Lieksassa järjestetyssä 14 dividioonan perinnepäivillä linja-auto on juuri lähdössä kohti Rukajärventien taistelupaikkoja, kun vanhempi miehenkilö kysyy kainosti, että onko vieressäni tilaa. Ajattelin heti – että totta kai on ja ellei ole, niin tilaa tehdään.
Tutustuessamme toisiimme kuulen, että hän on käynyt Rukajärven suunnalla aikaisemminkin – 75 vuotta sitten. Hän toimi silloin joukkueen johtajana. Hän on sotilasarvoltaan yliluutnantti ja ikää on nyt kunnioitettavat 99 vuotta. Otan hatun päästäni, suoristan selkärankani ja kuuntelen veteraania. Hänen ajatus on selkeä kuin partaveitsi hänen kertoessaan kaukopartiotoiminnasta, Muurmannin rataretkestä ym.
Hän on myös veteraaniurheilun sankari, todellinen urheiluikoni. Hänelle on kertynyt arvokisamitaleita SM-, PM-, EM- ja MM-tasolta tähän mennessä yhteensä 1 636 kappaletta! Hänellä on muun muassa kaksitoista MM-mitalia, niistä kahdeksan kultaista ja hänellä on hallussaan neljä voimassa olevaa maailmanennätystä. Olen saanut tänään tutustua todelliseen supermieheen, Ilmari Koppiseen.
Se, että olen itsekin voittanut veteraaniurheilussa PM-mestaruuden kuudessa eri urheilulajissa sekä useita Suomen mestaruuksia, tuntuu todellakin mitättömältä saavutukselta häneen verrattuna. Saisinpa joskus itsellekin samanlaisen energian ja elämänilon kuin mitä näin tässä veteraanissa!
Matkan päätteeksi hän pyysi minulta anteeksi, että ei heti tunnistanut minua kansanedustajaksi. Voi hyvänen aika, sanon minä! Hattu, päästä, ja kunniaa Ilmarille ja muille sotiemme veteraaneille!