Ravintoloiden turvallisuutta on parannettava

Joensuussa on sattunut lyhyellä aikavälillä kaksi väkivallantekoa ravintolassa. Viimeksi kolme ihmistä sai vakavia vammoja puukosta paikallisessa ravintolassa. Yksi heistä on ravintolan vahtimestari, joka meni työnsä puolesta puukotustilanteeseen auttamaan asiakkaita, kiinniottamaan tekijää ja estämään lisävahinkojen syntymistä. Tällaiset väkivaltatilanteet eivät ole millään tavoin harvinaisia Suomessa, päinvastoin ne ovat arkipäivää. Väkivallanteot horjuttavat yleistä turvallisuudentunnetta ravintoloiden asiakkaissa, työntekijöistä puhumattakaan.

Uuden alkoholilain uudistuksen tarkoituksena oli lisätä asiakkaita ravintoloissa ja vähentää alkoholin juomista kotona. Samalla uudistus kuitenkin vähensi järjestysmiesten määrää ja tarvetta, joka oli esimerkiksi poliisihallituksen (POHA) eduskunnalle antaman lausunnon vastaista.

Uudistuksen yhteydessä sivuutettiin tältä osin järjestyksenvalvonnan ammattilaisten mielipide ja mentiin ns. bisnes edellä. Tälläkin hetkellä Suomessa on useita ravintoloita iltaisinkin ilman ensimmäistäkään järjestyksenvalvojaa.

Yhteiskunnan tehtävä on taata meidän jokaisen turvallisuus, niin ulkona kuin sisätiloissakin ja vieläpä kaikissa tilanteissa. Mielestäni nykyinen tilanne ei turvaa asiakkaita tai työntekijöitä.

Jätin eduskuntaan sisäministerin vastattavaksi kirjallisen kysymyksen ravintoloiden asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuuden parantamiseksi:

”Millä tavoin hallitus aikoo turvata ravintoloiden asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuuden jatkossa ja aikooko hallitus jatkossa tarkentaa alkoholilakia järjestysmiesten määrän ja tarpeen osalta?”

 

Kala- vai kasvisruokaa?

Animalia aloitti toukokuussa uuden kampanjan, joka keskittyy unohdetun eläinryhmän, kalojen oikeuksiin. Kalat ovat eläinyksilöiden määrän huomioiden valtava tuotantoeläinten ryhmä, mutta heidän mielestä niistä käytävä eläinoikeuskeskustelu on edelleen vähäistä Suomessa.

Keskustelu on varmasti tästäkin ihan hyvästä, mutta maalaisjärjen käyttö lienee tässäkin asiassa erittäin suotavaa.

”Kalat ovat loistavia ongelmanratkaisijoita ja niiden sosiaaliset suhteet ovat monisyisempiä kuin uskommekaan. Emme voi perustella kalojen tappamista, syömistä tai muuta hyväksikäyttöä sillä, että ne ovat vain kaloja”, sanoo Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen.

”Kampanjalla Animalia haluaa myös synnyttää tietoisuutta siitä, että ruuantuotanto on mahdollista toteuttaa niin, ettei siitä aiheudu elinikäistä kärsimystä tai kuolemaa tunteville olennolle”.

”Kalaa suositellaan usein hyvänä ravintona, mutta suosituksissa unohtuu eläinoikeusnäkökulma. Kalojen kannalta toivottavin vaihtoehto on jättää eväkkäät pois lautaselta. Muistutamme, että kala ei ole kasvis, ja tuomme esiin tapoja syödä täysipainoisesti kasviperäistä ravintoa”, Animalian toiminnanjohtaja Mai Kivelä sanoo.

Animalian ohjeistuksesta saa sen kuvan, että kaloja ei saisi syödä, koska ne tuntevat kipua. Olisiko kasvisruoka sitten parempi vaihtoehto?

Kasveilla on aiemmin tehty tutkimuksia, joista on saatu selville, että kasvit ovat älykkäitä. Uusin tutkimus ei välttämättä ole kaikkien kasvissyöjien mieleen, sillä sen mukaan kasvit myös tietävät ja tuntevat kun niitä aletaan syömään, eivätkä ne pidä siitä alkuunkaan.

Modern Farmer -sivusto kertoo Missourin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin kasvien älykkyyttä hieman pidemmälle. Tutkijat halusivat saada selville tietääkö kasvi sen, milloin sitä aletaan syömään. Vastaus yllätti tutkijat, sillä sen lisäksi, että kasvi tunsi sen kun sitä syötiin, se yritti myös estää tapahtuman.

Tutkimuksessa käytettiin Arabidopsis thaliana -kasvia eli lituruohoa, koska sen geneettiset perusmekanismit ovat ihanteellisia erilaisten tutkimusten tekemiseen. Lituruohon mekanismit ja organismit ovat niin samankaltaisia muiden kasvien kanssa kautta kasvikunnan, että lituruohon perusteella tehtyjä tutkimuksia voidaankin soveltaa myös muihin hyötykasveihin.  

Kun lituruoho tunsi tai kuuli vihollisen, joka oli esimerkiksi perhosentoukka, se alkoi virtaamaan vaarassa olevien lehtien sisälle myrkyllistä sinappiöljyäSama tapahtui myös silloin, kun toukka alkoi nakertamaan lehteä. Lituruoho pystyi myös erottamaan sen, koska ääni tuli esimerkiksi tuulesta ja sateesta, ja koska se johtui vihollisen liikkeistä.

Animaliassa ei ilmeisesti kalastusmuotoja erikseen erotella. Heillä on ilmeisesti halu kieltää kaikki kalastus. Heidän periaatteena on tehdä koko Suomesta puhtaasti vegaani yhteiskunta. Mutta, entäs kun se vihanneskin tuntee kipua? Mitäs sitten voi syödä?

Itse syön joka viikko kotimaista kalaa ja lihaa, eikä minulla ole ollenkaan huono omatunto. Syön myös kohtuudella kotimaisia, mutta en enää ulkomailla tuotettuja vihanneksia. Parhaan makuinen tomaatti löytyy tosin Georgiasta tai sitten äitini kasvihuoneesta.

Uusi Suomi, puheenvuoro plogi 30.7.2018

Kalastusalueet vähenevät, tehtävät eivät

Vuoden 2016 alussa saimme uuden kalastuslain. Sen myötä nykyiset kalastusalueet vähenevät tämän vuoden loppuun mennessä ja jatkossa Pohjois-Karjalassakin toimii nykyisen 15 sijaan jatkossa vain 11 kalatalousaluetta.

Mikä sitten on kalatalousalue ja mihin kalastuksenhoitomaksumme menevät? Kalatalousalue on lakisääteinen julkisoikeudellinen yhdistys ja sillä on siten lakisääteisiä tehtäviä. Sen tehtäviin kuuluu ensinnäkin kalavarojen kestävän käytön ja hoidon suunnittelu. Jokaisen kalatalousalueen tulee laatia käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä hyväksyttää se paikallisessa ely-keskuksessa. Kalatalousalue vastaa sitten tämän suunnitelman toimeenpanosta ja vaikutusten seuraamisesta.

Tehtäviin kuuluu myös kalastuksenvalvonnan järjestäminen sekä kalastuksen ja kalakantojen hoitotoimenpiteiden seurantatietojen kerääminen. Lisäksi kalatalousalue edistää yhtenäislupa-alueiden muodostamista kaupallisen kalastuksen sekä vapaa-ajankalastuksen tarpeisiin. Kalatalousalue jakaa myös viehekalastuksesta kertyneet korvausvarat vesialueiden omistajille.

Kalatalousalueilla päätösvaltaa käyttää yleiskokous johon jokaisella osakaskunnalla, osakaskuntaan kuulumattomalla riittävän suuren vesialueen omistajalla ja valtakunnallisilla kalastusalan järjestöillä on oikeus kokousedustajaan. Myös kaikilla rekisteröidyillä alueellisilla ympäristön tai luonnonsuojeluyhdistyksillä on oikeus edustajaan yleiskokouksessa. Hänellä on tällöin läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Tätä pidän hyvänä asiana. Kalatalousalueella on mahdollisuus kutsua yleiskokoukseen myös asiantuntijoita, joilla on samaten läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta.

Kalatalouslueilla on varmasti töitä riittävästi jo senkin vuoksi, että uudistuksessa alueiden koko samalla luonnollisesti suurenee. Hyvä on myös miettiä, että miten aluetta kehitetään ja hoidetaan riittävästi vai keskitytäänkö vain keskeisiin ja merkityksellisimpiin vesialueisiin. Oman ongelmansa tuo myös rahoituksen järjestäminen sekä pienimpien vesistöjen omistajien selvittäminen. Pitäisin hyvänä, mikäli uudistuksen myötä samalla saimaanlohelle laadittaisiin koko Saimaata koskevat yhteiset säännöt. Esim. Oriveden kalastusalue on vuosien mittaan satsannut saimaanlohen istuksiin, elinympäristöjen parantamiseen ja tutkimuksiin satojatuhansia euroja. Kuitenkaan emokaloja ei nouse Kuurnan kanavaan kovin hyvin, viime syksyä lukuun ottamatta. Silloin Saimaan lohikalojen ystävät ry:n toimesta saatiin noin 250 lohikalaa emokalapyynnissä. Tällä saatiin pelastettua lohikanta Saimaalle ja sen nousujokiin useaksi vuodeksi.

Mihin sitten menevät kalastuksenhoitomaksuista tulevat eurot? Esim. Pohjois-Karjalassa kalastonhoitomaksuvaroilla tehdään paljon tutkimuksia, selvityksiä, koekalastuksia, kalastustiedusteluita ja kaikkea edellä mainituista saatua tietoa käytetään tehtäessä päätöksiä esim. kalavesien hoidossa. Kalavesien hoitoon kuuluvat istutukset, kunnostukset ym. kullekin alueelle soveltuvat toimenpiteet.

Kalastustiedusteluja on toteututettu mm. Höytiäisellä, Pielisellä ja Jänisjoella. Koekalastuksia on tehty Höytiäisellä, Pielisellä, Viinijärvellä, Keskijärvellä, Onkamojärvillä ja tänä vuonna Karjalan Pyhäjärvellä. Kaikkea saatua tietoa tullaan käyttämään kalastuslain edellyttämän käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinnassa. Päätöksen teko perustuu siis tutkittuun tietoon, vaikka eipä sitä paikallista tietoakaan yhtään väheksytä.

Iso kalastonhoitomaksuvaroilla osin toteutettu hanke on ollut lohikalojen merkintähanke Höytiäisellä, Pielisellä ja Oriveden kalastusalueella. Kustannukset liikkuivat monissa kymmenissä tuhansissa euroissa/kalastusalue. Saatua tietoa käytetään nyt järvilohen ja taimenen istutuksissa kalastettavaa kantaa ajatellen. Kalastusalueet siis vähenevät, mutta tehtävät eivät. Kalastuksenhoitomaksutkin kohdistuvat jatkossakin oikeisiin asioihin, eikä osakaskuntien juhlimiseen Tallinnan laivoilla, kuten eräät kansanedustajat maa- ja metsätalousvaliokunnassakin tosissaan luulevat.

Eläköön, myös maaseutu!

Ylen kyselyn ( 23.7.2018 ) tulos yllätti monet, ehkä jopa minut. Sen mukaan koko Suomi pitää pysyä asuttuna ja palvelut on turvattava tasapuolisesti koko maan alueella.

Vain yksi kymmenestä haluaa asua suurkaupungin keskustassa ja lähes joka kolmannen suomalaisen haavekoti sijaitsee maaseudulla. Jopa 91 % Lapin tai Itä-Suomen asukkaasta haluaa, että palvelut turvataan koko Suomessa. Tämä on mielestäni oikea arvio ja vahvistaa omaa työtäni sekä tavoitteitani politiikassa.

Suurin osa meidän nuoristakin haaveilee edelleen maalla asumisesta vaikka se ei ole aina helppoa. Ruotsissakin tutkimusten tulokset ovat saman suuntaiset. Kantar Sifon mukaan jopa 50 prosenttia useampi haluaisi asua maalla kuin mitä tällä hetkellä tekee.  Tällaiset tulokset tulee ottaa vakavasti huomioon ja miettiä, mitä se voisi tarkoittaa maaseudun kehittämisen näkökulmasta. Maaseutu ei saa olla jatkossakaan mikään hiipuva nukkumalähiö.

Meillä on vain yksi Suomi, jossa asumisen ja elinkeinojen monimuotoisuus on todellinen rikkaus. Maaseutuvihamielinen ajattelu ei tuo leipää pöytään. Tarvitsemme ruuan tuottajia ja niitä löytyy maaseudulta. Tarvitsemme myös kaupungeissa olevia työpaikkoja. Suomella ei ole varaa jakaa meitä maaseutuun ja kaupunkeihin? Molempia tarvitaan!

Rauhoitus loppumassa minkiltä ja supikoiralta

Maakunta- ja soteuudistuksen varjossa eduskunnassa ja EU:ssa tehdään paljon muitakin, muun muassa metsästykseen liittyviä päätöksiä. Kun kansanedustaja on aktiivinen ja ”pommittaa” ministeriä kirjallisilla kysymyksillä sekä toimenpide- ja lakialoitteilla, niin aina osa menee päätöksiksi asti.

Tein eduskunnassa jo helmikuussa 2016 toimenpidealoitteen Suomeen kuulumattomien vieraspetojen pyynnin tehostamiseksi sekä vielä kesäkuussa 2017 tehostin toimenpidealoitetta kirjallisella kysymyksellä toimenpiteistä supikoiran vähentämiseksi luonnosta. Supikoira päätettiinkin jo samana vuonna ottaa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä merkityksellisten, haitallisten vieraslajien luetteloon, jonka jälkeen ministeriön oli helppo tehdä oma päätös asiasta eli supikoira poistetaan riistaeläimistä ja rinnastetaan rauhoittamattomaan eläimeen helmikuusta 2019 lähtien.

Tein vielä lisäkysymyksen minkistä, koska minkki on samanlainen vierasperäinen laji Suomessa kuten supikoirakin. Ministeriön vastaus oli, että minkistä tehdään riskiarviointi, ja päätös minkin ottamisesta samaan luetteloon supikoiran kanssa tehtäneen jo vuoden 2019 aikana.

Molemmat rinnastuisivat siis jatkossa rauhoittamattomaan eläimeen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että minkin ja supikoiran pyydystämiseksi ja tappamiseksi ei tarvitse suorittaa metsästäjätutkintoa eikä maksaa ristanhoitomaksua. Lisäksi alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva rauhoittamaton eläin. Tämä oikeus hänellä on silloinkin, kun metsästysoikeus alueella on vuokrasopimuksella luovutettu toiselle. Ministeriön vastauksessa tuli ilmi myös se, että tavoitteena on säilyttää minkkiä koskeva turkistarhauselinkeino Suomessa. Pidän tätäkin erittäin merkittävänä tavoitteena.

Tuleva päätös jo pelkästään supikoiran osalta on todellinen luonnonsuojeluteko, joka parantaa oleellisesti muun muassa vesilintujen elinolosuhteita lintuvesillä ja kosteikoilla. Suomen on jatkossakin pidettävä painetta Eu:n suuntaan myös hylkeiden, valkoposkihanhien, kanahaukkojen sekä merimetsojen ja suurpetojen osalta. Näissä tarvitsemme ymmärrystä ja omia, kansallisia päätöksiä.

Naakka saatiin maa- ja metsätalousvaliokunnan aloitteesta eduskunnan kevätkauden viimeisimpinä päätöksinä rauhoittamattomien lintujen joukkoon ja uskon, että siitä erityisesti maanviljelijät meitä kiittävät.

Kari Kulmala
kansanedustaja (sin)
maa- ja metsätalousvaliokunnan varapj.
Sanomalehti Karjalainen 3.7.2018

Nuorten riistanhoitomaksu puolittuu

Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että nuorten, alle 18-vuotiaiden metsästäjien riistanhoitomaksu puolitetaan ensi vuoden alusta lukien. Tämä on erinomainen vastaantulo nuorille metsästäjille. Tällä toimella annetaan positiivinen signaali nuorison huomioimiseksi hyvän harrastuksen parissa.

Viime vuoden lopulla eduskunnassa käsiteltiin riistanhoitomaksujen korotusta. Maa- ja metsätalousvaliokunnan kokouksessa esitin, että nuorilta ristanhoitomaksu puolitetaan ja muiden osalta esitys on hyväksyttävissä. Teimme yksimielisesti esitykseni johdosta valiokunnan mietintöön seuraavan lausumaehdotuksen:

”Edellä esitetystä käy ilmi, että riistahallinnon kenttätason toiminta on rakennettu metsästysseurojen vapaaehtoistoiminnan varaan. Tämän toiminnan turvaamiseksi ja painottaen sitä, että metsästysharrastus on oleellinen osa suomalaista kulttuuria, valiokunta pitää välttämättömänä, että nuorten edellytyksiä harjoittaa metsästystä parannetaan kaikin tavoin. Sen vuoksi valiokunta pitää tarpeellisena, että metsästysharrastuksen jatkuvuutta edistetään myös nuorten riistanhoitomaksua alentamalla. Tällä toimenpiteellä viestitettäisiin myös yleisesti nuorten huomioon ottamista metsästysharrastuksessa ja heidän harrastusmahdollisuuksiensa parantamista. Valiokunta edellyttääkin, että hallitus antaa seuraavan valtiontalousarvioesityksen yhteydessä esityksen, jolla nuorten riistanhoitomaksua alennetaan.”

Vuonna 2016 metsästäjätutkinnon suoritti 10—14-vuotiaissa 893 ja 15—19-vuotiaissa 1 067 nuorta. Alle 18-vuotiaita riistanhoitomaksun vuosittain maksavia on noin 6 300 henkilöä. Rahallisesti tällä riistanhoitomaksun puolittamisella alle 18-vuotiailta on noin 120 000 euron merkitys budjettiin eli suomeksi sanottuna ei yhtään mitään siihen nähden, mikä merkitys päätöksellä on nuorille metsästäjille.

Uuden Suomen Puheenvuoro 10.7.2018