Tällä hetkellä eduskunnalla on käsittelyssä hallituksen esitys laeiksi pelastuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä eräiksi muiksi laeiksi. Pelastuslakiin tehtäisiin tarkistuksia muun muassa pelastustoimeen kuuluvan ulkomaille annettavan avun ja kansainvälisen avun vastaanottamista.
Pelastuslain 38 §:ssä on säädetty päätöksenteosta kansainvälisen avun antamisesta tai pyytämisessä. Avun antamiseen osallistuvan henkilöstön asemasta on säädetty laissa siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan. Voimassa oleva lainsäädäntö ei tällä hetkellä sisällä säännöksiä kuntien, maakuntien, alueen pelastustoimen tai pelastuslaitosten tehtävistä ja vastuista kansainvälisessä pelastustoiminnassa. Mahdollisuus hyödyntää kansainvälisen avun antamiseen hankittua erityiskalustoa ja -varusteita sekä tehtävään koulutettua ja harjoitettua henkilöstöä kotimaisissa onnettomuustilanteissa onkin osoittautunut epäselväksi. Pidän hyvänä, että tältäkin osin lakia täsmennetään.
Maakuntalain 6 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maakunnan tehtäväalaan kuuluu pelastustoimi. Saman lain 2 momentin 5 kohdan mukaan maakunta voi lisäksi hoitaa maakunnan tehtäviin liittyviä kansainvälisiä ja Euroopan unionin asioita ja yhteyksiä. Tällainen toiminta edellyttäisi sitä, että maakunnalla olisi käytettävissään toiminnan edellyttämät taloudelliset resurssit. Tällä hetkellä näin ei välttämättä joka maakunnassa ole.
Maakunnan velvoitteet kansainväliseen pelastustoimintaan osallistumisessa rajoittuvat maakunnan kotimaisen tehtäväalan mukaisiin tehtäviin ja vastuisiin. Valmius ulkomaille annettavaan pelastustoimintaan kuuluvaan apuun perustuisi esityksen mukaan maakuntien kotimaiseen riskien mukaiseen osaamiseen, valmiuteen ja palvelutasoon.
Sain olla mukana viime vuonna Venäjän Ruskealassa sekä Petroskoin ympäristössä seuraamassa neljän Barentsin maan yhteistä pelastusharjoitusta. Tämä osoitti jälleen kerran, että maiden väliselle yhteistyölle on tarvetta jatkossakin. Harjoituksissa oli lähes 900 pelastusalan ammattilaista neljästä arktisesta maasta sekä tarkkailijoita muun muassa Iranista. Pelastusharjoitus oli erinomainen esimerkki Suomen, Ruotsin, Norjan sekä Venäjän välisestä yhteistyöstä, joka juhlapuheiden lisäksi myös toimii. Toki harjoitukseen oli jokaisessa osallistujamaassa myös panostettu tavanomaista enemmän, eikä kaikki harjoitusten osat täyttäneet suomalaisia työturvallisuusvaatimuksia.
Harjoituksissa testattiin palo- pelastus- ja ensihoidon yhteistoimintaa useissa erilaisissa onnettomuustilanteissa. Harjoituksissa oli perinteisten sammutuskalustojen lisäksi venäläisillä käytössä myös moottoripyöriä sekä pelastushelikoptereita. Toiminta oli mielestäni erittäin tehokasta ja vaati eri maiden viranomaisilta roolitusta sekä saumatonta yhteistyötä. Harjoituksia seuranneena voin hyvillä mielin todeta, että suomalainen palo-, pelastus- ja ensihoito on edelleen maailmalla huipputasolla. Meistä voidaan ottaa naapurimaissakin oppia.
Pelastusalan yhteistyö mahdollistaa onnettomuustapauksissa Suomen ja Venäjän välisen yhteistoiminnan. Yhteistyö maiden välillä pohjautuu Suomen ja Venäjän väliseen valtiosopimukseen yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurausten torjumiseksi. Paikallis- ja aluetason viranomaiset ovat vuosien kuluessa solmineet rajat ylittävät hyvät yhteistyösuhteet, joiden ylläpitäminen on tärkeää. Suomalaiset matkustavat ulkomaille vuosi vuodelta entistä enemmän ja saattavat tarvita yllättäen apua suuronnettomuudessa. Pidänkin tärkeänä, että arjen turvallisuutta tuottavat viranomaiset pystyvät harjoittelemaan yhdessä yli rajojen, kehittymään sekä kehittämään kalustoaan meidän jokaisen hyväksi.
Toiminnan rahoituksen suhteen näen uhkakuvia. Suomessa valtakunnallinen yhteistoiminta Suomen ja Venäjän välillä sekä sisäministeriön päättämä kansainvälinen pelastustoimen avunantotoiminta rahoitetaan valtion tulo- ja menoarviosta. Määrärahan käytön perusteita ja käytäntöjä on suunniteltu yhteistyössä raja-alueiden pelastuslaitosten ja aluehallintovirastojen edustajien kanssa.
Paikallisen tason Venäjä yhteistyön rahoittamiseen ei enää ole olemassa erityisiä valtion talousarviossa olevia rahoitusjärjestelmiä, koska lähialueyhteistyörahoitus on lopetettu. Rajat ylittävä paikallistason yhteistyön rahoitus perustuu tältä osin pelastuslaitosten omaan rahoitukseen.
Itä- ja Pohjois-Suomen pelastuslaitosten yhteistoiminnan jatkaminen Venäjän puolella olevien toimijoiden kanssa on kaikin puolin perusteltua ja kannatettavaa. Samalla arktisten alueiden maiden pelastusyhteistoiminta sekä lähialueyhteistyön rahoitus tulee turvata jatkossakin. Yhteistoiminta maiden välillä ei saa loppua!
Ulkomaille annettavaa apua varten valtion toimesta ja kustannuksella luodut ja hankitut erityisvalmiudet, kalusto ja varusteet ovat myös maakuntien käytettävissä, onnettomuustilanteiden vaatimassa pelastustoiminnassa, samoin perustein kuin maakuntien omat resurssit. Kansainvälisen pelastustoiminnan erityisvalmius tukee näin maakuntien pelastustoimen kotimaan valmiuksia.
Osa kirjoituksesta löytyy Pelastustieto 9 – 10/2017 lehdestä sivulta 79