksen annetaan jatkua entisellään, voi hyvällä syyllä kysyä, onko emokalojen siirrot näihin vesistöihin edes järkevää toimintaa.

Olisikohan yhteiskunnankin toiminta aktiivisempaa, mikäli joku olisi tappanut 50 saimaannorppaa 50 saimaanlohen sijaan? Saimaannorpalle on määritelty arvoksi noin 10000 euroa. Mikäli toimenpidealoitteeni eduskunnassa uhanalaisten kalojen arvon määrittelemiseksi toteutuu, kuten ministeri on jo lupaillut, voi saimaanlohenkin arvoksi tulla tuhansia euroja.

Vasta sittenkö huomaamme miten upea kala vesistöissämme elää? Vai huomaammeko vasta sitten, kun sitä ei enää ole? Nykyinen sukupolvi tämän asian päättää.

Kari Kulmala
Saimaan lohikalojen ystävät ry puheenjohtaja
kansanedustaja (sin)

Sanomalehti Karjalainen 2.9.2018