Arktinen vesistö muovivapaaksi

Suomen pitää Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana tarttua muoviongelmaan. Suomen olisi saatava puheenjohtajakaudella yhteinen päätös muovimateriaalien vähentämisestä arktisella alueella.

Muovipussit, kertakäyttöastiat, muovipullot ja muut muoviset säilytysastiat on nykyään mahdollista korvata esimerkiksi puupohjaisella kuidulla. Suomessa tällainen puu- ja selluloosapohjainen kehitystyö on jo erittäin pitkällä.

Meriin arvioidaan päätyvän vuosittain jopa kymmenen miljoonaa tonnia muoviroskaa. Muovi aiheuttaa noin miljoonan merilinnun kuoleman vuodessa. Kalastukselle, merenkululle ja turismille aiheutuvat kustannukset lasketaan miljardeissa.

Pienet muoviosat eli mikromuovi päätyvät omaan ravintoketjuumme kalojen ja muiden vesissä elävien lajien kautta. Tällä hetkellä Suomeen tuotavan tuontikalan osuus on yli 80 prosenttia ja siitä noin 50 prosenttia tulee Norjasta. Arktisten vesistöjen laatu tulee huomioida tämänkin vuoksi entistä paremmin.

Muovihuoli koskee myös Itämerta. Rannoilta löytyy esimerkiksi muoviteollisuuden raaka-aineina käyttämiä muovipellettejä ja muuta muovijätettä. Itämeren roskaamista ei ole saatu kuriin. Itämerikin vaatii toimia. Mutta hyödyntäkäämme nyt asemamme Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana ja ehdottakaamme toimia muovisaasteen vähentämiseksi. Mikään maa ei pysty yksin voittamaan muovijäteongelmaa. Se vaatii kansainvälistä yhteistyötä.

Uuden Suomen blogi 26.1.2018

Sähkökatkoksiin tulee varautua ennakolta

Samaan aikaan kun vietimme joulua ja uutta vuotta, arjen sankarit etsivät ja korjasivat sähkövikoja yötä päivää meidän hyväksi. Sähkö on osa jokapäiväistä elämäämme. Sähköt saattavat olla poikki useita vuorokausia, jolloin lypsykarjatiloilla pahimmassa tapauksessa lehmät kuolevat, ellei niitä saada lypsettyä. Maatilat ovat yleensä varautuneet sähkökatkoksiin omatoimisesti varsin hyvin, koska on ollut kyse pakosta ja elinkeinon jatkumisesta. Muussa varautumisessa on sen sijaan edelleen paljon parantamisen varaa. Pelastuslaissa on mainittu omatoimisen varautumisen velvoite, joka koskettaa niin yrityksiä, maatalouksia kuin kotitalouksia.

Ensisijainen keino varautumisessa on parantaa sähkön toimitusvarmuutta sähköyhtiöiden toimesta ja tähän velvoittaa jo voimassa oleva lakikin. Toiseksi tulisi lisätä kuntien ja yritysten velvoitetta varautua paremmin sähkökatkoihin eli esimerkiksi kunnan palvelutuotanto tulisi varmistaa kriittisten toimintojen osalta. Käytännössä nämä toiminnat pitää varmistaa varavoimalla ja tässä näen tällä hetkellä vielä paljon parannettavaa. Myös tärkeiden hyödykkeiden, kuten polttoaineiden jakelu tulee varmistaa.

Valtion tulee tukea kuntien ja yritysten varautumishankkeita, esimerkiksi varavoimakalustoon kohdennettavilla avustuksilla Huoltovarmuuskeskuksen kautta. Keskuksen tulee hankkia ja varastoida siirrettäviä aggregaatteja eri puolille maata. Näitä tulee tarvittaessa siirtää kriittisiin kohteisiin laajoissa ja pitkäkestoisissa sähkökatkoksissa. Puolustusvoimilla olevien aggregaattien käyttökynnystä siviilikäyttöön tulee myös madaltaa. Kunnille tulee tehdä selvitys heillä olevista tarpeista sekä varautumisesta laajamittaisen sähköjakelun häiriötilanteen varalle ja kohdentaa avustuksia näiden varavoimakalustojen hankintaan.

Myös matkaviestinverkon toimivuuden perusteena on sähkö. Telemastoissa verkkovirran katketessa järjestelmä siirtyy akkuvarmennukseen. Varmennuksen käyttöaika on noin kolme tuntia. Automaattisesti käynnistyviä varavoimakoneita ei maaseudulla ole. Matkaviestinverkon katkeamaton toiminta luo hyvän pohjan poikkeuksellisissa olosuhteissa, koska verkko toimii molempiin suuntiin. Mielestäni kaikki telemastot tulisi olla varavoiman piirissä, ellei sähkönsyöttöä voida muuten turvata. Kyse on erityisesti haja-asutusalueilla asukkaiden turvallisuudesta. Matkapuhelimen toimivuus pelastaa ihmishenkiä.

Sanomalehti Karjalainen 16.1.2018

Savon Sanomat 16.1.2018

Valtakunnallisen raskaanliikenteen valvontayksikön perustaminen

Kun liikkuva poliisi lakkautettiin vuoden 2013 lopussa, luvattiin valtioneuvoston taholta, että poliisihallinnon rakenneuudistuksen (PORA 3) yhteydessä raskaan liikenteen valvonnan määrä ei vähene eikä valvonnan laatu heikkene tasosta, jolla se oli liikkuvan poliisin aikakaudella. Liikkuvan poliisin lakkauttamisen jälkeen on poliisin suorittaman raskaan liikenteen valvonnan määrä kuitenkin vähentynyt merkittävästi ja samalla valvonnan laatu ja monipuolisuus on heikentynyt.

Tilastot osoittavat poliisin raskaan liikenteen valvonnan määrän olevan selkeästi sille PORA 3:n yhteydessä asetetuista tavoitteista jäljessä. Poliisin oman tilastoinnin mukaan tammi—lokakuun 2017 aikana raskaan liikenteen valvontaan käytetyt tunnit jäivät asetetusta tavoitteesta jälkeen keskimäärin -14,4 % ja poikkeama tavoitteeseen oli -72,8 %:n ja +5.8 %:n välillä. Poliisin oma tilastointi osoittaa selkeää miinusmerkkistä poikkeamaa niihin tavoitteisiin, joihin poliisihallinto oli sitoutunut vuoden 2014 alussa.

Poliisin johdossa ollaan huolestuneita siitä, että raskaan liikenteen valvonnan tavoitteista on jääty merkittävästi jälkeen. Poliisin toimesta ei valvonnan määrää saada nopeasti nousemaan, eikä valvonnan määrän nostaminen enää onnistu ilman erillisiä toimia. Samalla ns. vanhan tiedon siirtyminen vanhemmilta valvojilta nuoremmille ontuu, ja sen seurauksena raskaan liikenteen valvojien ammattitaito heikkenee.

Raskaan liikenteen valvonnan määrän kehitys näyttää olevan samansuuntainen myös Tullin osalla, sillä sielläkin raskaan liikenteen valvontaresurssit ovat olleet karsinnan kohteena. Tullin henkilöstö voi nykyisillä resursseilla valvoa raskasta liikennettä maamme rajoilla edellisvuosia vähemmän, ja he myöntävät ns. vanhan tiedon siirtymisen vanhemmilta valvojilta nuoremmille valvojille vähentyneen viime vuosina jopa merkittävästi.

Rajavartiolaitoksen tilastot rajanylityspaikoilla tehdyistä raskaan liikenteen rajatarkastuksista osoittavat rajatarkastusten määrän olleen 118 069 kpl vuonna 2014, 114 786 kpl vuonna 2015 ja 142 496 kpl vuonna 2016. Kyseisten tilastojen valossa Rajavartiolaitoksen tekemien raskaan liikenteen rajatarkastusten määrän mukaan Rajavartiolaitos on PTR-organisaation viranomaisista ainoa, jonka valvonta näyttäisi säilyneen ainakin määrällisesti hyvällä tasolla. Rajavartiolaitoksen muusta liikennevalvonnasta ei ollut saatavilla tilastoa.

Raskaan liikenteen kuljettajia edustavat ammattiyhdistysliikkeet, kuljettajien etujärjestöt ja myös kuljetusyrittäjien etujärjestöt ovat kantaneet raskasta huolta raskaan liikenteen valvonnan määrän vähenemisestä ja valvonnan laadun heikkenemisestä maamme tiestöllä. Valvonnan vähentymisen myötä harmaa talous saa lisää jalansijaa tiellä ja liikenneturvallisuusriskit kasvavat kuljetuskaluston kunnon heikkenemisen seurauksena. Valvonnan puute heijastuu vahvasti myös kuljettajien haluun rikkoa heille määrättyjä ajo- ja lepoaikoja, jolloin riski kuljettajien väsyneensä ajamiseen kasvaa.

Raskaan liikenteen valvojien eräänä ammatinhallinnan säilyttämisen ehtona on mahdollisuus saada keskittyä omaan vaativaan työhön työvuorojen aikana. Eräänä syynä poliisin raskaan liikenteen valvonnan määrän laskuun onkin se, että raskaan liikenteen partioita käytetään liiallisesti muihin poliisin tehtäviin. Poliisin raskaan liikenteen valvonta näyttäisi koostuvan liiallisesti jarrudynamometrillä tehdystä valvonnasta muun suurta ammattitaitoa vaativan valvonnan jäädessä vähemmälle. Tieltä kuljettajilta saatujen tietojen perusteella perinteinen punnitus- ja ajoneuvojen muu kuntovalvonta ja kuljettajien ajo- ja lepoaikojen valvonta on yhä harvinaisempaa maamme tiestöllä.

Raskaan liikenteen valvojien koulutus on pääsääntöisesti poliisin vastuulla Tullin ja Rajavartiolaitoksen saadessa opiskelupaikkoja raskaan liikenteen valvojien perus- ja jatkokoulutuksessa. Näyttäisi siltä, että sekä Tullin että myös Rajavartiolaitoksen tarve opiskelupaikkoihin olisi nykyistä paikkalukua suurempi.

Raskaan liikenteen valvonnan määrän ja laadun takaamiseksi ja pelastamiseksi tulee maahamme perustaa valtakunnallinen raskaan liikenteen valvontayksikkö, joka kokoaa alleen poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen raskaan liikenteen valvojat. Uuden organisaation organisaatiomalleja on löydettävissä useista Euroopan maista, joissa vastaava toimenpide on tehty tarpeesta yhdistää raskaan liikenteen valvojien voimat. Kyseisten malliorganisaatioiden avulla voidaan rakentaa maahamme vielä jalostuneempi malli valtakunnallisesta raskaan liikenteen valvontayksiköstä. Käytännössä uusi organisaatio tekisi nykyisestä PTR-yhteistyöstä jopa päivittäistä.

Samalla rakennettaisiin koulutusohjelma, jossa organisaatiossa työskenteleville poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen henkilöstölle annettaisiin sama mahdollisuus kouluttautua ammattitaitoisiksi raskaan liikenteen valvojiksi peruskoulutuksen paikkojen jakautuessa mahdollisimman tasaisesti poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen henkilöstölle huomioiden tietenkin kunkin organisaation koulutustarve. Sama koulutusmalli koskisi myös raskaan liikenteen valvojien jatkokoulutusta.

Edellä olevan perusteella olen tehnyt 20.12.2017 eduskunnassa toimenpidealoitteen, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valtakunnallisen raskaan liikenteen valvontayksikön perustamiseksi.

Sähkökatkoksiin voi varautua ennakolta

Tykkylumen kattama maisema on kaunis, mutta metsänomistajan sekä sähkönkäyttäjän sydäntä näky saattaa jännittää. Puiden latvuksiin kertynyt tykkylumi tekee pääsääntöisesti metsässä suurta tuhoa. Lumituhon vaara kasvaa entisestään, kun puihin satanut märkä lumi jäätyy ja pakkaslunta kertyy puiden latvuksiin. Yli tuhannen kilon painoinen lumikuorma katkoo puiden latvoja ja oksia, joskus jopa kokonaisia puita juurineen. Talvisin tykkylumi taivuttaa puita sähköjohdoille aiheuttaen sähkökatkoksia. Näistä on kärsitty tänäkin talvena, vaikka talvi on vielä nuori.

Samaan aikaan kun vietimme joulua ja uutta vuotta, Pohjois-Karjalassa sähkövikoja etsi ja korjasi 170 henkilöä, kahdeksan metsäkonetta sekä kaksi helikopteria ja lisäksi kolme helikopteria oli sahaamassa reunapuita ja pudottamassa lumikuormia. Kiitos jo tässä vaiheessa työstänne meidän muiden hyväksi.

Sähkö on nykypäivän ihmiselle erittäin tärkeä, osa jokapäiväistä elämää. Sähkönkäyttäjä on myös oikeutettu korvaukseen, kun sähkökatkos on yhtäjaksoisesti kestänyt yli 12 tuntia. Mielestäni on hyvä, että korvaus maksetaan jälkikäteen automaattisesti, eikä sitä tarvitse erikseen hakea mistään. Joulun ja uuden vuoden välisen sähkökatkon arvioidaan maksavan pelkästään Pohjois-Karjalassa noin 2,5 miljoonan euroa.

Sähköt saattavat olla poikki useita vuorokausia, kuten nytkin. Tähän olemme jo tottuneet, mutta olemmeko aikaisemmista viisastuneet ja varautuneet sähkökatkoksiin? Kotitalouksissa saattavat pakasteet sulaa, mutta esim. lypsykarjatiloilla pahimmassa tapauksessa lehmät kuolevat, ellei niitä saada lypsettyä. Maatilat ovat Pohjois-Karjalassa yleensä varautuneet omatoimisesti varsin hyvin, koska on ollut kyse pakosta ja elinkeinon jatkumisesta. Muussa varautumisessa on sen sijaan edelleen paljon parantamisen varaa. Pelastuslaissa on mainittu omatoimisen varautumisen velvoite, joka koskettaa niin yrityksiä, maatalouksia kuin kotitalouksia.

Ensisijainen keino varautumisessa on parantaa sähkön toimitusvarmuutta sähköyhtiöiden toimesta ja tähän velvoittaa jo voimassa oleva lakikin. Sähköverkon vieminen maan alle vie aikaa sekä rahaa ja silti mahdollisuus sähkökatkoihin on olemassa. Myrskyistä ja tykkylumesta johtuvia sähkökatkoja voidaan tällä toimenpiteellä kuitenkin vähentää huomattavasti.

Toiseksi tulisi lisätä kuntien ja yritysten velvoitetta varautua paremmin sähkökatkoihin eli esimerkiksi kunnan palvelutuotanto tulisi varmistaa kriittisten toimintojen osalta. Käytännössä nämä toiminnat pitää varmistaa varavoimalla ja tässä näen tällä hetkellä vielä paljon parannettavaa. Myös tärkeiden hyödykkeiden, kuten polttoaineiden jakelu tulisi varmistaa.

Sähkön tuotannossa tulisi parantaa omavaraisuutta. Valtion tulisi myös tukea kuntien ja yritysten varautumishankkeita, esimerkiksi varavoimakalustoon kohdennettavilla avustuksilla Huoltovarmuuskeskuksen kautta. Lisäksi keskuksen tulisi hankkia ja varastoida siirrettäviä aggregaatteja eri puolille maata. Näitä voitaisiin tarvittaessa siirtää kriittisiin kohteisiin laajoissa ja pitkäkestoisissa sähkönjakelun häiriötilanteissa. Puolustusvoimilla olevien aggregaattien käyttökynnystä ns. siviilikäyttöön tulisi myös madaltaa.

Mielestäni olisi hyvä tehdä myös selvitys kaikille kunnille heillä olevista tarpeista sekä varautumisesta laajamittaisen sähköjakelun häiriötilanteen varalle ja kohdentaa avustuksia näiden varavoimakalustojen hankintaan.

Kotitalouksien osalta sähköntoimitusvarmuus ja siten myös turvallisuus paranee välillisesti näillä toimenpiteillä. Omatoimista varautumista sähkökatkoksiin (aggregaatin hankinta) voisi kannustaa myös pienemmät vakuutusmaksut. Sähköyhtiöiden, Valtion ja kuntien on näytettävä esimerkkiä hoitamalla muun muassa tykkylumiin ja myrskyihin varautumisen parantamisessa oma osuutensa.

Radio Rex, plogi 8.1.2018