Seison sillalla ja tuijotan alla olevaan veteen ja siinä heikosti näkyvään siimaan. Siiman liikahtaessa tuntuu samalla kalan tärppi. Tärpin jälkeen ei pidä hötkyillä, silakan litkaus vaatii malttia. Kun lopulta kelaan siiman ylös, kuusi silakkaa kiemurtelee siimaan kiinnitetyissä hopeisissa koukuissa.
Kun muutin uuteen kaupunkiin työn perässä, mietin, miten voisin jatkaa aikaisempia harrastuksiani, mitä uutta kaupunki voisi tarjota ja olisiko harrastuksiin edes aikaa. Silakan litkaus oli uusi tuttavuus ja sitä pystyy harrastamaan aamulla aikaisin ja varsin myöhään illalla. Silakkaa litkataan yleensä pari viikkoa keväisin ja syksyisin ja siitä saa maukasta ruokaa. Tämän ovat huomanneet myös muut kalamiehet. Suomalaisia ei sillalla juuri näy, mutta virolaiset, venäläiset ja erityisesti Aasian maista tulleet kalamiehet ovat löytäneet hyvän kalapaikan. Aasialaiset ovat taitavimpia litkaajia.
Eduskunnassa on erinomainen kirjasto. Kun kulkee sen arkistohyllyjen välissä, voi tuntea historian havinaa ympärillään. Mikäli tarvitsen tietoa, vaikka oman syntymävuoteni täysistunnoista, kaikki löytyy pilkulleen. Kirjastoa pidetään yleisesti Suomen parhaana, eikä syyttä. Ehkä vain Supolla on tarvittaessa paremmat tiedot meistä kaikista. Kirjastosta löytyy myös lukuhuoneita, joissa voi lukea rauhassa, vaikka oman alueensa paikallislehteä. Lukemisellahan on todettu olevan myös terveysvaikutuksia, esimerkiksi stressinpoistossa. Kirjasto kuuluu myös yleissivistykseen.
Samanlaista historian havinaa löytyy eduskunnan vanhemmasta saunasta. Eduskunnan sauna on Suomessa käsite. Väkisinkin tulee mieleen Junnu Vainion laulu: Yleisessä saunassa – kun Oskarin kokoisena yleisien miesten tarinat kuuntelin huolella. Saunan ja pukuhuoneen yleisilme on hyvin 70-lukulainen, mutta ainakin hanat on myöhemmin vaihdettu. Avoin politikointi on siellä pannassa, mutta sopivassa lämmössä ja seurassa on varmasti punottu juonet, sovittu taktiikat, päätetty nimitykset ja kerrottu mehukkaimmat juorut. Kunpa seinät voisivatkin kertoa, tai ehkä ei sittenkään.
Sauna on paikka, jossa saa olla rauhassa ja kaiken julkisuuden ulkopuolella. Sitä on oppinut arvostamaan, erityisesti viime aikoina. Vaikka suuressa salissa on juuri hetkeä aikaisemmin esitetty hyvinkin ärhäkästä poliittista teatteria silmät kiiluen, ja heilutettu sanan säilää voimakkaasti, se loppuu viimeistään saunan ovelle. Saunassa ministerit ja kansanedustajat mahtuvat lauteille sulassa sovussa, ennalta sovittuja paikkoja ei ole. Saunassa ei ole myöskään erikseen herroja.
Kari Kulmala, kansanedustaja
Kotiseutu-uutiset 22.6.2017