YK:n kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen –päivä.

Huomenna lauantaina 25.11.2017 on YK:n kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen –päivä. Päivä on tärkeä, koska vuonna 2014 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan suomalaisista naisista noin 47 % on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Kaikki väkivalta ei silti tule viranomaisen tietoon. Täytyy muistaa, että henkinen väkivalta on myös väkivaltaa, jota ei pidä sallia. Vainoaminen voidaan lukea myös yhdeksi väkivallan muodoksi. Vainoaminen tuli lakiin vasta vuonna 2014. Sen jälkeen vainoamista on virallisesti tutkittu ja nykyään viranomaisilla on aiempaa parempi kyky huomioida ja tunnistaa vainoamiseen liittyviä asioita.

Paljon on vielä tehtävää. Viranomaisten yhteistyö, väliintulo ja lähestymiskielto auttavat useissa tapauksista, mutta läheskään kaikissa tapauksissa se ei auta. Pitäisi löytyä se todellinen ”punainen lanka”, mihin tarttua. Asianomistajien kannalta tosiasiallista turvaa toisi käytännössä vain se, että lähestymiskiellon rikkomiseen pystyttäisiin puuttumaan välittömästi ja ajantasaisesti. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista ainakaan poliisin puolelta, koska resurssit ovat edelleen siihen riittämättömät. Poliisin palvelut ovat jo nyt siirtyneet varsin etäälle pienemmillä paikkakunnilla, jolloin avun saaminen paikalle on lähestymiskiellosta
huolimatta hidasta.

Kodissa tapahtuvaan väkivaltaan kutsutaan monesti paikalle poliisi. Sen hetkinen tilanne rauhoittuu, kun toinen osapuoli viedään poliisin toimesta muualle tai osa perheestä lähtee turvakotiin. Todelliset ongelmat eivät kuitenkaan lopu samalla. Ongelmat jatkuvat, kun toinen osapuoli palaa turvakodista tai putkasta kotiin. Mielestäni tämä on se hetki, johon tulisi eri viranomaisten panostaa yhteisesti ja parantaa käytäntöjä. Jokainen perhe tulee ottaa huomioon yksilöllisesti, eikä massana. Heille tulisi tehdä yhteisesti hyväksytty suunnitelma, miten jatketaan tilanteen jälkeen.

Lähestymiskielto on jo järeämpi oikeudellinen toimenpide, jota väkivallan uhri voi hakea. Lähestymiskielto ei vaan aina valitettavasti toimi. Näkemykseni mukaan lähestymiskiellon rikkomisesta tuleva sakko tai vankeuden uhka toimii vain silloin, jos kieltoon määrätty haluaa välttää jatkoseuraamukset. Kiellosta ei ole apua niissä tapauksissa, joissa kieltoon määrätyn mielenterveys on niin järkkynyt,  ettei hän ymmärrä tai välitä uhkasta, tai jos hän on jo päättänyt ryhtyä epätoivoisempiin ja ankarammin rangaistaviin tekoihin, kuten pahoinpitelyyn tai henkirikokseen. Näiden henkilöiden kohdalla on aivan sama, onko lähestymiskiellon rikkomisen sanktiona yksi, kaksi vai neljä vuotta vankeutta.

Kenenkään ei pitäisi sietää väkivaltaista käyttäytymistä, mutta valitettavan usein suhteesta ei uskalleta lähteä syystä tai toisesta. Kaikenlaiseen väkivaltaan on Suomessa nollatoleranssi. Kyllä arjen turvallisuus kuuluu ihan meille kaikille.

Alkoholilain kokonaisuusuudistus

Eduskunnassa on juuri käsittelyssä alkoholilain kokonaisuudistus. Olen jäsenenä maa- ja metsätalousvaliokunnassa, hallintovaliokunnassa sekä valtiovarainvaliokunnassa, joissa jokainen valiokunta tarkastelee lausunnossaan hallituksen esitystä erityisesti oman toimialansa näkökulmasta.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä pidän tärkeänä, että uudistuksessa otetaan huomioon alkoholilainsäädännön vaikutukset koko maataloustuotantoon, elintarvikevientiin ja maaseudun elinvoimaisuuteen, työllisyyteen sekä kasvuun. Monesti maaseudulla maatilojen ja muiden yritysten toimeentulo nojautuu monipuolisiin toimintoihin, jotka yksittäin tarkasteltuna eivät ole taloudellisesti merkittäviä, mutta kun vaikutukset lasketaan yhteen, niin niiden merkittävyys tulee esiin. Alkoholituotteiden valmistuksessa on selvä kytkentä myös biotalouteen, koska esimerkiksi panimoiden sivutuotteita hyödynnetään rehuiksi.

Ehdotuksessa ehdotetut 100 000 litran rajoitukset tilaviineille ovat mielestäni liian alhaisia ja jarruttavat vain alan kehitystä siten, ettei menestyvä pienpanimo tai tilaviinin valmistaja koe kannattavaksi investoida toimintaansa kysynnästä huolimatta. Tällöin jää maaseudulla myös työpaikkoja syntymättä sekä tuotantoon että myyntiin. Mielestäni tarpeetonta on myös se, että heidän vähittäismyyntilupa on rajattu siten, että yhdellä valmistusluvalla saa luvan vain yhteen vähittäismyyntipaikkaan. Tällaisten rajoitusten ei luulisi olevan enää tätä päivää.

Pidän myös tärkeänä, että suljetuissa yksityistilaisuuksissa, esim. kesähäissä tai syntymäpäivillä, voidaan tarjoilla edes jonkin verran alkoholia, mikäli alkoholin välittämisestä ja luovuttamisesta ei peritä mitään palkkiota. Tähän vielä tarkennuksena, että maaseutumatkailutoimintaa harjoittavan yrityksen tiloissa, jolla on ns. Y-tunnus, mutta ei anniskeluoikeutta, tulee voida nauttia asiakkaan tarjoamaa alkoholijuomaa, vaikka yrittäjä toimittaa tilaisuuteen ruuan ja vastaa alkoholijuomien tarjoilusta. Nykyisinhän tilaisuuksissa kaikenlainen alkoholijuoman nauttiminen on kielletty ja kriminalisoitu. Tässäkin kohdin olisi hyvä käyttää vähän maalaisjärkeä ja purkaa normeja.

Hallintovaliokunnan roolissa mietin asiaa turvallisuuden, lupahallinnon, valvonnan ja kuntien kannalta. On aivan selvää, että alkoholilain muutos aiheuttaa poliisille, pelastustoimelle sekä ensihoidolle lisätehtäviä. Se vaatisi heille myös lisäresurssointia. Alkoholin käytön vaikutukset ovat aina näkyneet erittäin selvästi poliisin työssä, valvonta- ja hälytystoiminnassa, rikostorjunnassa sekä muissa tehtävissä. Alkoholi on myös yksi merkittävimmistä tapaturmia aiheuttavista tekijöistä ja nämäkin työllistävät turvallisuutta tuottavia viranomaisia. Myös henkirikollisuus sekä muu väkivaltarikollisuus ja alkoholi liittyvät kiinteästi toisiinsa ja niiden välillä onkin selvä tilastollinen yhteys, rattijuopumuksista puhumattakaan.

Esityksessä oleva ravintoloiden anniskeluaikojen pidennys tulee aiheuttamaan häiriöitä sekä poliisille lisäkustannuksia, erityisesti viikonloppujen aamuyön tunneilla. Tästä on jo vahvaa näyttöä Joensuun alueen aukioloaikojen pidennyskokeiluista. Pidän tärkeänä myös sitä, että jo klo 24 jälkeen vaaditaan järjestyksenvalvoja jokaista 100 asiakasta kohti, eikä vasta klo 01.30 jälkeen, kuten esityksessä on esitetty. Poliisin tilastojen mukaan klo 24 jälkeen nousee selvästi häiriökäyttäytymisen määrä ravintoloissa sekä niiden lähistöllä. En saanut tälle ajatukselle kannatusta hallintovaliokunnassa mistään puolueesta.

Alkoholihaitat konkretisoituvat myös kuntatasolla. Ne vaikuttavat varmuudella sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen ja kustannuksiin. Lisäksi laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä velvoittaa kunnat ehkäisemään ja vähentämään alkoholihaittoja. Kaikilla kunnilla ei tähän ole mahdollisuuksia nytkään, saati esityksen voimaantulon jälkeen.

Valtiovarainvaliokunnassa mietimme lähinnä verotukseen liittyviä seikkoja, koska esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annettua lakia siten, että alkoholijuomien valmisteveroa korotettaisiin.

Veronkorotus kohdistettaisiin kaikkiin juomaryhmiin, mutta kuitenkin siten, että korotus painottuisi lievästi muihin kuin väkeviin alkoholijuomiin. Mielestäni veronkorotusten kohdentaminen miedompiin alkoholijuomiin on perusteltua, mikäli tavoitteenamme on edelleen kokonaiskulutuksen vähentäminen.

Mietojen käymisteitse valmistettujen juomien veroa korotettaisiin 15,4 prosenttia, viinin veroa 12,7 prosenttia, oluen veroa 10,6 prosenttia ja välituotteiden veroa keskimäärin 9,5 prosenttia. Väkevien alkoholijuomien valmisteveroa korotettaisiin 4,8 prosenttia. Keskimäärin alkoholijuomien valmisteveroa korotettaisiin noin 10 prosenttia.

Nyt enää odotetaan sitä, mitä sen 5,5% alkoholijuoman käy. Äänestetäänkö se kauppaan vaiko ei. Äänestys on eduskunnassa luultavasti ennen joulua, ja nähtävästi siitä on tulossa tiukka. Jos 5,5% alkoholijuoma on äänestetty kauppoihin, niin alkoholiveron korotukset toteutuvat sovitusti.

Alkoholi on ollut Suomessa ongelmallinen jopa keskusteluissa. Ne joilla on tai on ollut alkoholiongelma, pitävät siitä eniten ääntä. Ne joiden työ liittyy alkoholiin tavalla tai toisella, ajattelevat siitä oman työnsä kautta. Mutta kun asiakas menee kauppaan tai Alkoon ostamaan keskiolutta tai viiniä, miettiikö silloin oluen prosentteja vai juoman makua? Tiedän, että varsin monet ostavat juomansa maun ja hinnan perusteella.

 

 

Poliisihenkilökunnan hyvinvointiin panostettava

Poliisihallitus (Poha) on poistamassa Smartum-liikunta- ja kulttuuriseteliä henkilöstöltä. Smartum-setelin käytön lopettamista on perusteltu ”yhteisöllisyydellä”. Tulevaisuudessa seteliin käytetyt rahat kohdennettaisiin laitoskohtaisesti henkilöstön yhteisiin liikuntatapahtumiin. Pidän esitystä erikoisena, koska poliisilaitos ei tällä hetkelläkään onnistu järjestämään yhteisiä liikuntatapahtumia kahta enempää vuodessa. Jos henkilö on samaan aikaan koulutuksessa tai lomalla, nekin jäävät käyttämättä. Poliisihenkilöstöllä on myös teoriassa mahdollisuus käyttää tunti viikossa liikuntaan, mutta jos viikkoliikunnan käyttöön ei löydy aikaa, niin miten löytyisi sitten johonkin yhteiseen liikuntatuokioon?

Poliisissa puhutaan ja myös toimitaan arvojen mukaisesti. Tämä Smartumin käytön poistaminen ei ole linjassa Poliisin arvojen kanssa – niiden arvojen, joissa korostetaan henkilöstön hyvinvointia. Poliisityöt lisääntyvät koko ajan ja henkilöstön lukumäärää ei hallitus ole vielä saanut nostettua. Työssä olevan poliisihenkilöstön työhyvinvointiin onkin kiinnitettävä erityistä huomiota.

Smartum-seteli ei ole suuri menoerä, verrattuna siitä tulevaan hyötyyn. On joskus järkevää harrastaa kulttuuria ja liikuntaa muuallakin kuin poliisitalon punttisalilla partiokaverin kanssa. Mielestäni olisi suurta viisautta säilyttää Smartum ja jopa kehittää sitä, koska sekin on mahdollista.

Monet tutkimukset osoittavat, että työhyvinvoinnilla on positiivinen vaikutus työn tuottavuuteen ja sairaspoissaoloihin. Myös Työterveyslaitos on todennut, että yritysten henkilöstön ottaminen mukaan päätöksentekoon parantaa työhyvinvointia. Poliisihallituksen kannattaisi siis aloittaa työhyvinvoinnin parantaminen, vaikkapa kuuntelemalla joskus henkilöstöä! Pelkät mielipidekyselyt eivät riitä!

Poliisihallituksen olisi hyvä tulla sieltä kuuluisasta norsunluutornista alas miehistön keskuuteen edes ruokatunnilla ja nähdä missä kunnossa poliisihenkilöstö on. Tällä hetkellä valtiolla tuntuu olevan yhteinen linjaus vain kurittaa työntekijöitään säästämällä kaikesta, mikä liittyy henkilöstön työhyvinvointiin. Työtulosta kyllä seurataan säännöllisesti.

Tämä sama huoli on myös oikeushallinnon, Hätäkeskuslaitoksen, armeijan ja verottajan puolella. Julkisella sektorilla puhutaan kyllä kauniisti työurien pidentämisestä, sairaslomien lähentämisestä ja henkilöstön työhyvinvoinnin parantamisesta, teot ja puheet ovat kuitenkin kaukana toisistaan.

Kari Kulmala
poliisitaustainen kansanedustaja (sin)
Rääkkylä

Sanomalehti Karjalainen 20.11.2017

Lähestymiskielto ei tehoa

Lähestymiskieltoa koskevan lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta ja parantaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään. Lähestymiskielto tarkoittaa, että henkilön hengen, terveyden, vapauden, tai rauhan suojaamiseksi voidaan jotakuta toista kieltää ottamasta häneen yhteyttä. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös silloin, kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä henkilö asuvat samassa asunnossa.
Lähde: http://www.poliisi.fi/rikokset/lahestymiskielto

Lähestymiskielto olisi erinomainen henkilöä suojeleva toimenpide, mikäli se toimisi. Valitettavan usein saamme mediasta lukea, että sitä on rikottu räikeästi. Viimeisimpänä Porvoossa tapahtunut pienen lapsen puukotus, joka on erittäin iljettävä ja tuomittava rikos, kuten kaikki lapsiin kohdistuneet rikokset. Tässä tapauksessa lähestymiskielto on ollut vielä käräjäoikeudessa kesken, mutta miehellä oli poliisin määräämä väliaikainen lähestymiskielto voimassa.

Suomessa lähestymiskieltoja määrätään vuosittain noin 1500–2000. Esimerkiksi vuonna 2016 poliisi määräsi 1591 väliaikaista lähestysmiskieltoa ja edellisvuonna 1729. On selvää, että lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa. Rangaistuksena siitä on sakkoja tai enintään vuosi vankeutta. Siitä huolimatta kieltoja rikotaan runsaasti. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 1070 ilmoitettua lähestymiskiellon rikkomista ja näistä syyttäjälle ilmoitettiin 907 kertaa. Mielestäni tilanne on huolestuttava, koska kaikki kiellon rikkomiset eivät tule kuitenkaan poliisin tai tuomioistuimen tietoon.

Perheen sisällä lähestymiskielto toimii erittäin huonosti, kiellon saaneella ei välttämättä ole mitään halua tai kykyä sitä noudattaa. Perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyillä valtaosalla on alkoholi- tai mielenterveysongelmia ja he ovat syyllistyneet jo johonkin rikokseen. Tähän olisi saatava kehitettyä jokin toinen, paremmin henkilöä suojaava suojaamistoimenpide. Lähestymiskieltoa ei saa yleensä heppoisin perustein, vaan suojelua hakevan henkilön tulee hyvin perustella ja vakuuttaa poliisi tai tuomioistuin suojelun tarpeesta. Yksi keino lähestymiskiellon vaikutuksen parantamiseksi olisi tietenkin rangaistusten korottaminen, mutta sekään ei vähentäisi Porvoon kaltaisia tappoja tai murhia.

Lähestymiskieltoa voidaan käyttää myös kostona toista osapuolta kohtaan. Näin tiedän tehtävän esim. liperiläiselle kunnanvaltuutetulle, jossa suojelua saanut provosoi säännöllisesti kiellon saanutta erilaisilla typerillä tempauksilla. Tähänkin pitäisi saada jotain tolkkua aikaiseksi tai ainakin purettua lähestymiskielto, koska se on selvästi väärin perustein saatu.