Poliisin työt ovat muuttuneet 30 vuodessa

Tasan 30 vuotta sitten kävelin Rääkkylän nimismiespiirin ulko-ovesta sisään ja aloitin poliisin työt nuoremman konstaapelin virassa. Sen jälkeen poliisin työt ovat muuttuneet oleellisesti ja organisaatio on ollut jatkuvassa muutoksessa, eikä muutokselle näy loppua.

Poliisit olivat 1980 luvulla suorissa vekkihousuissa, nahkapuserossa, kauluspaidoissa, kravatti kaulassa ja hattu tuli olla aina päässä, kun oltiin ulkotiloissa. Virka-ase tuli olla kenttätakin alla piilossa eikä käsirautojakaan ollut sopivaa pitää näkyvillä, 30 cm ”nokialaisesta nuoriso-ohjaajasta” eli patukasta puhumattakaan. Haalarit oli tarkoitettu vain erikoisjoukoille, eikä niitä saaneet muut käyttää. Tämän kaiken sääteli poliisin ohjesääntö, joka säätelee edelleen poliisin pukeutumista. Tällä hetkellä haalari on perusasu kenttäpoliisin työssä ja voimankäyttövälineet ovat myös kaikkien nähtävissä, ja hyvä niin.

1980 luvun lopulla pienissä nimismiespiireissä poliisilla ei ollut vielä tietokoneita, ei edes sähkökäyttöistä kirjoituskonetta. Raportit kirjoitettiin laittamalla kalkkipapereita papereiden väliin. Sakotkin kirjoitettiin aina käsin tai kirjoituskoneella. Poliisilla ei ollut käytössään kännyköitä, ei edes Nokia Mobira Talkmania. Kaikesta tästä huolimatta yhteydenpito onnistui aina tarvittaessa.

Sain ensimmäiseksi virka-aseeksi FN 7,65 jolla tauluun osuminenkin oli monesti vain hyvästä tuurista kiinni. Onnekseni parin vuoden päästä aseeni vaihtui Smith & Wesson 38 cal, jolla osumistarkkuus oli hyvää vielä jopa 50 metriin saakka. Sain viettää aseen kanssa partiossa seuraavat 20 vuotta. Henkilökohtaisia suojaliivejä ei poliiseilla ollut, mutta Saabin perältä löytyi raskaat suojaliivit, joita käytettiin ”tositilanteissa”. Partiotehtävät hoidettiin yleensä yhden partion periaatteella ja avun pyytämistä pidettiin heikkoutena. Toisaalta lisäpartionkin saaminen, varsinkin yöaikaan, kesti lähes aina enemmän kuin tunnin. Tällainen toiminta opetti poliisin puhumaan asiakkaan kanssa ja pidän sitä edelleen suuressa arvossa. Toisaalta, jos joku halusi minun kanssa painia kotikeikoilla, niin en pitänyt sitä ollenkaan pahana. Eipähän menneet vuosien harjoitukset painisaleilla hukkaan.

Poliisien määrä oli 1980 luvulla riittävä, resurssit turvattu ja poliisia kunnioitettiin. Poliisien määrä oli vielä 2010 luvullakin lähes 7900 ja vuonna 2014 vielä lähes 7500. Tällä hetkellä poliisien määrä on noin 7150, eikä se riitä kuin perustoiminnan ylläpitämiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on menetetty siis lähes 800 poliisivirkaa. Nykyinen hallitus on pysäyttänyt tämän tuhoisan kehityksen, mutta ei ole saanut sitä vielä kunnolla oikeaan suuntaan. Poliisien koulutusmäärät ovat kuitenkin jo varsin hyvällä tasolla.

Mielestäni 80-luvun poliisitoiminnassa oli paljon sellaista, joka olisi pitänyt saada säilytettyä nykypäiviin saakka. Konstaapeli Reinikaisen ajat ovat takanapäin ja nyt poliisi kiirehtii vain tehtävältä toiselle. Toisaalta aika kultaa muistot!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *