Hallitus auttaa uhanalaisia kalalajeja

Lähes kaikki Suomen vaelluskalajoet on valjastettu vesivoimalle. Olemme nyt vuosikymmenten taistelujen jälkeen vaelluskalojen osalta menossa oikeaan suuntaan, hallituksen ja osin voimalaitosten suosiollisella avustuksella. Olen erittäin tyytyväinen aktiivisena kalamiehenä ja luonnonsuojelina, että hallitus on myöntänyt budjetissaan erilaisten kalataloushankkeiden tukemiseen ensi vuodelle 3 miljoonaa euroa. Kalakantojen elinvoimaisuuden parantamiseksi määrärahaa käytetään kalan kulkua, kalakantojen luontaista lisääntymistä ja monimuotoisuuden ylläpitoa edistävien hankkeiden toteuttamiseen. Toivottavasti ymmärrystä löytyy myös valvontaan, uhanalaisten kalojen rahallisen arvon määrittämiseen sekä luvattoman kalastuksen rangaistusten korottamiseen, kuten olen talousarvio-ja  toimenpidealoitteessani sekä kirjallisessa kysymyksessäni eduskunnalta vaatinut.

Kalatiestrategian merkittävin kärkikohde on viimeinkin huomioitu. Sukupuuttoon johtavan perinnöllisen aineksen jatkuvan kapenemisen vuoksi lajit tarvitsevat jälleen mahdollisuuden lisääntyä luonnossa. Tätä työtä tehdään muun muassa Pohjois-Karjalassa valmisteilla olevassa hankkeessa, missä tavoitteena on luoda järvilohelle merkittävä määrä uutta lisääntymis- ja poikasaluetta Kuurnan voimalaitoksen yhteydessä sijaitsevaan tulvauomaan. Samanlaista arvokasta työtä tehdään myös esim. Savonrannan Myllykoskella sekä Nilsiän vesistöissä, emokalapyyntiä unohtamatta.

Yhtenä kalateiden vaihtoehtona soisin näkeväni vaelluskalojen ylisiirtolaitteiden yleistymisen. Sellainen on Suomessa käytössä vain Oulujoella, Montan voimalaitoksella. Laitteella kiinniotetaan vaelluskaloja ja siirretään ne padon yläpuolisille lisääntymisalueille. Kalasiirtolaitteen rakentaminen olisi huomattavasti halvempaa ja myös tehokkaampaa kuin useamman kalatien rakentaminen jokeen. Samalla olisi huolehdittava, etteivät kalat kuole alavirtaan mennessään voimalaitoksen turbiineihin.

Pidän esimerkillisenä, että K-ryhmä osallistuu monivuotiseen projektiin uhanalaisten vaelluskalojen puolesta. Tiedän myös useita yrityksiä, yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä jotka haluavat osallistua erilaisiin projekteihin. Toivon, että myös S-ryhmä herää hyvän asian puolesta.

Olen uistellut aktiivisesti joka kesä 2000 luvulla. Olen joka kesä nähnyt saimaannorpan, mutta Saimaalta en järvilohta ole saaliikseni saanut kuin kerran. Samaan johtopäätökseen voi tulla, kun kuuntelee muiden aktiivikalastajien keskusteluita. Väitänkin, että järvilohi on harvinaisempi kuin norppa.

Kari Kulmala, kansanedustaja (si) Rääkkylä

Sanomalehti Karjalainen 26.9.2017

Savon Sanomat 26.9.2017

Liikennevalvonta muuttuu

Liikennevalvonnasta ja sen muutoksista tulee jatkuvasti uutta tietoa. Poliisille myönnettiin viime vuonna 1,7 miljoonaa euroa automaattisen liikennevalvonnan kehittämiseksi ja sen poliisi käyttää muun muassa lisäämällä kameroiden määrää. Samalla käydään keskustelua, pitäisikö jo yhden kilometrin ylinopeudesta rangaista. Itse olisin toivonut, että tällä rahalla olisi kehitetty liikennevalvontaa ja keskityttäisiin jatkossa liikenneturvallisuutta oleellisesti vaarantaviin seikkoihin. Liikenneturvallisuuden asiantuntijoiden tulisikin nyt nousta yhteiseen rintamaan kertomaan, että liikenteen todelliset riskit ovat muualla kuin muutaman kilometrin ylinopeuksissa.

Käsieni kautta on kulkenut 112 kuolonkolaria, eikä missään niissä vähäinen ylinopeus ole ollut pääsyynä kolarin syntyyn. Pääsyynä ovat kuitenkin yhä enemmän kuljettajan terveysongelmat. Myös huumeiden ja lääkkeiden osuus päihtymyksen syynä on nousussa.

Nyt on viimeinen hetki saada päättäjät ymmärtämään se tosiasia, että nykyinen linja lisätä jatkuvasti automaattivalvontaa köyhdyttää entisestään poliisin perinteistä liikennevalvontaa ja samalla koko valvonta keskittyy pois liikenteen todellisista riskeistä; suurista ylinopeuksista, alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena tai terveydentilaltaan puutteellisessa kunnossa ajavista kuljettajista, epäkuntoisista ajoneuvoista, tiellä tapahtuvasta harmaasta taloudesta ym. On selvää, että kameravalvontaa tarvitaan tien päällä, mutta valvonnan kehittämistä tulisi jatkaa sen sijaan, että lisätään uppiniskaisesti ns. pistevalvontaa ja unohdetaan se, että muualla maailmassa automaattivalvonta on jo aivan eri tasolla.

Näyttäisi siltä, että poliisihallinnolla ei ole riittäviä taloudellisia mahdollisuuksia kehittää automaattista valvontaa. Näkisin hyvänä, että sisäministeriössä ja liikenneministeriössä tehtäisiin selvitys siitä, mikä muu organisaatio voisi ottaa kameravalvonnan kaluston ja tekniikan kehittämisen itselleen, poliisin hoitaessa ainoastaan ns. sakotusprosessin. Tällä tavoin säästyisi jatkossa myös poliisin resursseja.

Uusimpien suunnitelmien mukaan poliisin liikennevalvonta vähenee merkittävästi ensi vuonna. Olemme jatkossa kaukana siitä lupauksesta, kun eduskunta viime kaudella lakkautti Liikkuvan poliisin. Lupauksen mukaan liikennevalvonnan taso ei saa pudota vuodesta 2012. Jo nyt on tuosta tasosta tultu roimasta alaspäin. Suoritteiden määrässä tämä ei kuitenkaan niin paljon näy, koska teknologia poliisiautoissa kehittyy koko ajan.

Kari Kulmala, kansanedustaja (uv)

Sanomalehti Karjalainen 15.9.2017
Savon Sanomat 15.9.2017

 

 

Huippu-urheilurahat oikeisiin kohteisiin

Onnea Pohjois-Karjalan kaikkien aikojen urheilija – Kaisa Mäkäräinen! Tarvitsemme hänen kaltaisia esikuvia ja urheilijoita maakuntaan lisää ja kaikki mahdollinen tuki heille on enemmän kuin suotavaa. Tulevat huippu-urheilijat pitäisi kuitenkin ensin löytää ja mahdollistaa heille täysipainoinen harjoittelu hyvätasoisessa valmennuksessa.

Suomalaiset ovat tunnetusti urheilua rakastavaa kansaa ja vaativat urheilijoilta ja valmentajilta menestystä. Menestystä odotetaan myös tulevista yleisurheilun MM-kisoista, mutta kisajoukkueen mitalitoivot ovat vähissä. Edellisistä olympialaisistakin saimme vain yhden mitalin, monelle yllätyslajista nyrkkeilystä. Menestyminen arvokisoissa ei ole helppoa, eikä menestymiseen ole olemassa vain yhtä keinoa, muutenhan se olisi jo keksitty.

Mielestäni tarvitsemme tulevien urheiluhuippujen etsimiseen ammattimaista otetta. Tarvitsemme eräänlaisia ”eero könösiä”, jotka ovat jo siviiliammattinsa puolesta nuorten kanssa tekemisissä. Kun lahjakas nuori löytyy, häntä ei saa päästää karkuun vaan motivoida ja mahdollistaa tavoitteellinen harjoittelu.

Huippu-urheilu tarvitsee edelleen myös vahvaa lakisääteistä yhteiskunnan rahoitusta ja yritysten sponsorirahaa lahjakkaille urheilijoille. Menestyksen tavoittelussa ei saa kuitenkaan ratkaista vain määrärahojen suuruus, vaan myös se, miten ja mihin rahat käytetään. Tällä hetkellä liian suuri osa valtion rahoituksesta menee huippu-urheilujohtajien palkkoihin, palkkioihin sekä tarpeettomaan byrokratiaan. Olympiakomitean palkat ovat nousseet erityisesti vuosien 2012–2016 aikana, vaikka ainakin tulosten perusteella olisi uskonut käyvän juuri päinvastoin.

Onko vuonna 2012 perustettu Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö tällaisenaan edes tarpeellinen? Mielestäni sen lakkauttaminen ei heikentäisi millään tavalla maamme huippu-urheilun tulostasoa. Uskon, että tulokset paranisivat, mikäli yksikköön menevät resurssit käytettäisiin nykyistä järkevämmin. Uskon myös, ettei yksikkö ole todella tärkeä yhdellekään lajiliitolle.

Samaan aikaan kun huippu-urheiluyksikön johtajat saavat palkkaa yli 100 000 euroa vuodessa, monet valmentajat eivät saa palkkaa lainkaan, vaikka he olisivat valmentaneet arvokisamenestyjän.

Huippu-urheiluyksikön resursseja tulee ohjata sinne, missä niitä eniten tarvitaan, suoraan seuroille, valmentajille ja lahjakkaille nuorille urheilijoille. He tekevät varsinaisen tuloksiin johtavan työn.

Kari Kulmala, kansanedustaja (uv) Rääkkylä

Sanomalehti Karjalainen 3.8.2017

Savon Sanomat 3.8.2017

Tapasin suuren suomalaisen

Lieksassa järjestetyssä 14 dividioonan perinnepäivillä linja-auto on juuri lähdössä kohti Rukajärventien taistelupaikkoja, kun vanhempi miehenkilö kysyy kainosti, että onko vieressäni tilaa. Ajattelin heti – että totta kai on ja ellei ole, niin tilaa tehdään.

Tutustuessamme toisiimme kuulen, että hän on käynyt Rukajärven suunnalla aikaisemminkin – 75 vuotta sitten. Hän toimi silloin joukkueen johtajana. Hän on sotilasarvoltaan yliluutnantti ja ikää on nyt kunnioitettavat 99 vuotta. Otan hatun päästäni, suoristan selkärankani ja kuuntelen veteraania. Hänen ajatus on selkeä kuin partaveitsi hänen kertoessaan kaukopartiotoiminnasta, Muurmannin rataretkestä ym.

Hän on myös veteraaniurheilun sankari, todellinen urheiluikoni. Hänelle on kertynyt arvokisamitaleita SM-, PM-, EM- ja MM-tasolta tähän mennessä yhteensä 1 636 kappaletta! Hänellä on muun muassa kaksitoista MM-mitalia, niistä kahdeksan kultaista ja hänellä on hallussaan neljä voimassa olevaa maailmanennätystä. Olen saanut tänään tutustua todelliseen supermieheen, Ilmari Koppiseen.

Se, että olen itsekin voittanut veteraaniurheilussa PM-mestaruuden kuudessa eri urheilulajissa sekä useita Suomen mestaruuksia, tuntuu todellakin mitättömältä saavutukselta häneen verrattuna. Saisinpa joskus itsellekin samanlaisen energian ja elämänilon kuin mitä näin tässä veteraanissa!

Matkan päätteeksi hän pyysi minulta anteeksi, että ei heti tunnistanut minua kansanedustajaksi. Voi hyvänen aika, sanon minä! Hattu, päästä, ja kunniaa Ilmarille ja muille sotiemme veteraaneille!