Ymmärrystä ja rahoitusta kalastuksenvalvontaan

Eduskunta myönsi viime vuoden lopulla erillisen määrärahan kalastuksen valvontaan Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskukselle lähes talousarvioaloitteeni mukaisesti. Talousarvioaloitteessani vaadin rahaa 160000 euroa ja eduskunta myönsi 100 000 euroa. Mielestäni nyt tilille tulleet rahat menevät hyvään tarkoitukseen eli koko alueen kalastuksenvalvontaan kokonaisuutena.

Valvonnan tarpeesta esimerkkinä mainittakoon, että vuonna 2016 Pohjois-Karjalassa Pielisjoen ja Ala-Koitajoen alueella raportoitiin noin 160 kalastusrikkomusta. Viime vuonna rikkomuksia tuli ilmi vielä kymmenkunta enemmän edellisvuoteen verrattuna. Työtä siis riittää ja sitä olisi tarjolla myös muualla maakuntamme vesillä. Ellei valvontaa vesillä ole, jää kalastuksenhoitomaksukin helpommin hankkimatta.

Kalastonhoitomaksusta saatavat varat menevät Maa- ja Metsätalousministeriölle joka koordinoi varojen käyttöä kalastuksen ja kalavesien hyväksi. Varoilla rahoitetaan myös muun muassa Itämeren ja Suomen sisävesistöjen suojelua sekä kalakantojen ylläpitoa. Pohjois-Savon ely-keskus onkin juuri jakanut Järvi-Suomen alueen kalatalousviranomaisena Pohjois-Savossa, Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Pohjois-Karjalassa yhteensä 2,96 miljoonaa euroa kalastajien maksamia kalastuksenhoitomaksuja. Kalastuksenhoitomaksun maksamisella on siis merkitystä alueiden kalastukselle, kalavesille ja meille kaikille kalamiehille.

Pohjois-Karjalan alueella Jänisjoen kalastusalue sai ely-keskukselta sähkökoekalastukseen 2500 euroa. Karjalan Kalatalouskeskus sai Saimaan lohikalojen kalastuksenvalvontaan 30000 ja uhanalaisten vaelluskalojen valvonnan kehittämiseen 3000 euroa. Se sai myös valtakunnallisen 16.5 vietettävän kalastuspäivän järjestämiseen 3000 euroa ja Pohjois-Karjalan kalastusaluepäivien järjestämiseen 2700 euroa. En muista vuosikausiin näin hyvää tilannetta kalatuksenvalvonnan rahoituksen osalta. Nyt tarvitaan enää aktiivisia kalastuksenvalvojia koska esim. uhanalaiset kalalajit ovat yhteinen asiamme. Me päätämme, onko niitä enää tuleville sukupolville.

Lähteet:
https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/183698-yle-eduskunnalta-100%20000-euroa-salakalastuksen-valvonnan-tehostamiseen-pohjois-karjalassa

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Sivut/TAA_211+2017.aspx

Ahvenanmaa reagoi susiin heti

Ahvenanmaalla on tunnetusti oma itsehallinto, joten siellä ei noudateta Manner-Suomen lakeja ja linjauksia. Heillä on siten oma lainsäädäntö muun muassa metsästyksen ja kalastuksen osalta. Viimeisin Ahvenanmaan maakuntahallituksen linjaus on, että kotieläinten omistajat saavat suojella eläimiään, mikäli susi hyökkää niiden kimppuun. Suden saa tappaa myös muu henkilö kuin kotieläinten omistaja. Toukokuussa annettu päätös on voimassa tämän vuoden elokuun loppuun saakka.

Ohje koskee tilanteita, kun susi on hyökännyt kotieläimen kimppuun tai on selvää, että se sen kohta tekee. Tällaiseksi tilanteeksi tulkitaan muun muassa se, että susi on kotieläinten aidatulla alueella. Suden tappamisesta tulee Ahvenanmaalla tehdä välittömästi ilmoitus poliisille ja maakuntahallitukselle. Manner-Suomessakin suden saa pakon edessä ampua, mutta asiasta tehdään aina jälkeenpäin poliisitutkinta.

Tähän asti Ahvenanmaalla ei ole ollut omaa susikantaa. Viimeksi susihavainto Ahvenanmaalla tehtiin kuusi vuotta sitten. Susiasiat ovat alkaneet kiinnostaa ahvenanmaalaisia enemmän, kun viime talvena heille siirtyi jäitä pitkin susia ja esim. lampaiden laidunkausi on juuri alkanut.

Susi on Ahvenanmaallakin Manner-Suomen tavoin rauhoitettu ja molempia koskevat samat EU:n direktiivit. Mielenkiintoiseksi maakuntahallituksen päätöksen tekee se, että heillä ongelmaan reagoidaan heti eikä odoteta ensin, mitä vahinkoa sudet mahdollisesti tekevät. Manner-Suomessa toimet susiongelman suhteen ovat olleet lähinnä pelkkää näpertelyä, vaikka suden aiheuttamat vahingot ovat kiistattomia. Toivottavasti Ahvenanmaa näyttää mallia myös merimetso- ja hyljeongelman suhteen. Pelkästään rauhoitusajan muutos niiden osalta ei ole riittävä.

Lähteet:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.234138
https://yle.fi/uutiset/3-10137302

Uuden Suomen Puheenvuoro blogi 24.5.2018

Keski-Karjalan ampumaurheilukeskus

Keski-Karjalan ampumaurheilukeskus on keskikarjalaisille erittäin tärkeä hanke ja se palvelee myös muualla asuvien tarpeita. Hankkeen taustalla on erittäin pitkäjänteinen työ. Keski-Karjalan Ampumaratayhdistys ry on perustettu jo vuonna 2010. Tämä hanke on yli 2000 jäsenen ja erilaisten ammunnan harrastajien intresseissä ja hankkeessa on kokonaisvaltainen suunnitelma, ja ns. Master Plan on valmis.

Ampumaurheilukeskuksella on Kiteen Tolosenmäessä erittäin hyvä sijainti. Sinne on helppo tulla kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä. Tolosenmäen alue on ampumaurheilukeskuksen oikea sijoituspaikka myös maakunnallisesta näkövinkkelistä katsottuna. Ampumaurheilukeskus mahdollistaa lakisääteisten hirvi- ja karhukokeiden järjestämisen ja mahdollistaa toteutuessaan isojenkin kilpailujen järjestämisen myös Keski-Karjalassa.

Ampumaurheilukeskuksen jäseninä on tällä hetkellä 28 ampuma- ja metsästysseuraa sekä reserviläisjärjestöä, joten sillä on laaja-alainen ja yhtenäinen harrastajajoukko ja valmius myös talkootyöhön. Hankkeeseen on nähtävillä myös Kiteen kaupungin vahva sitoutuminen ja se tukee kokonaisuutena maakunnan elinkeinoelämää ja matkailua.

Pidän hyvänä, että hanke on tarkoitus toteuttaa yhdistyspohjalta, jolloin henkilökohtainen eduntavoittelu on vähäistä ja koko hanke on mahdollista toteuttaa pienissä osissa. Aikataulu rakentamistöiden aloittamiselle v. 2018 ja siitä eteenpäin 3-5 vuotta. Toivon, että maakuntahallituksessa suhtaudutaan tähän koko Keski-Karjalaa hyödyttävään hankkeeseen positiivisesti.

Itämeriparlamentaarikot Kolilla

Itämeren parlamentaarikkokonferenssin pysyvä komitea kokoontui Kolilla Lieksassa 14.–15. toukokuuta. Kokoukseen osallistui kansanedustajia seitsemästä kansallisesta parlamentista sekä Euroopan parlamentista, Ahvenanmaalta ja Hampurin osavaltioparlamentista. Sain isännöidä kokousta, koska olen Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja. Suunnittelu, toteutus ja raportointi olivat varsin mielenkiintoisia ja haasteellisia tehtäviä.

Kokouksessa Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija esitteli vieraille Suomen ja Venäjän välistä ympäristöalan yhteistyötä. Pidimme tärkeänä, että muuallakin Euroopassa tiedetään tästä paikallistason rajat ylittävästä yhteistyöstä – varsinkin, kun osa rahoituksesta tulee EU:lta. Olen esityksen jälkeen vahvasti sitä mieltä, että ympäristöasiat ovat kaikille maille yhteisiä, joten toimenpiteitä tulee jatkaa EU:n Venäjään kohdistuneista pakotteista huolimatta.

Kansainvälisen politiikan jännitteistä huolimatta Venäjä on ollut koko ajan mukana Itämeren alueen parlamentaarisessa yhteistyössä rakentavassa hengessä. Tässä maailmantilanteessa on erittäin arvokasta pitää yllä tällaista keskusteluyhteyttä naapureihimme. Venäjältä kokoukseen osallistui pitkäaikainen kansanedustaja Valentina Pivnenko, joka on valittu duumaan Karjalan tasavallasta. Hän on toiminut myös Itämeren parlamentaarikkokonferenssin BSPC:n (Baltic Sea Parliamentary Conference) puheenjohtajana. Pidän erittäin tärkeänä, että hän on aktiivisesti mukana näissä kokouksissa, koska hänellä on pitkäaikaista ja arvokasta näkemystä Itämereen liittyvissä asioissa.

Ympäristöyhteistyön lisäksi Kolin kokouksessa keskusteltiin ja valmisteltiin BSPC:n tulevaa vuotuista konferenssia, joka pidetään loppukesästä Ahvenanmaalla. Yksi Suomen valtuuskunnan tavoitteista on tukea kiertotalouden voimistamista Itämeren alueella ja vähentää mereen päätyvien muovijätteiden määrää. Tässä asiassa Suomi on toiminut esimerkillisesti ja mm Venäjällä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Paljon on kuitenkin kaikilla Itämeren mailla vielä tekemättä. Itämeri on meille yhteinen haaste!

Näpit irti lapsista!

Suomi on vielä vuonna 2018 ns. sivistysmaa, jossa on mahdollista olla sukupuoliyhteydessä 10-vuotiaan kanssa syyllistymättä raiskaukseen, ainoastaan lapsen törkeään seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Oikeus voi tulkita, että 10-vuotias lapsi ei ole ollut avuttomassa tilassa ja on voinut antaa suostumuksen teolle. Rikosta tutkivalle poliisille näytön saaminen voi olla erittäin vaikeaa. Pahimmillaan näyttönä on vain sana sanaa vastaan ja sen voimalla on vaikeaa oikeutta saada.

Suurin osa suomalaisista on sitä mieltä, että rikoslakia on raiskauksen osalta syytä muuttaa. Mielestäni aikuisen sukupuoliyhteys lapsen kanssa tulee aina olla automaattisesti raiskaus, olipa tekoon uhrin suostumusta tai sitten ei. Aikuisten tehtävä on turvata lasten lapsuus, ei tuhota sitä. Lapset on jätettävä rauhaan!
Vielä näin vuonna 2018 keskustelua raiskausta koskevan rikoslain uudistuksesta voi kutsua varsin erikoiseksi. Samaan aikaan, kun haluamme parantaa uhrin asemaa lailla, olemme huolissamme siitä, käykö nuorten seksuaalinen kanssakäyminen jatkossa kokonaan mahdottomaksi. Mielestäni lapsella ei tarvitse olla seksuaalisia kokemuksia aikuisen kanssa.

Oikeusministerin mukaan tiettyjen seksuaalirikosten rangaistukset jatkossa kiristyvät. Kiristykset koskevat etenkin lapsiin kohdistuvia rikoksia. Toivon muutoksia mahdollisimman nopeasti. Liian monta lasta ehditään raiskata ennen sitä.

Kemiallisella kastraatiolla olisi mahdollisuus vähentää seksuaalirikosten uusimisriskiä erityisesti pedofiileillä. Tämäkin on lähes käyttämätön keino Suomessa, vaikka maailmalla se on jo yleisesti käytössä. Kaikki keinot tulee ottaa käyttöön lasten suojelemiseksi seksuaalirikollisilta.

Kari Kulmala, kansanedustaja (sin)

Sanomalehti Karjalainen 10.5.2018

Kehitysyhteistyö muutoksessa

Hallitus leikkasi tällä kaudella kehitysyhteistyöstä 300 miljoonaa euroa. Suuntaus on ollut jyrkässä ristiriidassa Kestävän kehityksen Agenda2030:n ja sen rahoitusta ohjaavan tavoitteen kanssa. Viime vuosina onkin ollut entistä tärkeämpää, että rahoitus kohdistuu oikeisiin kohteisiin ja hankkeisiin. Olen ollut tämän hallituskauden puolueemme edustajana kehityspoliittisessa toimikunnassa ja saanut samalla tutustua kehitysyhteistyömme kohteisiin, muun muassa Nepalissa. Nepali on Suomen toiseksi tärkein kahdeksasta kehitysyhteistyökohteesta. Sen ns. maaohjelmalla on kolme päätavoitetta: terveyden parantaminen puhtaan veden ja sanitaation avulla, laadukkaan opetuksen takaaminen kaikille sekä naisten ja syrjittyjen aseman vahvistaminen.

Suomen Nepalissa tekemällä kehitysyhteistyöllä on erittäin hyvä maine ja vastaanottajien luottamus. Maan länsiosissa noin 30 – 40 % talouksista ilmoittaa edelleen kärsivänsä ravinnon saannin vaikeuksista ja jopa 40 % naisista ilmoittaa, ettei heillä ole lainkaan koulusivistystä ja kolmasosa ei osaa lukea lainkaan, tytöistä puhumattakaan. Lapsiavioliitot ja taloudelliset esteet ovat Nepalissa heille suurimpia koulunkäynnin esteitä.

Suomi on toiminut hallitusohjelman mukaisesti Nepalissakin aktiivisesti erityisesti naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja oikeuksien puolesta ja tätä työtä on ehdottomasti jatkettava. Uskon, että todellinen muutos lähtee naisista ja tytöistä ja heidän olosuhteiden parantamisesta. Sukupuolten tasa-arvo on kestävän kehityksen ehto ja sitä Suomen tulee kaikessa toiminnassa korostaa.

Kehityspolitiikan tärkeimmät tavoitteet ja periaatteet, kuten tasa-arvon edistäminen, tulee vakiinnuttaa pysyvämmälle tasolle. Kehityspolitiikka tulisi perustua pitkälle aikavälille, koska hallituskausittain vaihtuva ohjelma ei palvele pitkän aikavälin tavoitteita, eikä näin ollen tarjoa riittävää ohjausta tavoitteiden saavuttamiseksi.

Keskeistä koko toiminnalle on johdonmukaisuus, toiminnan laatu, jatkuvuus, joustavuus sekä kyky ottaa huomioon erilaiset toimintaympäristöt. Kehitysyhteistyön keskiössä tulee olla kaikkein köyhimpien ja sorrettujen ihmisten elinmahdollisuuksien tukeminen kokonaisvaltaisesti. Suomen kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä on tarpeen mukaan muutettava, että se edistää paremmin sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vahvistaa tuloksellisemmin naisten ja tyttöjen oikeuksia ja asemaa, kuten hallitusohjelmassa on sovittu.

Sanomalehti Karjalainen 16.5.2018

Savon Sanomat 16.5.2018

Saimaannorppa

Saimaannorpalla menee hyvin. Jopa niin hyvin, että se ei ole enää mielestäni erittäin uhanalainen laji. Saimaalla havaittiin tänä keväänä 74 elävää kuuttia pesälaskennoissa. Kriittisesti norppakantaa laskeva WWF arvioi saimaannorppia olevan nykyisin noin 380 ja vuosi vuodelta kanta vahvistuu, ja hyvä niin.

Samalla pitää kuitenkin huomioida samoilla vesillä elävä ihminen. Liperissä ja Rääkkylässä asuu paljon henkilöitä, jotka haluavat norpan elävän samoilla vesillä kanssaan, mutta haluavat ymmärrystä myös omalle harrastukselleen, verkko-ja koukkukalastukselle. Mikä taho korvaa kaupalliselle kalastajalle tulonmenetyksen? Tällä hetkellä ei mikään! Samaan aikaan syömme entistä enemmän ulkomailla tuotettua kalaa, vaikka tilanne pitäisi olla toisinpäin.
Saimaan vesistöissä  verkko- ja täkykoukkukalastus on kielletty kesäkuun loppuun saakka, jotta saimaannorpan jälkikasvu voidaan turvata. Verkkokalastus on lähinnä kirosana tai ainakin kielletty puheenaihe Saimaalla, vaikka kalastaja ja norppa ovat aina mahtuneet asumaan samalla alueella. Puruvedestäkin on tänä talvena löytynyt ensimmäinen kuutti, joten odotan myös sinne kalastuskieltoja varsin nopealla aikataululla – varmuuden vuoksi, kuten ministeri kertoi minulle aikaisemmin vastauksena kirjalliseen kysymykseeni.

On selvää, että uhanalaisia eläimiä on suojeltava, mutta hysteriaan ei pitäisi sortua. Silloin hyvä tarkoitus saattaa kääntyä suojeltavaa kohdetta vastaan. Erittäin uhanalaisten kantojen säilymiseksi on joskus tehtävä radikaalejakin ehdotuksia ja toimenpiteitä. Ehdotuksissa pitää olla kuitenkin mukana realismia ja erityisesti kansalaisten syvä tuki. Minä en edelleenkään kannata ympärivuotista verkkokalastuskieltoa koko Saimaalle. Rajoitukset tulee kohdistua vain alueille, missä norppaa säännöllisesti esiintyy.

Minun sydämeni sykkii norpalle, mutta ymmärrän ja hyväksyn myös sen, että joka vuosi tulee muutamia menetyksiä, syystä tai toisesta. Paljon on vielä tekemättä norpan suojelemiseksi, mutta nimenomaan valvonnan, tiedotuksen ja valistuksen osalta, ei pakolla tai hengiltä suojellen. Olisi mukava huomata, että joskus ymmärrettäisiin myös kalastajia tehdyissä päätöksissä. Valitettavasti sellaiset päätökset ovat edelleen kiven alla.

Kotiseutu-uutiset 3.5.2018

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/181281-saimaalle-syntyi-tana-kevaana-74-elavaa-kuuttia