Karhunmetsästyksen sääntöjä pitää selventää

Metsästyskausi on aloitettu kyyhkyjahdilla, mutta vasta 20.8 alkava karhu- ja vesilintujahti saa metsämiehet todella liikkeelle. Metsästys on harrastuksena hyvässä myötätuulessa ja hyväksytään yleisesti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ylen TV1:llä 12.8.2018 Kimmo Ohtosen ohjelmalla: Salametsästäjien reviiri, haluttiin jälleen mustamaalata myös rehellisten metsästäjien mainetta heti näin jahtikauden alussa.

Valtaosa metsästäjistä osaa ja ymmärtää noudattaa yleisesti sovittuja sääntöjä. Huhuja salametsästyksestä on aina ollut liikkeellä, mutta vanha totuus lienee edelleen voimassa eli ellei ole vainajaa, ei ole tuomittavaa tekoa. Eppäillä aina soppii ja niin tehdään joka tapauksessa. Lakeja on kaikkien noudatettava, se on selvää, eikä hyvien tapojen käyttöönottokaan maksa mitään. Nämä asiat suurin osa metsästäjistä hallitsee.

Tällä hallituskaudella on saatu mielestäni muutamia merkittäviä päätöksiä aikaiseksi, mutta metsästyslaissa on vielä paljon tekemistä. Hirvenmetsästyksessä vasasuoja kuuluu edelleen metsästäjän eettisiin sääntöihin, eikä vasallisia naaraita saa ampua. Tältä osin metsästystilannetta kuitenkin helpotettiin siten, että vahingon sattuessa ei metsästäjä enää joudu käräjille metsästysrikoksesta. Menettely on nyt samanlainen kuin muissakin EU:n maissa. Vasasuoja säilyy, mutta metsästäjän oikeusturva parani.

Valitettavasti tulevaan karhumetsästykseen ei vielä saatu tarkennusta viljapellon, riistalaitumen ja riistapellon ravintohoukuttimena käytöstä vaikka olen sitä kirjallisella kysymyksellä eduskunnassa vaatinut jo 6.8.2015.

Metsästyslain 33 § uudistettiin viime vaalikaudella ja muutos tuli voimaan 1.8.2015. Lain perusteluissa on ravintohoukuttimen (viljapellot, riistapellot, riistalaitumet) kohdalla kirjaus, joka tekee lain noudattamisen karhunmetsästyksessä erittäin hankalaksi. Viljapellolta saa käynnistää metsästyksen, mutta karhua ei saa ampua viljapeltoon josta sato on vielä korjaamatta. Riistalaitumelta, riistapellolta tai niiden läheisyydestä karhujahtia ei saa aloittaa, se tulkitaan lain mukaan ravintohoukuttimen käytöksi.

Karhunmetsästyksessä on usein metsästysalueita, joissa lyhyiden välimatkojen sisällä on viljapeltoja, riistalaitumia sekä riistapeltoja. Tällaisella alueella karhunmetsästys on tarpeettoman vaikeaa nykylainsäädännön mukaan. Yksi tärkeimmistä ongelmista karhunmetsästyksessä on, että tätä riistalaitumen tai riistapellon läheisyyttä ei ole metsästyslaissa tai -asetuksessa erikseen mainittu. Onko läheisyys siten 50 vai 500 metriä vai jotain muuta? Tähän on saatava pikaisesti ministeriöstä selvyys ja mieluimmin sallittava ravintohoukuttimen käyttö karhunmetsästyksessä.

Yhden uhan metsästysharrastukseen tuo Euroopan kemikaalivirastossa suunnittelema lyijyhaulien kielto. Kielto lopettaisi käytännössä lyijyhaulien käytön kaikessa metsästyksessä. Suomen on välittömästi torjuttava tämä ehdotus, joka siirtyy lähiaikoina komission arvioitavaksi.

Kari Kulmala, kansanedustaja (sin)

Maaseudun Tulevaisuus 15.8.2018

Savon Sanomat 16.8.2018

Lieksan lehti 16.8.2018

Ilkka 18.8.2018

Sanomalehti Karjalainen 22.8.2018

Kokoomus vastustaa toimenpidealoitettani

Kokoomuksen ministeri Mykkänen vastustaa sinisten ministeriryhmän aloitetta palauttaa poliisiammattikorkeakouluopiskelijoiden opintososiaaliset etuudet. Perusteluissaan hän kertoo, että käyttäisi tämänkin rahan lähiöpoliisien palkkaamiseen. Ajatus on hyvä, mutta ilmeisesti ministerillä on jäänyt laskuopin opinnot hieman kesken tai hän ei tunne poliisityötä ja poliisin resursseja riittävästi.

Suomessa on n. 7200 poliisia. Kymmenessä vuodessa esim. Itä-Suomesta on vähennetty kokoomuksen hallituskausilla noin 100 poliisia. Itä-Suomessa on tällä hetkellä vielä noin 650 poliisia, joista puolet on tutkintatehtävissä. Hälytyspartioita on pinta-alaan nähden erittäin vähän ja välimatkat ovat pitkät.

Noin 300:lla poliisilla on mahdollisuus jäädä vuosittain vanhuuseläkkeelle, osa jää muuten eläkkeelle tai vaihtaa työpaikkaa. Poliisikoulutukseen hyväksyttiin viime vuonna 340 opiskelijaa, vaikka opiskelupaikkoja olisi ollut 400:lle. Nykyinen koulutusmäärä ei siis lisää merkittävästi tulevaisuudessakaan poliisien määrää. Sinisten tavoite on nostaa poliisien määrä 8000:een. Siniset haluavat panostaa turvallisuuteen koko maassa.

Mistä ministeri Mykkänen aikoo ottaa lähiöpoliisit, kun poliisilaitoksilla ei ole mahdollisuus irrottaa tähän tärkeään tehtävää henkilöstöä? Jo nyt 100000 hälytystehtävää jää poliisilta hoitamatta ja se kaikki on pois ihmisten turvallisuudesta! Poliiseja saadaan vain kouluttamalla heitä lisää ja se kestää vuosia. Opintososiaalisten tukien palauttaminen on yksi keino lisätä halukkuutta poliisikoulutukseen.

Eikö kokoomukselle riitä, että he olivat lakkauttamassa myös liikkuvaa poliisia, jonka resursseja poliisipäällikötkin haikailevat nyt julkisesti maakuntalehdissä? Onko kokoomus tekemässä muita turvallisuutta vaarantavia päätöksiä punavihreiden puolueiden tapaan jatkossakin vai myöntävätkö he edellisellä hallituskaudella tekemänsä virheet ja yrittävät edes vähän korjata niitä?

Kari Kulmala
poliisitaustainen kansanedustaja (sin)

Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijoiden etuudet palautetaan

Jälleen kerran eduskunnassa tekemäni toimenpidealoite menee maaliin saakka!

Viime hallitus teki suuren virheen vuonna 2014, kun se ”suuressa viisaudessaan” Liikkuvan poliisin lakkauttamisen lisäksi poisti poliisiopiskelijoiden opintososiaaliset etuudet eli maksuttoman majoituksen, ruoan ja terveydenhuollon. Tämän jälkeen kouluun hakeutuneiden määrä on romahtanut ja esim. viime vuonna opiskelijoita otettiin kouluun 340 kun mahdollisuus oli ottaa 400.

Turvallisuus tarvitsee kuitenkin aina tekijänsä! Tämän vuoksi tein eduskunnassa 6.3.2018 toimenpidealoitteen TPA 12/2018 näiden etuuksien palauttamiseksi. Nyt Sinisten ministeriryhmä vie aloitteen syksyn budjettiriiheen, missä virhe korjataan ja etuudet palautetaan. Kuka siis voi vielä väittää, ettei yksittäinen kansanedustaja saa mitään aikaan? Tarvitaan vain järkevä aloite, sen tekijä ja hallituspuolue aloitteen taakse. Hallituksessa tehdään päätökset, oppositiossa toivotaan!

Tätä edellinen maaliin saakka edennyt toimenpidealoitteeni on romutuspalkkiokokeilun jatkuminen TPA 2/2016 jonka Sinisten ministeriryhmä vei päätökseksi viime syksynä. Se on voimassa vielä tämän kuukauden loppuun saakka. Rahaa auton uusimiseen olisi vielä valtiolla jäljellä yli miljoona euroa.

Raha ei ratkaise vaaleja

Ilmeisesti pääkirjoitustoimittaja oli katsonut vain kokoomuksen ja keskustan kansanedustajien vaalirahoituksen euromääriä. Vaalipiirin korkeimmat eduskuntavaalikulut olivat kokoomuksen kansanedustaja Eestilän 70 ja varakansanedustaja Ravin 65 tuhatta euroa. Keskustan ministeri Vehviläinen käytti 47 ja kansanedustajat Reijonen 61 sekä Hoskonen 64 tuhatta euroa.

On selvää, että vaaleihin lähteminen vaatii jokaiselta henkilökohtaisen taloudellisen riskin ottamista. On kuitenkin varsin erikoista, että eduskunnan ”taivaspaikasta” on joku valmis maksamaan omista varoistaan kymmeniä tuhansia euroja. Siitä, että saa olla joka päivä töissä seuraavat neljä vuotta. Siitä, että häntä ja hänen perhettään seurataan suurennuslasilla koko vaalikauden, myös Suomen rajojen ulkopuolella. Siitä, ettei ole enää yksityisyyttä vaan on kaikille julkista riistaa. Kansanedustajan työ on siinäkin mielessä erikoista, että yleensä ensin pitää hakea pankista lainaa, että voi hakea äänestäjiltä työpaikkaa.

Kaikesta huolimatta äänestäjät aina päättävät kuka pääsee jatkoon, ehdokkaan vaaleihin käyttämästä rahoituksesta huolimatta. Nykyään äänestäjät ovat hyvin tietoisia siitä, mitä kukin kansanedustaja on työssään tehnyt ja saanut aikaiseksi. Tästä hyvänä osoituksena, että eduskuntavaaleissa yleensä kolmasosa kansanedustajista vaihtuu. Niin tapahtui omassa maakunnassammekin vuonna 2015.

Kannustankin jokaista eduskuntavaalien ehdokkuutta miettivää asettumaan ehdolle. Äänestäjät päättävät, ei käytössäsi oleva rahoitus. Nykyisin äänestetään myös entistä enemmän aktiivista ja fiksua henkilöä, ei puoluetta.

Sanomalehti Karjalainen 2.8.2018

Maatalouden rahoitus on saatava kuntoon

Tämän vuotinen kuivuus pelloilla on liian monelle maatalousyrittäjälle kuolinisku. Tarvitsemme suomalaisen maatalouden ja puhtaan ruuan varmistamiseksi kiireellistä yhteiskunnan apua. Ruotsissa hallitus on jo päättänyt 120 miljoonan euron kansallisesta kriisirahasta viljelijöille paikkaamaan kuivuuden aiheuttamia vahinkoja ja samanlaisia kriisipaketteja harkitaan myös Saksassa ja Baltian maissa. Myös Suomen on reagoitava maatalouden ahdinkoon välittömästi.

Maatalouden tulevaisuuteen uskovia ja yrittäjiksi haluavia nuoriakin löytyisi edelleen, mikäli perusasiat mm. rahoitukset tilanpidon aloittamiseen olisivat kunnossa. Valtionlainat tai vastaava muu menettely pitää palauttaa ja näin mahdollistaa nuorille suora reitti yrittäjäksi.

Rahoitusten saanti on suuri ongelma myös jo toimiville maatiloille ja monet investoinnit ja jopa tilan toiminnan jatkuminen kaatuvat pankkien vaatimuksiin. Tilanne parantuisi mielestäni muuttamalla yhteiskunnan tukemien rahoitusten ehtoja siten, että Finnveran rahoitukset takauksineen avattaisiin myös alkutuotannolle.

Monilla maatiloilla on paljon muutakin yrittämistä kuin maataloutta ja tuntuu erikoiselta että muulla yrittämisellä on paljon paremmat rahoitusmallit kuin ruuantuotannolla. Pidän myös erikoisena käytäntöä, että marjantuottajat eivät saa investointitukea. Mielestäni he ovat samanlaisia suomalaisen puhtaan ruuan tuottajia kuin muutkin. Itse syön mieluimmin suomalaista mansikkaa ja vadelmaa kuin muualla tuotettua.