Kansallista maataloustukea on lisättävä

EU-maat ovat aloittelemassa neuvotteluita EU:n rahoituskehyksestä vuosille 2021-2027. Brexit tekee ison loven budjettiin. Komission rahoituskehysehdotuksessa Suomen maataloustuet uhkaavat vähentyä merkittävästi, n. 420 -430 miljoonalla eurolla. Mielestäni meidän on nyt koottava joukkomme yli puoluerajojen ja tehtävä kaikkemme, että maataloustukien rahoitus säilyy meille mahdollisimman korkeana. Vain tällä tavoin saamme parhaiten EU:lle maksamiamme euroja takaisin. Jos tämän taistelun häviämme, niin voitaneen sanoa, että se oli sitten siinä. Söisimme jatkossa ulkomailla tuotettua ruokaa.

Minä haluan, että ruoantuotanto Suomessa on jatkossakin turvattu. Kyse on meille huoltovarmuudesta ja puhtaasta suomalaisesta ruoasta. Valtaosa maataloustuista maksetaan ns. suorina tukina. Suomi saa tuistaan suuren osan kehittämistukina eli ympäristö- ja luonnonhaittakorvauksina. Nämä ovat korvausta vaikeista ilmasto-olosuhteista ja ympäristön hoidosta. Kaikesta huolimatta olemme edelleen EU:lle nettomaksaja. Tätä suuntaa on jatkossakin erittäin vaikea kääntää, koska nöyristelemme polvillamme EU:n edessä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tuet tulee suunnata viljelijöille, jotka saavat ensisijaisen elantonsa maataloudesta ja tekevät suomalaista, puhdasta ruokaa. Näennäisviljelyä ei tarvitse tukea. Puolueemme ajaa kansallisen maataloustuen lisäämistä seuraavissa eduskuntavaaleissa ja se on mielestäni oikein.

Puolueemme maatalouspolitiikka on ehdottomasti suomalaisen maatalouden säilyttämisen kannalla. Esimerkiksi vihreät ovat ajaneet asteittaista maataloustuista luopumista. Ilmeisesti he luulevat, että ruoka tulee kaupasta, eikä suomalaisesta maasta. Maataloustuista luopuminen tarkoittaisi käytännöstä suomalaisen maatalouden alasajoa. Ainakin minä haluan jakossakin syödä kotimaista ruokaa ja hankkia sitä vaikka ”vihreiden” omistamasta kaupasta. Suomessa maatalousyrittäjät ovat EU-vertailun nuorimpia. Jo siinäkin mielessä suomalaisella maataloudella on tulevaisuus. Kun syöt, muista kuka sen on sinulle mahdollistanut!

 

Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitysluonnos lähti lausunnolle

Esitysluonnos saamelaiskäräjälain muuttamiseksi on lähetetty lausunnolle. Määräaika lausunnoille on 27. heinäkuuta. Tavoitteena on, että hallituksen esitys annettaisiin eduskunnalle heti syyskauden alussa. Toimikunta kokoontui yli 100 tuntia, mutta se kannatti, koska nyt lausunnolle lähetetty luonnosehdotus on saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen toimikunnan yksimielinen esitys hallituksen esitykseksi. Olen saanut olla tämän toimikunnan jäsen.

Esityksen tavoitteena on ollut saamelaiskäräjälain osittain vanhentuneiden säännösten uudistaminen ja niiden toimivuudessa havaittujen ongelmien poistaminen. Lähtökohtana on ollut päivittää saamelaiskäräjälakiin sisältyvät perussäännökset perustuslaissa turvatusta saamelaisten itsehallinnosta, toimivasta vaalijärjestelmästä sekä saamelaiskäräjien tehtävistä. Kuten uudistuksen tavoitteista ja lähtökohdista huomaa, toimikunnan tehtävä on ollut erittäin haasteellinen. Kahdesti tätä on aikaisemmilla vaalikausilla yritetty, mutta vasta kolmas kerta toden sanoi.

Keskeisiä ehdotuksia on ollut muun muassa säätää nykyistä selkeämmin, että laissa kysymys on oikeudesta äänestää saamelaiskäräjävaaleissa, toisin sanoen oikeudesta tulla merkityksi vaaliluetteloon. Ehdotuksen mukaan äänioikeus saamelaiskäräjien vaaleissa edellyttäisi nykyiseen tapaan suostumusta hakeutua vaaliluetteloon. Säännös sisältäisi voimassa olevan lain tapaan subjektiivisen suostumuksen ohella objektiiviset kriteerit. Äänioikeuden varsinaisina, lakisääteisinä edellytyksinä olisi, että henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai että ainakin toinen hänen vanhemmistaan on merkitty tai on ollut merkittynä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Ehdotettu säännös olisi askel kohti yhteispohjoismaisia vaaliluetteloon hakeutumisen kriteerejä, ja se vastaa pitkälti vuonna 2017 alustavasti vahvistetun pohjoismaisen saamelaissopimuksen vastaavaa määräystä. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä muutosehdotus ja tulee olla pohjoismaisen saamelaissopimuksen mukainen.

Jatkossa Saamelaiskäräjien tehtävänä on nykyisen lain lisäksi edistää saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista. Saamelaiskäräjät antavat jatkossa vuosittaisen kertomuksensa eduskunnalle, mikä korostaa saamelaiskäräjien asemaa ja itsehallinnon merkitystä.

Uudistuksella muutettaisiin myös yhteistoiminta ja –neuvotteluvelvoitetta sekä pyritään selkeyttämään nykyisiä vaalisäännöksiä sekä oikaisu- ja muutoksenhakujärjestelmää. Näillä muutoksilla pyritään varmistamaan, että hakemusten käsittelyyn ja mahdolliseen muutoksenhakuun jäisi riittävästi aikaa.

Toimikunta ehdottaa myös, että seuraavia saamelaiskäräjien vaaleja siirrettäisiin vuoteen 2020 riittävän siirtymäajan takaamiseksi. Mielestäni tämä on erittäin tarpeellinen muutos, koska muutos tarvitsee aina riittävästi aikaa hyvin toteutuakseen. Toivottavasti tämä koko historiallinen työ ei enää kaadu saamelaiskäräjien käsittelyssä.

Kolia on kehitettävä

Koli on Pohjois-Karjalan kiistaton kruununjalokivi. Kansallispuisto on Suomen neljänneksi suosituin ja tulijoita riittäisi enemmänkin, mikäli alueella olisi majoituskapasiteettia ja aluetta haluttaisiin muutenkin kehittää. Pelkkä näpertely asioiden parissa ei riitä. Tällä hetkellä esim. Sokos Hotelli Kolilla ei voida majoittaa edes täyttä lentokoneellista turisteja. Hotelli tarvitsisi ehdottomasti vielä yhden kerroksen lisää. Kansallispuiston alueella ei ole myöskään matkailuautoille ympärivuorokautista pysäköintialuetta, missä he voisivat laillisesti yöpyä.

Itämeren parlamentaarikkokonferenssin pysyvä komitea kokoontui Kolilla jokin aika sitten. Kokoukseen osallistui kansanedustajia seitsemästä kansallisesta parlamentista sekä Euroopan parlamentista, Ahvenanmaalta ja Hampurin osavaltioparlamentista. Heidän kanssa keskustellessa tulisi selvästi esiin, että mikäli heillä olisi näin upea kansallispuisto, sen kehittämiseen myös matkailullisesti todella panostettaisiin.

Kolin alueen matkailupalvelut jakautuvat Ukko-Kolin, Loma-Kolin, Kolin kylän, Kolinportin ja Vuonislahden alueille. Kaikki Kolin alueen matkailupalvelujen kehittäminen perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, mutta en usko lainsäädännön olevan este alueen kehittämiselle. Kyse on asenteista ja tahdosta.

On selvää, että turistit ovat yhä ympäristötietoisempia ja luonto sekä kulttuuri ovat resursseja, joita tulee hyödyntää vastuullisesti. Jokaisen alueen matkailun kehittämiseen vaikuttavat myös valtakunnalliset ja alueelliset kehittämisstrategiat, niin myös Kolilla. Koli on jo vuosia sitten katsottu Pohjois-Karjalan matkailustrategiassa ainoaksi kansainväliseksi ja kansallisesti tärkeäksi matkailukeskukseksi, josta pääosa matkailun kasvusta on odotettavissa. Kun näin on todettu, voi vain ihmetellä, miksi alueen kehittäminen on jäänyt puolitiehen. Kolin maantieteellinen sijainti Niiralan rajanylityspaikan läheisyydessä muodostaisi erinomaisen lähtökohdan Kolin kehittymiseksi yhdeksi Suomen vetovoimaisimmista matkailukeskittymistä. Tällä hetkellä turistit ajavat Kolin ohi Tahkolle sekä Lappiin eli suomeksi sanottuna vievät rahansa muualle.

Kolilla olisi mahdollisuus kasvaa koko itäisen Suomen merkittävimmäksi matkailukeskittymäksi, joka samalla tukisi Juuan, Lieksan ja koko Ylä-Karjalan muuta kehittyvää elinkeinotoimintaa. Kolilla olisi edellytyksiä kehittyä kansainvälisestikin kiinnostavaksi matkailukeskittymäksi, joka tarjoaisi ainutlaatuisen kokemuksen kasvavalle matkailijavirralle. Koli tarjoaisi lisätoimeentuloa ja -ansiomahdollisuuksia myös paikalliselle väestölle.

Kolilla vieraiden kanssa kierrellessä emme voineet olla huomaamatta viime talven tykkylumituhojen seurauksena maahan kaatuneita tai katkenneita puita. Tällaisia puita on hotellin ympäristössä satoja. Lähes kaikki hotellin ympärillä olevat kuuset ovat jollain tavoin vaurioituneet. Muutaman vuoden päästä latvasta katkenneet puut ovat kelottuneet ja maahan kaatuneet ovat maatuneet.

Mielestäni vaurioituneet puut tulisi kansallispuistostakin poistaa määräaikana, kuten laki vaatii muidenkin maanomistajien metsien osalta. Vaurioituneet puut ovat metsien tuhohyönteisten lisääntymispaikkoja ja niiden määrä kasvaa jo ensi vuodeksi huomattavasti nykyisestä. Sekö on kansallispuiston tavoite? Kolin imagon ainutlaatuinen ympäristö säilyy vetovoimaisena tulevaisuudessakin, ilman maahan mädäntyviä tai pystyyn kelottuvia puita.

Radio Rex plogi 28.5.2018

Suomen edusta pidettävä kiinni

Sisäministeriö on lähettänyt esityksen EU:n asedirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta lausunnolle. Mielestäni tekstissä on edelleen kohtia, joita on tarkennettava ennen kuin se esitellään edes eduskunnalle.

Uskon, että sisäministeriön esityksen ongelmallisin kohta liittyy sen määrittelyyn, mitkä reserviläisryhmät saavat aseluvan vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen perusteella. Itse en näe tässä kovin suurta ongelmaa. Lähtökohtana tulee olla, että vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvän ampumaharjoittelun perusteella aselupia voidaan myöntää sille reserviläisjoukolle, joka on Puolustusvoimissa sijoitettu tai voitaisiin sijoittaa sodan ajan tehtävään. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että henkilö on toiminut nuhteettomasti varusmiesaikana sekä siviilissä. Epäsopivat henkilöt ja aseet tulee tietenkin pitää aina mahdollisimman kaukana toisistaan. Ase itsessään ei tee vahinkoja, olipa siinä miten pitkä lipas hyvänsä.

Puolustusratkaisumme perustuu edelleen laajaan reserviin ja asevelvollisuusarmeijaan, jonka tulee kyetä puolustamaan koko maata. Jokainen Suomen kansalainen on myös Perustuslain mukaan maanpuolustusvelvollinen ja jokainen miespuolinen henkilö asevelvollinen. Naisillekin on määritelty kriisiaikana omat tehtävät.

En näe, että mikään muu vaihtoehto olisi sen hengen mukaista, jolla ns. maanpuolustuspoikkeus saatiin direktiiviin. Maanpuolustuspoikkeus perustuu nimenomaan Suomen puolustusratkaisuun ja liittyy kiinteästi sodan ajan joukkojemme, reserviläisarmeijan harjoitteluun, joka tapahtuu kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kautta.

EU:lla ei ole mitään toimivaltaa puuttua jäsenmaidensa puolustusratkaisuun tai puolustuksen järjestelyihin. Vain Suomi voi määritellä sen, mikä on sen kansallinen etu puolustuksen suhteen. Tämä helposti unohtuu, kun kumarramme joka asiassa EU:n suuntaan. Asedirektiivin kiristykset johtuvat terrorismista ja sen torjunnasta. Laillisilla aseilla ei terroritekoja Suomessa tehdä.

Kari Kulmala
kansanedustaja (sin)

Savon Sanomat 10.6.2018

Sanomalehti Karjalainen 13.6.2018

Naakka rauhoittamattomien lintujen luetteloon

Naakka ollaan lisäämässä metsästyslain rauhoittamattomien lintujen luetteloon. Tämä on oikea ja odotettu esitys hallitukselta! Monet maanviljelijät huokaavat, että viimeinkin. Esityksellä pyritään rajoittamaan naakkakannan kasvusta johtuvia vahinkoja ja haittoja.

Suomen naakkakanta on kasvanut erittäin voimakkaasti erityisesti 2000-luvulla. Kannan runsastuminen lähes koko Suomen alueelle on johtanut myös naakkojen aiheuttamien haittojen ja vahinkojen lisääntymiseen. Naakat muun muassa aiheuttavat satovahinkoja, rikkovat säilörehupaaleja, pesivät hyvin usein rakennusten savupiippuihin ja muihin rakennusten syvennyksiin sekä sotkevat ulosteillaan parveutumisalueiden ympäristöä. Naakkojen ulosteet aiheuttavatkin tietynlaisen hygienia- ja tautiriskin.

Naakkojen aiheuttamista vahingoista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat vuosina 2012–2016 maksaneet yhteensä yli 400 000 euroa avustusta. Pääosa avustuksista on käytetty maatalousvahinkojen korvaamiseen. Lain voimaantulon jälkeen vahinkojen korvaamiseksi ei enää maksettaisi avustusta.

Lintudirektiivin 7 artikla mahdollistaa naakan osalta lajin ympärivuotisen rauhoituksen purkamisen. Tämä mahdollistaa luonnonsuojelulain poikkeuslupajärjestelmää laajempia toimia naakkojen aiheuttamien vahinkojen rajoittamiseksi.

Esityksen mukaan naakan rauhoitus puretaan lisäämällä naakka metsästyslain rauhoittamattomien lintujen luetteloon. Pidän hallituksen esitystä erittäin hyvänä. Samalla tulisi sallia naakkojen ja varisten pyynti ns. varishäkeillä, jotka olivat erittäin tehokkaita lintukannan vähentämisessä, silloin kun ne vielä olivat sallittuja. Häkkiin linnut jäävät elävinä jolloin muun muassa rauhoitetut linnut voidaan sieltä vapauttaa.