Sininen puolue perustetaan

Suomi 100 –juhlavuonna syntyy uusi, tulevaisuuteen katsova puolue, Sininen tulevaisuus. Tarvittavat 5000 kannattajakorttia ja hakemus puolueen perustamiseksi on nyt luovutettu oikeusministeriölle. Uusi puolue syntyy siten vielä tämän vuoden puolella. Tämä on meille sinisille tärkeä päivä, joka jää suomalaiseen historiaan.

Kiitos kaikille aktiiveille, jotka olette osallistuneet kannattajakorttien keräämiseen, sekä tietenkin teille kannattajakortin allekirjoittaneille. Olette luottaneet meihin ja tulemme osoittamaan, että olemme luottamuksenne arvoisia. Luottamus hankitaan jokapäiväisessä työssä yhteisten asioiden hoitamisessa. Myös kateus ansaitaan teoilla, ei puheilla. Tulemme varmuudella osoittamaan myös merkityksemme ja tarpeemme koko suomalaisessa politiikassa.

Olemme kaikista etujärjestöistä vapaa, lahjomaton puolue, joka on myös terveen kriittinen EU:n suhteen. Olemme jokaisen ihmisarvoa kunnioittava isänmaallinen ja oikeudenmukainen puolue ja samalla ajamme inhimillisesti Suomen kantokyvyn huomioivaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tällä hetkellä meillä on Suomessa jo kuusi piirijärjestöä, muun muassa Savo-Karjalan piirijärjestö, ja toiset kuusi on perusteilla. Meillä on Suomessa myös jo nyt kolmisenkymmentä valtuustoryhmää ja lisää ollaan perustamassa. Olemme siis hyvässä kasvuvauhdissa, vaikka kiire ei ole minnekään. Hiljaa hyvä tulee. Kannatuksemme on ollut viime gallupeissa lähes 2 %, vaikka meillä ei ole ollut edes omaa puoluetta.

Seuraavat vaalit ovat presidentinvaalit. Niissä ei mitata sinisten kannatusta, koska meillä ei ole vaaleihin omaa ehdokasta – emmekä sitä tällä hetkellä myöskään tarvitse. Kannattajillemme annetaan siten mahdollisuus äänestää parhaaksi katsomaansa ehdokasta. Minulle oma ehdokas on aivan selvä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmoitti jo kesällä, että hän on päättänyt pyrkiä jatkokaudelle. Tämä on Suomen ulkopolitiikan jatkuvuuden ja vakauden kannalta erittäin hyvä uutinen. Suomella ei ole varaa heittää pois tehtävässään näin erinomaisesti onnistunutta ja kokenutta henkilöä, joka nauttii korkeaa luottamusta maassamme sekä myös muiden maiden keskuudessa. En varmuudella lähtisi Niinistön taakse tulevissa presidentinvaaleissa, ellen olisi varma, että hän on ehdolle pyrkivistä ylivoimaisesti paras valinta tasavallan presidentiksi. Paras voittakoon vaalit.

Kari Kulmala, kansanedustaja (si)

Savo-Karjalan piirin pj

Sanomalehti Karjalainen 20.10.2017

Savon Sanomat 18.10.2017

Syysmietteitä

Syksyisin ja keväisin minulla on tapana tiirailla lintuja, sitä sanotaan nykyään lintujen bongaukseksi. Päivän aikana voi nähdä monenlaisia siivekkäitä. Näistä tunnetuimpia lienee äimänkäki, viskisieppo sekä siipiveikko. Joskus tulee vastaan myös uutisankkoja sekä ihan selviä pyitä. Nostokurkia haluaisin nähdä huomattavasti enemmän. Valitettavasti ne ovat erityisesti Rääkkylässä harvinaisia, Liperissä niitä on mahdollisuus nähdä lähes vuosittain.

Tänä syksynä Rääkkylän kuivatusalueella istuessani, mietin jälleen valkoposkihanhien määrää. Niitä lepää syksyisin muuttomatkoilla Liperin ja Rääkkylän pelloilla satoja tuhansia aiheuttaen tuhoja maanviljelijöille, ollen meille muille silmänilona. Kuitenkaan niitä ei saa Suomessa metsästää kuin poikkeusluvilla, vaikka lajin uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen. Poistoluvan saanti pelloilta tuntuu olevan vähintäänkin kiven alla. Mikäli hanhi ei olisi muuttolintu, se olisi todennäköisesti myös Suomessa metsästettävien riistalintujen listalla. Samaan aikaan Virossa ja Ruotsissa saa kuitenkin metsästää valkoposkihanhia huomattavasti vähemmällä byrokratialla. Hanhien syysmuutto on joka tapauksessa sellainen elämys, jonka kokemisesta monet maksaisivat. Ehkä tässä olisi tälle alueelle jopa uusi matkailuvaltti, tiedä vaikka sen joku olisi jo keksinytkin.

Minulta aina silloin tällöin kysytään, että kummassako on mukavampi asua, kaupungissa vai Rääkkylässä. Kummassakin on kieltämättä omat etunsa, myös lintujen bongauksen kannalta. Helsingin alueella on paljon sellaisia lintuja, joita on vain eteläisessä Suomessa sekä Virossa. Kuitenkin samanlaista lintujen massamuuttoa kuin maaseudulla, en ole Helsingin alueella huomannut. Johtunee varmaan siitä, että olen eduskunnan sisätiloissa aamuseitsemästä iltayhdeksään.

Kun menee selälleen ohrapeltoon ja katselee ylimeneviä hanhiparvia, voi sanoa rehellisesti, että maalla on mukavampi asua. Onko elämä sitten parempaa maalla vai kaupungissa? Osa kaupungissa asuvista on sitä mieltä, että maaseudulla on tylsää, eikä ole mitään muuta tekemistä kuin television katselu. Sekään ei näy antennitalouksissa kunnolla. Maaseudulla asuvista taas osa on sitä mieltä, että kaupungissa sitä vasta tekemisen puutetta onkin ja olo on yksinäinen. Se on ainakin varmaa, että maaseudulla tunnemme kaikki toisemme toisin kuin kaupungissa. Asuinpa missä hyvänsä, yleensä on pikemminkin ongelma, ettei aika oikein riitä kaikkeen mitä haluasi tehdä. Olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa.

Kotiseutu-uutiset 5.10.2017

Hallitus on tehnyt eduskunnalle esityksen yksityistielain sekä ajokorttilain muuttamiseksi

Hallitus pyrkii yksityisteitä koskevaa lainsäädäntöä selkeyttämään ja modernisoimaan, niin kirjoitustavaltaan kuin sisällöltään. Tarpeettomat, vanhentuneet ja muun lainsäädännön kanssa päällekkäiset säännökset poistettaisiin. Tämä kuulostaa hyvältä, eli esityksessä on paljon hyvää — mutta myös sellaista, joka vielä vähän mietityttää.

Jatkossa kuntien tielautakunnat lakkaavat ja tietoimitusten käsittely siirtyy kunnan kiinteistönmuodostusviranomaiselle tai Maanmittauslaitokselle, jotka käsittelevät jatkossa kaikki tietoimitusasiat. Rakennusten ja kasvillisuuden poistoon liittyvät luvat käsiteltäisiin jatkossa kunnan rakennusviranomaisten toimesta. Tiealueella erilaisten maahan sijoitettavien, kiinteistöjä ja yhdyskuntaa palvelevien johtojen sijoittamisesta päättäisivät jatkossa tieosakkaat itsenäisesti. Maanomistajien lupaa niiden sijoittamiseen ei enää tarvittaisi. Tiekunnan päätöksiin kohdistuvat moitteet ja kiistat käsiteltäisiin käräjäoikeuksissa. Onkin mielenkiintoista seurata, lisääntyvätkö käräjöinnit jatkossa vai selkeyttääkö esitys tieasioiden hoitoa, kuten on tarkoitus. Tieasiat ovat olleet sellaisia, jotka esimerkiksi poliisia työllistävät varsin paljon, eivätkä asiat ole yksinkertaisia ja selviä. Tiekunnat voisivat myös perustaa ja tiekuntia yhdistää osakkaat ilman erillistä yksityistietoimitusta. Kunnan kadunpidon arvioimiseen ja tienpitoon kohdistuvien hallintopakkokeinojen käyttö siirretään tulevan maakuntauudistuksen yhteydessä perustettavaan valtion lupa- ja valvontavirastoon. Uskon, että heillä töitä riittää jatkossa ihan riittämiin.

Ulkopuolisten olisi jatkossa saatava lupa yksityistien käytölle, ja siitä voidaan periä heiltä tiekunnan määräämä maksu. Marjastajille, sienestäjille, kalastajille sekä metsästäjille tämä ei lisää kustannuksia, koska jokamiehenoikeuksiin ei tule muutoksia ja nämä retket eivät lisää tien kunnossapitokustannuksia. Tiekunnat voivat jatkossa osakkaiden päätöksellä vahvistaa yksityistielle säännöt, joissa voidaan sopia määritellyistä asioista toisin kuin laki määrää. Samalla heidän on mahdollista ulkoistaa koko tienpito. Uusi yksityistielaki muuttuu siten varsin oleellisesti. Uudistuksessa mielestäni erityisesti maanomistajan oikeudet tulee huomioida entistä tarkemmin. Silloin säästytään turhilta käräjöinneiltä ja poliisilta tontin rajalla.

Hieman ajokorttilain uudistuksesta

Hallituksella on myös esitys, missä ajokorttisääntelyä pyritään selkeyttämään ja keventämään liikenneturvallisuuden vaatimukset huomioon ottaen. Esityksellä on tarkoitus toteuttaa hallitusohjelman kärkihankkeita digitalisaatiosta ja normien purkamisesta. Tarkoituksena on myös selkeyttää ja keventää ajokorttiopetuksen sääntelyä liikenneturvallisuus huomioiden. Toivottavasti tässä uudistuksessa mennään liikenneturvallisuus edellä, eikä tarkoituksena ole vain toteuttaa normien purkua ja digitalisaation kärkihankkeita.

Henkilöautoajokortin eli B-luokan suorittaminen muuttuu muun muassa siten, että viranomaisten vahvistamista opetussuunnitelmista ja vaiheittaisesta suorittamisesta luovutaan. Ajo-opetuksen vähimmäismäärä on jatkossa 10 tuntia, kun se aikaisemmin oli 18 tuntia. Tämä tosin korvataan sillä, että uutena vaatimuksena tulee riskientunnistamiskoulutus, joka kestää 8 tuntia. Ajokokeen kestoa pidennetään ja teoriakokeen vaatimusta lisätään. Nämä ovat mielestäni hyviä muutoksia.

Pidän hyvänä, että ajokortin vähimmäisikää koskevien poikkeuslupien myöntämistä kevennetään. Tällä tavoin nuorten ja heidän perheidensä koulutuksesta ja työssäkäynnistä aiheutuvat kulkemistarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon. B-luokan ajokortin saisi kuitenkin pääsääntöisesti vasta 18-vuotiaana.
Muutoksia on tulossa myös mopo- ja moottoripyöräkorttien suorittamiseen. Mopokortin tutkintoon lisätään ajokoe. Toivottavasti se on nimenomaan ajoneuvon käsittelykoe taajamaolosuhteissa. Ensimmäistä moottoripyöräkorttia suorittaville pakollista ajo-opetusta on jatkossa 5 tuntia aikaisemman 9 tunnin asemasta.
Uudistuksen myötä sairaan- ja terveydenhoitajille annettaisiin oikeus ilmoittaa terveysvaatimusten puutteesta jatkuvan päihteiden väärinkäytön vuoksi. Pidän tätä hyvänä kirjauksena, mutta olen tähän hieman skeptinen, koska tällä hetkellä lääkärienkään velvollisuus ilmoittaa ajokortin terveydentilan muutoksista ei kunnolla toimi.

Ajokortteja uudistettaessa lääkärinlausunto vaadittaisiin jatkossa vasta hakijan täytettyä 70 vuotta. Jatkossa, kun ajokorttilakia muutetaan, olisi hyvä miettiä myös ikääntyneiden henkilöauton kuljettajien asemaa silloin, kun heidän ajokuntonsa on terveydestä johtuen oleellisesti muuttunut. Mielestäni osalle heistä voitaisiin ajo-oikeuden kokonaan pois ottamisen asemasta antaa ajo-oikeus rajatulle ja tutulle tieosuudelle tai alueelle. Erityisesti maaseudulla oman auton käyttö on ainut keino taksin lisäksi päästä hoitamaan asioita kirkonkylälle.

Tämän lisäksi, jos haluttaisiin tarpeetonta byrokratiaa vähentää, voitaisiin miettiä raskaan liikenteen ammattipätevyysvaatimuksia. Ovatko ne kaikki tarpeellisia? Mikäli näitä poistetaan, on mentävä kuitenkin liikenneturvallisuus edellä.

Radio Rex blogi 26.10.2017