Tuupovaaran terveyskeskus

Tuupovaaran terveyskeskuksen sulkemisuhka tuli kuin puun takaa, aivan yllättäen.

Tuupovaaralaiset ovat jo pelkästä ajatuksesta tyrmistyneitä, eikä syyttä. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että vuodeosaston asukkaille ollaan nyt etsimässä oikeaa sijoituspaikkaa. Esityksen mukaan pitkäaikaisen laitoshoidon tarve on Tuupovaarassa vähentynyt ja sitä tarvitseville suunnitellaan yhdessä omaisten kanssa korvaavat hoiva- ja asumisratkaisut. Paikka pitää kuitenkin löytyä mahdollisimman läheltä, se on selvää.

Suurin syy terveysaseman sulkemiseen johtuu rakennusten kunnosta. Terveysasemaa ei esityksen mukaan ole järkevää kunnostaa. Tuupovaaraan vielä jääville kotipalvelulle sekä neuvola-, työterveys- ja kouluterveydenhuollon palveluille on etsittävät uudet sijoitustilat.  Väkisinkin tulee mieleen, että miksi tämä sulkeminen on ajankohtainen juuri nyt?

Esityksessä peräänkuulutetaan palvelutarpeen vähentymistä ja sekä palvelurakenteen vastaamista nykypäivän tilanteeseen. Mielestäni tulisi huomioida myös tulevaisuus, Tuupovaarassakin ikääntyminen etenee ja palvelujen tarve ei suinkaan lopu. Onko tätä otettu huomioon palveluiden mitoituksessa?

Joensuun kaupunki tai Siun sote eivät saa unohtaa laitakaupunkien asukkaita, kaikille kuntalaisille on taattava terveys- ja sosiaalipalveluiden järjestäminen. Tuupovaaran laitakaupungin asukkaalla on oltava ihan samat oikeudet kuin Joensuun keskustassa asuvalla, kohtuullisen matkan ja jonotusajan päästä. Myös tuupovaaralaisilla on oltava mahdollisuus saada hoitoa läheltä.

Sairaaloiden yhteyteen kannattaisi perustaa sivuapteekkeja

Hallitus linjasi puoliväliriihessään, että sen tavoitteena on lisätä apteekkien määrää ja purkaa apteekkilupiin liittyvää sääntelyä nykyjärjestelmän puitteissa. Yhtenä tavoitteena on mahdollistaa apteekkien perustaminen myös sairaaloiden ja päivystysten yhteyteen. Mielestäni tämä on oikea suuntaus.

On hyvä, että hallitus haluaa kehittää apteekkeja terveydenhuollon lähtökohdista käsin. Hallituksen linjaukset ovat pääosin myönteisiä ja maltillisia, mutta esitettyjen toimenpiteiden kokonaisvaikutukset alalle ovat tuntuvat ja ne tulee arvioida ensin hyvin huolellisesti. Apteekkariliittokin on omissa alan kehittämisehdotuksissaan viime lokakuussa ehdottanut, että sairaaloiden yhteyteen mahdollistettaisiin sivuapteekin perustaminen.

Sairaaloiden ja päivystysten yhteyteen perustettavat apteekkitoimipisteet helpottaisivat kotiutuvien potilaiden lääkkeiden saantia ja lääkehoidon sujuvaa jatkumista. Mielestäni ei ole järkevää, että sairaalasta kotiuduttaessa ajetaan taksilla seuraavaksi apteekkiin, kun saman palvelun voisi saada jo sairaalasta lähtiessäänkin.

Toteutus kannattaa kuitenkin tehdä niin, että sairaaloiden yhteyteen perustettavat toimipisteet ovat sivuapteekkeja.  Niiden sijainti voidaan määritellä jo nykyisen lainsäädännön puitteissa itsenäisiä apteekkeja tarkemmin, esim. juuri sairaalan yhteyteen.

Sairaaloiden yhteydessä olevien apteekkien varasto poikkeaa merkittävästi muista avohuollon apteekeista, sillä kysyntä kohdistuu reseptilääkkeisiin ja reseptivapaiden lääkkeiden ja muiden tuotteiden kysyntä on vähäistä. Erityisesti pienimmille apteekeille itsehoitolääkkeiden taloudellinen merkitys on huomattava.

Ei ole todennäköistä, että pienten tai keskisuurien sairaaloiden ja päivystysten yhteyteen perustettaviin pääapteekkeihin saataisiin apteekkari, koska apteekista saatava tulo on tavallista, asiakasvirtojen varrella sijaitsevia avohuollon apteekkia epävarmempi.

Sairaalan yhteydessä toimivan sivuapteekin tukena olisi aina muualla sijaitsevan pääapteekin varasto. Tämä varmistaisi lääkkeiden saatavuuden ja apteekkitoimipisteen taloudelliset toimintaedellytykset. Apteekkari on vastuussa myös sivuapteekin toiminnasta, joten farmaseuttinen asiantuntemus ja toiminnan kehittäminen olisivat sivuapteekissa samalla tasolla kuin pääapteekissa. Pääapteekki sairaalan yhteydessä ei siis tuo asiakkaan näkökulmasta etuja sivuapteekkiin nähden.

Sanomalehti Karjalainen 24.5.2017

Kotimaisen kalan päivä

Kotimaisen kalan ympärille olisi mahdollista rakentaa erittäin mielenkiintoisia tapahtumia, jotka osaltaan kiinnostaisivat kuluttajia ja matkailijoita. Tämä on osaltaan ymmärretty Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa, joka tukee 8,7 miljoonalla eurolla suomalaisen kalatalouden uudistusta. Rahoitusta suunnataan korkean lisäarvon tuotteiden kehittämiseen, kalatuotteiden markkina-aseman parantamiseen ja viennin vauhdittamiseen sekä kalakantojen luontaisen lisääntymisen edistämiseen.

Hallituksen puoliväliriihessä sovimme myös, että mm. Saimaan järvilohen kärkihanke toteutetaan vuoteen 2019 mennessä.  Toiveissa on siis, että teemme vuosikymmenten lämpöisten puheiden lisäksi myös järeitä toimia järvilohen pelastamiseksi. Tulevat kaksi vuotta näyttävät, mitä ne toimet ovat. Joka tapauksessa nykyinen sukupolvi ratkaisee, onko maakuntamme kansalliskalaa enää kalastettavaksi tuleville sukupolville. Tässä tarvitaan meidän jokaisen apua.

Joensuussa järjestetään kaksipäiväiset kalamarkkinat kahdesti vuodessa. Kaikkineen Suomessa kalamarkkinoita on vuosittain noin 50 ja ne saavat aina paljon väkeä liikkeelle. Arviolta niissä on jopa puoli miljoonaa kävijää. Erilaisissa kalamarkkinatapahtumissa kalajalosteita myydään keskimäärin n. 1800 kg ja tuoretta kalaa n. 680 kg. Kun asiakkaat käyttävät markkinoilla rahaa keskimäärin noin 22 euroa/ henkilö, niin rahaa näillä markkinoilla käytetään yhteensä noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Se ei ole pieni summa.

Kouluruokailuihin toivotaan vihannesruokapäiviä. Minä toivon myös luomuruuan- ja kotimaisen kalan ruokapäiviä. Tämän toteuttamiseksi meillä olisi puhtaana tuottajana ja vesistöisenä maana erittäin hyvät mahdollisuudet. Julkisen sektorin suurkeittiöt ovat merkittäviä hankintayksiköitä. Niissä valmistetaan vuosittain yhteensä 380 miljoonaa ruoka-annosta kouluihin, päiväkoteihin, vanhustenhoitolaitoksiin ym. Näille ruokapalveluille on Valtioneuvosto asettanut tavoitteeksi, että käytetään pääosin luomumaitoa ja muissakin tuoteryhmissä tulee suosia ympäristöystävällisiä tuotantotapoja. Tässä olisi päättäjillä, luomu-tuottajilla, kalatalousyrittäjillä ja meillä kuluttajilla mahdollisuus toimia siten, että pöydissämme syötäisiin vähintään kerran viikossa luomuruokaa ja kotimaista kalaa.   

Suomesta vietiin maailmalle viime vuonna kalaa ja kalatuotteita 71 miljoonaa kiloa, yhteensä 57 miljoonan euron edestä. Samaan aikaan meille tuotiin kalaa noin 400 miljoonan euron edestä. Minusta on silkkaa hulluutta tuoda maahamme satoja miljoonia kiloja norjalaista kassilohta, islantilaista nieriää tai aasialaista tonnikalaa. Pitäisi huomata se mikä jo muualla maailmassa on huomattu: suomalainen kala on loistava raaka-aine. Ahvenfile on maailmalla herrojen herkku ja sillä olisi lähes rajattomat markkinat ympäri maailman. Samanlaiset markkinat olisivat varmasti myös kuhalla ja siialla sekä heille vähän eksoottisemmilla särjellä, lahnalla ja hauella oikein valmistettuina. Suomalainen kala on puhdasta, turvallista ja sitä osataan arvostaa muualla, miksi ei siis myös meillä.

Uusi kalastuslaki yksinkertaisti lupakäytäntöjä. Kalastuksenhoitomaksun maksavat kaikki muuta kalastusta kuin ongintaa, pilkkimistä tai silakan litkaamista harrastavat 18 – 64-vuotiaat kalastajat. Tällä luvalla saa kalastaa yhdellä vavalla tai vieheellä lähes kaikissa yleiskalastusoikeuden piirissä olevissa vesistöissä. Kalastusharrastus ei siis liene rahasta kiinni. Ainakin sen lopputuotteena on tuore, herkullinen, kotimainen kala josta esim. keskisessä Euroopassa vain haaveillaan.

Radio Rexin blogi 22.5.2017

Hallintarekisteriasia kuumentaa tunteita eduskunnassa!

Hallintarekisteriasia kuumentaa tunteita eduskunnassa, mutta mielestäni vähän liikaa!

Tämä hallintarekisteriasia on juuri sellainen asia, miltä se ensimmäisellä kerralla näytti ja miltä se näyttää veronmaksajillemme sekä äänestäjillemme. Mitä enemmän tätä selitetään, sitä pahemmalta se näyttää, myös edellä mainitsemissani ryhmissä. Koko ajan tulee myös uusia ”asiantuntijoita” jotka selittävät tätä omaksi edukseen. Ketä siis uskoa?

Kantani tälle hallintarekisterille on kielteinen. Verottaja ja poliisi arvostelivat voimakkaasti lain valmistelua jo vuonna 2015, eli silloin kun asia oli edellisen kerran esillä, koska esitetyssä muodossaan laki mahdollistaisi veronkiertoa ja rahanpesua. Minulle sydänveripoliisina asia on erittäin hankala. En ole tullut eduskuntaan suosimaan ja edesauttamaan rikoksia vaan estämään niiden syntyä. Sehän on meidän jokaisen kansanedustajan tehtävä.

Käytännössähän tämä laki tekee suomalaisille mahdolliseksi piilottaa osakeomistuksiaan viranomaisten ulottumattomiin. Mielestäni mahdollisuus sallia varakkaille omaisuuden piilottaminen johonkin EU-maahan, missä se on mahdollista, sotii vastaan tavallisten suomalaisten palkansaajien oikeudentuntoa ja yhteiskunnan tärkeitä arvoja verotietojen julkisuudesta, omistusten läpinäkyvyydestä ja avoimesta demokratiasta.

Nykyjärjestelmän mukaan suomalainen ei voi Suomessa piilottaa osakeomistustaan hallintarekisteriin, mutta ulkomaalaisille omistajille se on sallittua. Jos laki hyväksytään, osakkeiden omistajaksi voidaan kirjata minun arvopapereideni säilyttäjä, esimerkiksi pankki, todellisen omistajan eli minun sijastani. Tämä edellyttää eräiden ehtojen täyttymistä mutta kuitenkin helpottaa mahdollisuuksia myös rikolliseen toimintaan.

Haluan myös muistuttaa Kansanedustajan riippumattomuudesta. ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” (Suomen perustuslain [731/1999] 29. pykälä

Vappupuhetta totuuden vierestä

Kansanedustaja Riitta Myller (sd.) kritisoi hallituksen puoliväliriihen antia puhuessaan työväen vappujuhlassa Joensuussa. Hän totesi, että Pohjois-Karjalan osalta tulos oli pyöreä nolla. Tällainen puhe on erittäin populistista ja virheellistä viestintää jonka joku aatetoveri saattaa toki uskoa. Pitäisi kuitenkin pysyä totuudessa, muuten menee uskottavuus.

Demareiden ollessa hallituksessa viime kaudella mm. työttömyys lisääntyi yli 100 000:lla ja Suomen turvallisuus saatiin sellaiseen kuntoon, ettei se siitä helposti nouse. Yritämme kuitenkin!

Tässä on hieman poimintoja puoliväliriihestä: Työllisyysmäärärahoja korotetaan 25 miljoonalla eurolla. Työllisyystavoitteen saavuttamiseksi hallitus on päättänyt pienentää kannustinloukkuja. Yhteensä toimilla saavutetaan noin 5 000 työllisen lisäys. Varhaiskasvatusmaksuja alennetaan pieni- ja keskituloisilta.  Arviolta 6 700 perhettä tulee maksuttomuuden piiriin, ja maksukertymä alenee vuonna 2018 arviolta 90 miljoonalla eurolla.

Eläkkeensaajien hoitotuen perusosaa korotetaan 10 miljoonalla eurolla. Tekesille ja Suomen Akatemialle varataan molemmille 60 miljoonan euron pääomitus. Lisäksi valtio varautuu pääomittamaan ammatillisen koulutuksen oppimisympäristöjä ja -välineitä omistavaa ja ylläpitävää osaamiskeskusta tai muuta yhtiötä yhteensä 80 miljoonalla eurolla.

Poliisille kohdennetaan 34,5 miljoonaa euroa lisää muun muassa ydintoimintojen turvaamiseen vuonna 2018. Supon määrärahoja korotetaan 3,5 miljoonalla eurolla. Hallitus kohdistaa 50 miljoonaa euroa puolustukseen josta Rajavartiolaitoksen määrärahoja lisätään noin 8 miljoonalla eurolla vuonna 2018.

Hallitus varaa peruskoulun tasa-arvon vahvistamiseen 15 miljoonaa euroa lisää rahoitusta. Varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen kehittämiseen varataan 5 miljoonaa euroa. Ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanon tukeen kohdistetaan 15 miljoonaa euroa. Rahoituksella muun muassa digitalisoidaan ammatillisen koulutuksen toimintaprosesseja reformin tavoitteiden mukaisesti, ehkäistään keskeyttämistä ja syrjäytymistä ja rakennetaan yhdessä työelämän kanssa koulutus- ja työelämäpolkuja koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville nuorille ja aikuisille. Perheellisten opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseen tehdään 75 euron huoltajakorotus. Muutoksen arvioidaan lisäävän valtion menoja vuositasolla noin 10 miljoonaa euroa.

Arvoisa kansanedustaja Myller, eikö näistä uudistuksista ole mitään hyötyä Pohjois-Karjalalle?

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps)

Sanomalehti Karjalainen 3.5.2017