Kehysriihestä tuli paljon hyvää meille kaikille!

Meidän sinisten näkökulmasta kehysriihi oli iso onnistuminen. Kansanedustajien tärkein tehtävä on jättää maa aina paremmassa kunnossa seuraajilleen. Siinä hallituksemme on onnistunut ja sitä tämä kehysriihi entisestään vahvistaa. Lisäksi tartuimme tarmolla kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hätään – joku voisi sanoa jopa, että viimeinkin.

Keväällä julkaistuissa ohjelmissamme mainituista asioista monia edistetään tavalla tai toisella jo nyt. Opintotuen oppimateriaalilisä toteutuu, yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaa korjataan, ylivelkaantuneiden asemaan saatiin korjaus ja esitykseni myötä muoviveroakin aletaan selvittää. Työ ohjelmien toteuttamiseksi on alkanut vauhdilla!

Kehysriihessä sovittiin myös aktiivimallin tarkennuksista. TE-keskuksiin palkataan kaikki niiden pyytämät yli sata uutta työntekijää auttamaan työttömiä löytämään aktiivimallin ehdot täyttäviä töitä ja koulutuksia. Lisäksi sovittiin käytettäväksi 20 miljoonaa euroa lisärahaa lyhytkestoisen työn vastaanottamisen helpottamiseen.

Aktiivimallin ehdot täyttäviä koulutuksia tulee paljon lisää. Esimerkiksi ammattiyhdistysten järjestämillä kursseilla käyminen lasketaan nyt aktiivisuusehdon täyttämiseksi. Uusien toimien takia kenenkään tukia ei leikata, jos vain itse osoittaa riittävää aktiivisuutta. Nämä ovat erinomaisia päätöksiä ja tarkennuksia aktiivimalliin, mutta tarkennuksia tarvitaan lisää.

Saimme kehysriihessä myös tärkeitä kädenojennuksia yrittäjille. Työllistämisen helpottamiseksi irtisanomisen ehtoja kevennetään pienissä yrityksissä. Mielestäni tämä on todella tärkeää, koska pienissä yrityksissä riski siitä, että työntekijä osoittautuu syystä tai toisesta yhteen sopimattomaksi yrityksen kanssa, on liian suuri. Yrittäjien perheenjäsenten mahdollisuutta päästä ansiosidonnaiselle työttömyyspäivärahalle helpotettiin samassa yhteydessä. Erinomaisia uudistuksia, mutta tarvitsemme näitäkin jatkossa vielä lisää.

Kaikkein vähäosaisimmille riihessä on eniten – puoluettamme on tältä osin kuultu. Jo mainittu opintotuen oppimateriaalilisä varmistaa, ettei kenenkään opiskelu tyssää rahapulaan. Pienimmät päivärahaetuudet korotettiin työmarkkinatuen tasolle, takuueläkkeitä korotettiin jo kolmannen kerran, lääkekattoa laskettiin ja ylivelkaantuneiden auttamiseksi ohjattiin 5 miljoonaa. Päivärahaetuuksien nostamisen ansiosta joidenkin tulot nousee yli 80 euroa kuukaudessa! Nämä kaikki ovat erinomaisia parannuksia vähävaraisimmille. Joku voi tietenkin sanoa jälleen, että ei riitä. Hallituksen tulee tehdä enemmän jatkossa ja olen tästä ihan samaa mieltä.

Kehysriihessä sovittiin myös seksuaalirikosten rangaistusten korottamisesta sekä poliisin ja suojelupoliisin lisämäärärahoista. Nämä olivat minulla viime eduskuntavaalien vaaliteemoina. Myös sakkojen muuntorangaistusten palauttaminen on tärkeä asia. Tällä varmistetaan, että kaikki rikoksiin tuomitut saavat myös rangaistuksen. Nämä kaikki ovat todella erittäin tärkeitä asioita, jotka parantavat maamme sisäistä turvallisuutta. Minun tärkein teema viime eduskuntavaaleissa oli: Turvallisuuden parantaminen. Tähän teemaan hallitus on panostanut hyvin koko vaalikauden.

Kulttuurin valtionosuusjärjestelmään ja harkinnanvaraisiin avustuksiin osoitetaan lisämäärärahaa myös seitsemän miljoonaa euroa. En pidä sitäkään huonona päätöksenä – näin kulttuurin kaikkiruokaisena kansanedustajana.

EU- ja puolustuspoliittinen valiokunta Pohjoismaiden neuvostoon

Helmikuun alussa tulin nimitetyksi Pohjoismaiden neuvostoon jäseneksi.

Pari viikkoa sitten olin ensimmäisessä neuvoston kokouksessa Islannissa. Olin valmistautunut kokoukseen hyvin kirjoittamalla pari lyhyttä puheenvuoroa sekä ensimmäisen aloitteen. Aloite koskee EU- ja puolustuspoliittisen valiokunnan perustamista Pohjoismaiden neuvostoon (PN).

Minun mielestä on varsin erikoista, että Pohjoismaiden neuvostossa ei tällä hetkellä ole ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa. Tämä on vanhaa perua ajalta, kun Suomi ei voinut liittyä Pohjoismaiden neuvostoon jos siellä käsiteltiin ulkopoliittisia kysymyksiä. Yhteistyö erityisesti EU- ja puolustuspoliittisissa asioissa Pohjoismaiden kesken on kuitenkin tänä päivänä erityisen tärkeää ja tulisi ottaa myös Pohjoismaiden neuvoston työrakenteisiin vihdoin omana valiokuntana mukaan. Parlamentaarista yhteistyötä näillä aloilla on syytä vahvistaa.

Brexitin myötä pohjoismaisen EU-yhteistyön merkitys kasvaa, kun EU:ta pyritään sopeuttamaan ja uudistamaan Brexitin jälkimainingeissa. Samanmielisten ja -kaltaisten maiden joukkoa tarvitaan edistämään Suomen kannalta järkeviä uudistuksia sekä painamaan jarrua siellä missä sitä tarvitaan.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on kaudellaan edistänyt erityisesti Ruotsin kanssa tehtyä puolustusyhteistyötä. Tämä on rohkaiseva esimerkki siitä, millaista synenergiaetua Pohjoismaiden puolustusyhteistyöllä voi olla. Mielestäni puolustusyhteistyön syventämiselle on edelleen varsin runsaasti tilaa ja parlamentaarinen ulottuvuus on myös tärkeä tämän yhteistyön eteenpäinviemiseksi.

Aloite etenee neuvostossa normaalia reittiä pitkin ja hyvä niin. Tarvitsemme Pohjoismaiden neuvostoon EU- ja puolustuspoliittisen valiokunnan.

Stop poliisikoulutuksen kurjistamiselle!

Moni lapsi haaveilee poliisin urasta, mutta aikuisia ei enää ala kiinnosta: viime vuoden Poliisiammattikorkeakoulun aloituspaikoista jäi täyttämättä peräti 15%. Miksei poliisikoulutus houkuttele potentiaalisia, hakukriteerit psykologis-fyysisiltä ominaisuuksiltaan täyttäviä hakijoita?

Yksi ilmeinen syy löytyy opiskeluolosuhteiden heikentymisestä. Viime hallituskaudella tehdyn ja vuonna 2014 voimaan astuneen Poliisiammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä poistettiin poliisiopiskelijoiden opintososiaaliset etuudet. Tämä on ilmiselvästi ollut virhe. Ilmaisesta majoituksesta, ruokailusta ja kokelaspäivärahasta luopuminen on kasvattanut opiskelijoiden tarvetta opintojen omarahoitukselle. Ei ihme, että samalla katosivat potentiaaliset hakijat.

Suomi tarvitsee lisää poliiseja. Tällä hetkellä meillä on väestömäärään suhteutettuna vain 1,3 poliisia tuhatta asukasta kohden, mikä on vähemmän kuin muualla Euroopassa ja jopa muissa Pohjoismaissa. Onkin erittäin tärkeää, että poliisikoulutukseen tulevaisuudessa saadaan riittävä määrä hakukriteerit täyttäviä oppilaita.

Ehdottamani opintososiaalisten etujen palauttaminen tekisi poliisin opinnoista houkuttelevimpia, vahvistaisi nuorten ikäluokkien hakeutumista alalle sekä motivoisi ns. uranvaihtajia hakeutumaan poliisikoulutukseen. Poliisi on keskeinen sisäisen turvallisuuden ylläpitäjä. Meidän turvallisuutemme takaavat poliisit ansaitsevat kunnon tuen opiskeluaikanaan. Palautetaan poistetut tuet!

Sisäministeriön tuore lakiluonnos 90-luvun lopulla luodun ja täysin vaille käyttöä jääneen täydennyspoliisijärjestelmän elvyttämistä parituhatpäisellä reservipoliisilla on jälleen hätähuuto poliisin resurssipulaan. Ehdotetussa mallissa kuitenkin runko muodostettaisiin sotilaspoliisikoulutuksen saaneista yli 35-v reserviläisistä, joilla on jo johtajakoulutusta, aseenkäsittelytaitoa ja joukkojen hallinnan osaamista.

Kyse ei ole siis ”pystymetsästä” otetuista henkilöistä, joille annetaan 16 vuorokauden koulutus ja sitten laitetaan poliisitöihin, kuten monissa medioissa on virheellisesti uutisoitu. Mikäli reservipoliisin voimakeinoihin sovelletaan samoja säännöksiä kuin ammattipoliisin, tulee myös koulutuksen olla ammattipoliisien koulutusta vastaava.

Savon Sanomat 10.4.2018

Karjalainen 11.4.2018

Julkisuudessa on väärää tietoa reservipoliisista

Sisäministeriö suunnittelee, että reservipoliisin runko tulee olemaan sotilaspoliisinkoulutuksen saaneita, yli 35-vuotiaita reserviläisiä. Heillä on jo johtajakoulutusta, aseenkäsittelytaitoa ja muita tarvittavia taitoja. Ihmettelen, että miksi esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Iltalehti ovat uutisoineet aiheesta virheellisesti. Reservipoliiseja ei tule mistään pystymetsästä revityistä ihmisistä, joille annetaan 16 vuorokauden koulutus. Tämähän on aivan älytön jo ajatuksenakin, enkä mitenkään voisi hyväksyä tällaista päätöstä.

Reservipoliisikysymys nousi keskusteluihin jo 2015 syksyllä maahanmuuttoaallon seurauksena. Reserviläisiä on ajateltu poliisin avuksi poikkeus-ja häiriötilanteisiin. Ongelman ytimessä on se, että meillä on väestömäärään suhteutettuna vähiten poliiseja Euroopassa ja Pohjoismaissa. Muualla Pohjoismaissa heitä on lisätty, Suomessa on vähennetty. Kukaan ei kuitenkaan suunnittele korkeatasoisen, vuosien poliisikoulutuksen korvaamista millään 16 päivän pikakursseilla.

Uudistuksen myötä on otettava huomioon myös muissa Pohjoismaissa tehdyt kokeilut. Islannissa on ollut kahden viikon koulutuksella töissä ”kesäpoliiseja”. Tämä oli johtanut hyvin epätasalaatuiseen poliisitoimintaan, joka oli rapauttanut heillä kansalaisten luottamusta poliisiin. Järjestelmästä haluttiin eroon, mutta se ei käytännössä ollut helppoa. Järjestelmää pitivät yllä pienempien kuntien päälliköt, koska kesäpoliisin sai oikeata poliisia paljon halvemmalla töihin ja irtisanomissuoja oli kehno. Taloudellisesti huonompina aikoina kesäpoliisi on helpompi irtisanoa. Mielestäni tämä Islannin kokeilu meidän kannattaa hyödyntää ennen lopullisia päätöksiä asiasta.

Poliisin työt ovat muuttuneet 30 vuodessa

Tasan 30 vuotta sitten kävelin Rääkkylän nimismiespiirin ulko-ovesta sisään ja aloitin poliisin työt nuoremman konstaapelin virassa. Sen jälkeen poliisin työt ovat muuttuneet oleellisesti ja organisaatio on ollut jatkuvassa muutoksessa, eikä muutokselle näy loppua.

Poliisit olivat 1980 luvulla suorissa vekkihousuissa, nahkapuserossa, kauluspaidoissa, kravatti kaulassa ja hattu tuli olla aina päässä, kun oltiin ulkotiloissa. Virka-ase tuli olla kenttätakin alla piilossa eikä käsirautojakaan ollut sopivaa pitää näkyvillä, 30 cm ”nokialaisesta nuoriso-ohjaajasta” eli patukasta puhumattakaan. Haalarit oli tarkoitettu vain erikoisjoukoille, eikä niitä saaneet muut käyttää. Tämän kaiken sääteli poliisin ohjesääntö, joka säätelee edelleen poliisin pukeutumista. Tällä hetkellä haalari on perusasu kenttäpoliisin työssä ja voimankäyttövälineet ovat myös kaikkien nähtävissä, ja hyvä niin.

1980 luvun lopulla pienissä nimismiespiireissä poliisilla ei ollut vielä tietokoneita, ei edes sähkökäyttöistä kirjoituskonetta. Raportit kirjoitettiin laittamalla kalkkipapereita papereiden väliin. Sakotkin kirjoitettiin aina käsin tai kirjoituskoneella. Poliisilla ei ollut käytössään kännyköitä, ei edes Nokia Mobira Talkmania. Kaikesta tästä huolimatta yhteydenpito onnistui aina tarvittaessa.

Sain ensimmäiseksi virka-aseeksi FN 7,65 jolla tauluun osuminenkin oli monesti vain hyvästä tuurista kiinni. Onnekseni parin vuoden päästä aseeni vaihtui Smith & Wesson 38 cal, jolla osumistarkkuus oli hyvää vielä jopa 50 metriin saakka. Sain viettää aseen kanssa partiossa seuraavat 20 vuotta. Henkilökohtaisia suojaliivejä ei poliiseilla ollut, mutta Saabin perältä löytyi raskaat suojaliivit, joita käytettiin ”tositilanteissa”. Partiotehtävät hoidettiin yleensä yhden partion periaatteella ja avun pyytämistä pidettiin heikkoutena. Toisaalta lisäpartionkin saaminen, varsinkin yöaikaan, kesti lähes aina enemmän kuin tunnin. Tällainen toiminta opetti poliisin puhumaan asiakkaan kanssa ja pidän sitä edelleen suuressa arvossa. Toisaalta, jos joku halusi minun kanssa painia kotikeikoilla, niin en pitänyt sitä ollenkaan pahana. Eipähän menneet vuosien harjoitukset painisaleilla hukkaan.

Poliisien määrä oli 1980 luvulla riittävä, resurssit turvattu ja poliisia kunnioitettiin. Poliisien määrä oli vielä 2010 luvullakin lähes 7900 ja vuonna 2014 vielä lähes 7500. Tällä hetkellä poliisien määrä on noin 7150, eikä se riitä kuin perustoiminnan ylläpitämiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on menetetty siis lähes 800 poliisivirkaa. Nykyinen hallitus on pysäyttänyt tämän tuhoisan kehityksen, mutta ei ole saanut sitä vielä kunnolla oikeaan suuntaan. Poliisien koulutusmäärät ovat kuitenkin jo varsin hyvällä tasolla.

Mielestäni 80-luvun poliisitoiminnassa oli paljon sellaista, joka olisi pitänyt saada säilytettyä nykypäiviin saakka. Konstaapeli Reinikaisen ajat ovat takanapäin ja nyt poliisi kiirehtii vain tehtävältä toiselle. Toisaalta aika kultaa muistot!

Minkki tulossa lainsuojattomaksi kuten supikoira

Tein eduskunnassa 2.2.2016 toimenpidealoitteen Suomeen kuulumattomien vieraspetojen pyynnin tehostamiseksi sekä 27.6.2017 kirjallisen kysymyksen toimenpiteistä supikoiran vähentämiseksi luonnosta. Ministeriön päätöksen mukaan vuoden 2019 helmikuun alusta supikoira poistetaan riistaeläimistä ja rinnastetaan rauhoittamattomaan eläimeen.

Tein kirjallisen kysymyksen 14.3.2018 myös minkin osalta kysyen, millä tavoin minkki eroaa supikoirasta, koska kumpikin ovat vierasperäisiä lajeja Suomessa, ja onko hallituksella aikomusta poistaa minkki jatkossa riistaeläinten luettelosta ja rinnastaa se rauhoittamattomaan eläimeen kuten supikoira?

Ministeriön vastaus 28.3.2018 on kaikille luonnonsuojelua ymmärtäville lupaava:

”Supikoira päätettiin 19.6.2017 ottaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 (jäljempänä vieraslajiasetus) 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon siirtymäajan jälkeen alkaen helmikuusta 2019.

EU täydentää tarpeen mukaan luetteloa, ja minkki on siihen nyt ehdolla. Minkin riskinarviointia viimeistellään parhaillaan, ja päätös minkin ottamisesta luetteloon tehtäneen ensi vuoden aikana. Menettely minkin ottamisessa luetteloon on tähän saakka ollut vastaava kuin supikoiran kohdalla.
Supikoira rinnastuisi siis rauhoittamattomaan eläimeen, mikä tarkoittaa sitä, että supikoiran pyydystämiseksi ja tappamiseksi ei tarvitse suorittaa metsästäjätutkintoa eikä maksaa riistanhoitomaksua. Lisäksi alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva rauhoittamaton eläin. Tämä oikeus hänellä on silloinkin, kun metsästysoikeus alueella on vuokrasopimuksella luovutettu toiselle.

Jos minkki päätetään ottaa unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon, siihen sovellettaisiin samanlaista menettelyä kuin supikoiraan eli se rinnastettaisiin rauhoittamattomaan eläimeen. Suomen tavoitteena on lisäksi säilyttää minkkiä koskeva turkistarhauselinkeino Suomessa.

Jos minkki päätetään ottaa unionin haitallisten vieraslajien luetteloon, tulee Suomen laatia sille hallintasuunnitelma lajin kustannustehokkaasta poistamisesta tai leviämisen rajoittamisesta Suomessa.”

Mielestäni maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on vastauksessaan erinomaisesti ymmärtänyt supikoiran ja minkin haitallisuuden. Tuleva päätös minkin osalta olisi ensi vuonna todellinen luonnonsuojeluteko, joka parantaisi oleellisesti muun muassa vesilintujen elinolosuhteita lintuvesillä sekä kosteikoilla. Minulle riittää hyvin, että minkkejä on jatkossa vain turkistarhoilla, kuten Suomen tavoitteenakin näyttäisi olevan. Mielestäni minkki on parhaimmillaan turkiksena ja ainakin Suomesta itään päin olevissa maissa tämä on ymmärretty hyvin.

Nyt on vain pidettävä painetta EU:n suuntaan ja saatava minkki haitallisten vieraslajien luetteloon eli tämäkin päätös tehdään lopulta EU:ssa.

Uuden Suomen Puheenvuoro plogi 2.4.2018