Vuoden 2016 alussa saimme uuden kalastuslain. Sen myötä nykyiset kalastusalueet vähenevät tämän vuoden loppuun mennessä ja jatkossa Pohjois-Karjalassakin toimii nykyisen 15 sijaan jatkossa vain 11 kalatalousaluetta.
Mikä sitten on kalatalousalue ja mihin kalastuksenhoitomaksumme menevät? Kalatalousalue on lakisääteinen julkisoikeudellinen yhdistys ja sillä on siten lakisääteisiä tehtäviä. Sen tehtäviin kuuluu ensinnäkin kalavarojen kestävän käytön ja hoidon suunnittelu. Jokaisen kalatalousalueen tulee laatia käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä hyväksyttää se paikallisessa ely-keskuksessa. Kalatalousalue vastaa sitten tämän suunnitelman toimeenpanosta ja vaikutusten seuraamisesta.
Tehtäviin kuuluu myös kalastuksenvalvonnan järjestäminen sekä kalastuksen ja kalakantojen hoitotoimenpiteiden seurantatietojen kerääminen. Lisäksi kalatalousalue edistää yhtenäislupa-alueiden muodostamista kaupallisen kalastuksen sekä vapaa-ajankalastuksen tarpeisiin. Kalatalousalue jakaa myös viehekalastuksesta kertyneet korvausvarat vesialueiden omistajille.
Kalatalousalueilla päätösvaltaa käyttää yleiskokous johon jokaisella osakaskunnalla, osakaskuntaan kuulumattomalla riittävän suuren vesialueen omistajalla ja valtakunnallisilla kalastusalan järjestöillä on oikeus kokousedustajaan. Myös kaikilla rekisteröidyillä alueellisilla ympäristön tai luonnonsuojeluyhdistyksillä on oikeus edustajaan yleiskokouksessa. Hänellä on tällöin läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Tätä pidän hyvänä asiana. Kalatalousalueella on mahdollisuus kutsua yleiskokoukseen myös asiantuntijoita, joilla on samaten läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta.
Kalatalouslueilla on varmasti töitä riittävästi jo senkin vuoksi, että uudistuksessa alueiden koko samalla luonnollisesti suurenee. Hyvä on myös miettiä, että miten aluetta kehitetään ja hoidetaan riittävästi vai keskitytäänkö vain keskeisiin ja merkityksellisimpiin vesialueisiin. Oman ongelmansa tuo myös rahoituksen järjestäminen sekä pienimpien vesistöjen omistajien selvittäminen. Pitäisin hyvänä, mikäli uudistuksen myötä samalla saimaanlohelle laadittaisiin koko Saimaata koskevat yhteiset säännöt. Esim. Oriveden kalastusalue on vuosien mittaan satsannut saimaanlohen istuksiin, elinympäristöjen parantamiseen ja tutkimuksiin satojatuhansia euroja. Kuitenkaan emokaloja ei nouse Kuurnan kanavaan kovin hyvin, viime syksyä lukuun ottamatta. Silloin Saimaan lohikalojen ystävät ry:n toimesta saatiin noin 250 lohikalaa emokalapyynnissä. Tällä saatiin pelastettua lohikanta Saimaalle ja sen nousujokiin useaksi vuodeksi.
Mihin sitten menevät kalastuksenhoitomaksuista tulevat eurot? Esim. Pohjois-Karjalassa kalastonhoitomaksuvaroilla tehdään paljon tutkimuksia, selvityksiä, koekalastuksia, kalastustiedusteluita ja kaikkea edellä mainituista saatua tietoa käytetään tehtäessä päätöksiä esim. kalavesien hoidossa. Kalavesien hoitoon kuuluvat istutukset, kunnostukset ym. kullekin alueelle soveltuvat toimenpiteet.
Kalastustiedusteluja on toteututettu mm. Höytiäisellä, Pielisellä ja Jänisjoella. Koekalastuksia on tehty Höytiäisellä, Pielisellä, Viinijärvellä, Keskijärvellä, Onkamojärvillä ja tänä vuonna Karjalan Pyhäjärvellä. Kaikkea saatua tietoa tullaan käyttämään kalastuslain edellyttämän käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinnassa. Päätöksen teko perustuu siis tutkittuun tietoon, vaikka eipä sitä paikallista tietoakaan yhtään väheksytä.