Lähestymiskieltoa koskevan lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta ja parantaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään. Lähestymiskielto tarkoittaa, että henkilön hengen, terveyden, vapauden, tai rauhan suojaamiseksi voidaan jotakuta toista kieltää ottamasta häneen yhteyttä. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös silloin, kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat samassa asunnossa.
Lähde: http://www.poliisi.fi/rikokset/lahestymiskielto
Lähestymiskielto olisi erinomainen henkilöä suojeleva toimenpide, mikäli se toimisi. Valitettavan usein saamme mediasta lukea, että sitä on rikottu räikeästi. Viimeisimpänä Porvoossa tapahtunut pienen lapsen puukotus, joka on erittäin iljettävä ja tuomittava rikos, kuten kaikki lapsiin kohdistuneet rikokset. Tässä tapauksessa lähestymiskielto on ollut vielä käräjäoikeudessa kesken, mutta miehellä oli poliisin määräämä väliaikainen lähestymiskielto voimassa.
Suomessa lähestymiskieltoja määrätään vuosittain noin 1500–2000. Esimerkiksi vuonna 2016 poliisi määräsi 1591 väliaikaista lähestysmiskieltoa ja edellisvuonna 1729. On selvää, että lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa. Rangaistuksena siitä on sakkoja tai enintään vuosi vankeutta. Siitä huolimatta kieltoja rikotaan runsaasti. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 1070 ilmoitettua lähestymiskiellon rikkomista ja näistä syyttäjälle ilmoitettiin 907 kertaa. Mielestäni tilanne on huolestuttava, koska kaikki kiellon rikkomiset eivät tule kuitenkaan poliisin tai tuomioistuimen tietoon.
Perheen sisällä lähestymiskielto toimii erittäin huonosti, kiellon saaneella ei välttämättä ole mitään halua tai kykyä sitä noudattaa. Perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyillä valtaosalla on alkoholi- tai mielenterveysongelmia ja he ovat syyllistyneet jo johonkin rikokseen. Tähän olisi saatava kehitettyä jokin toinen, paremmin henkilöä suojaava suojaamistoimenpide. Lähestymiskieltoa ei saa yleensä heppoisin perustein, vaan suojelua hakevan henkilön tulee hyvin perustella ja vakuuttaa poliisi tai tuomioistuin suojelun tarpeesta. Yksi keino lähestymiskiellon vaikutuksen parantamiseksi olisi tietenkin rangaistusten korottaminen, mutta sekään ei vähentäisi Porvoon kaltaisia tappoja tai murhia.
Lähestymiskieltoa voidaan käyttää myös kostona toista osapuolta kohtaan. Näin tiedän tehtävän esim. liperiläiselle kunnanvaltuutetulle, jossa suojelua saanut provosoi säännöllisesti kiellon saanutta erilaisilla typerillä tempauksilla. Tähänkin pitäisi saada jotain tolkkua aikaiseksi tai ainakin purettua lähestymiskielto, koska se on selvästi väärin perustein saatu.