Susi puhuttaa jälleen, eikä syyttä!

Voin vakuuttaa kaikille susista huolestuneille, ettei mikään muutu, niin pitkään kuin kuulumme EU: iin ja nykyiset suurpedoista päättävät ministeri ja ministeriön virkamiehet asioista päättävät. Sudet tulevat olemaan keskuudessamme jatkossakin ja levittäytyvät nopeasti koko Suomeen. Myös niiden kokonaismäärä kasvaa voimakkaasti vuosi vuodelta.

Sinänsä pidän hyvänä sitä, että sudet levittäytyvät myös etelän taajamiin. Siellä etelän ihmiset katsovat, että ne ovat heille vaaraksi ja ne pitää poistaa nopeasti, vaikka täällä Pohjois-Karjalassa ne kuuluvat heidän mielestä luontoon. Mutta ehkä tällä tavoin saamme edes hieman ymmärrystä susiasioihin.

Susi ei elä pelkillä kasviksilla, marjoilla tai sienillä, vaan se tarvitsee myös lihaa. Tällä hetkellä susien luontainen ruoka eli hirvet ovat vähentyneet voimakkaasti itäisestä Suomesta ja erityisesti sen rajakunnista. Myös metsäpeurakanta on häviämässä ja luonnon tasapaino järkkyy. Susi siirtyy ruuan perässä muualle Suomeen sekä pihapiireihimme. Tällöin kotieläinvahingot lisääntyvät sekä susien tappamien ja vahingoittamien koirien määrä lisääntyy.

Maaseutuviraston tilastojen mukaan susista johtuvat vahinkoilmoitukset ovat nousseet kahdessa vuodessa lähes 150. Viime vuonna kasvua tuli nelisen prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Suden osalta haettiin viime vuonna korvauksia vajaan 1,7 miljoonan euron edestä. Tämäkö on sitä mistä haluamme maksaa?

Perinteinen metsästyskulttuuri koirilla on uhattuna ja osissa maakuntaa jo täysin mahdotonta. Metsästys on samanarvoinen harrastus, kuin esimerkiksi teatterissa tai oopperassa käynti. Voinkin myöntää teille, että myös minä käyn teatterissa, oopperassa ja erilaisissa konserteissa. Jokaiselle lailliselle harrastukselle tulee suoda mahdollisuus. Mikään harrastus ei ole toistaan parempi, vaikka monelle juuri metsästys ja kalastus ovat niitä ainoita, joita voi esimerkiksi haja-asutusalueella harrastaa. Se on meidän perustuslaillinen oikeus ja se tulee myös valtiovallan toimesta turvata.

Se, että sudet tulevat pihapiireihimme, ei ole normaalia suden käyttäytymistä, mutta se ei ole myöskään suden oma syy. Ei susi itse tiedä, missä se saa kulkea, mitä se voi tehdä tai mitä syödä. Susi käyttäytyy kuitenkin siten, miten ihminen haluaa sen käyttäytyvän. Tässä tulemmekin asian ytimeen. Epäonnistunut susipolitiikka. Viranomaiset vähättelevät susien määrää kannanotoissaan. Samalla he vähättelevät susialueella asuvia ihmisiä ja petoyhdysmiesten tekemää talkootyötä, tuhansia ilmaisia suden vuoksi ajettuja kilometrejä.

Vaikka suden metsästystä poikkeusluvin on harjoitettu jo kolme vuotta, susien määrä on kasvussa. Luonnonvarakeskuksen 8 joulukuuta julkaiseman väliarvion mukaan Suomessa arvioidaan olevan 32 – 38 susilaumaa, joista 21 – 27 laumalla on reviiri Suomen rajojen sisäpuolella. Luonnonvarakeskus laskee susilaumat siten, että se puolittaa ns. rajalaumojen määrän. Näitä rajalaumoja on suurin osa Pohjois-Karjalan susilaumoista, Kiteeltä Kainuuseen. Näkisin hyvänä, että Luken viranomaisilla olisi mahdollisuus lisätä kenttäpäivien määrää ja he voisivat tehdä enemmän yhteistyötä riistanhoitoyhdistysten kanssa. Ehkä tällä tavoin saataisiin kaikkien hyväksymät tilastot susien todellisesta määrästä.

Samalla voitaneen kuitenkin todeta, ettei Suomella ole omaa susipopulaatiota, vaan yhteinen susikanta Venäjän kanssa eli uhanalaisesta eläimestä on turha edes puhua. Kun yksi lauma saa keskimäärin viisi pentua vuodessa, voidaan todeta, ettei ministeriön sallima 53 suden metsästys ainakaan vähennä susien määrää Suomessa.

Venäjän ja Suomen välillä kulkee erittäin voimakas raja susien suhteen. Venäjällä maksetaan sudesta tapporaha. Samaan aikaan Pohjois-Karjalasta on sudelle muodostumassa suojeltu reservaatti. Meillä on lähes puolet koko Suomen susikannasta. Sudesta ei saa kuitenkaan kriittisesti edes puhua, vaikka rajaseudulla elämä ja toiminta suunnitellaan susien ehdoilla. Tämä pätee niin lasten koulunkäyntiin, harrastuksiin, riistanhoitoon kuin kotieläinten elinkeinon harjoittamiseen.

Olen huomannut myös eduskunnassa, että kansanedustajien vieraantuminen luonnosta on tosiasia. Se näkyy hyvin päätöksenteossa. Pidänkin suurimpana luonnon kestävyyden uhkana sitä ideologista maailmaa, missä ihmiset elävät. Siinä ei perinteisellä eränkäynnillä ole enää sijaa. Kuitenkin maailmalla pelkkä tieteelliseen tietoon perustuva päätöksenteko ei koskaan menesty, vaan ekologisesti kestäviä tuloksia saadaan aikaan vain ottamalla paikallisten ihmisten tieto ja osaaminen mukaan päätöksentekoon. Tämä ei tällä hetkellä toteudu suurpetopolitiikassa.

Julkisen vallan tehtävänä on aina huolehtia kansalaisten turvallisuudesta. Ihmisiä on suojeltava, mutta samalla on varmistettava luonnon ja sen monimuotoisuuden säilyminen. Tällä hetkellä luonnonsuojelijoiden, viranomaisten, päättäjien ja kansalaisten näkemykset susien aiheuttamista ongelmista ja niiden hoitotavoista ovat kaukana toisistaan.

Tällä 53 suden kaatomäärällä ongelmaa siirretään vuosi vuodelta eteenpäin. Todellista vastuuta ei susiasioista haluta ottaa. Ministeriö ei selvästikään välitä paikallisten ihmisten huolista. Keskustan ministeri Tiilikaisella olisi ollut tuhannen taalan paikka laittaa susiasiat kuntoon. Valitettavasti hän ei tätä mahdollisuutta käyttänyt. Kuten jo alussa totesin, olkaa rauhassa, mikään ei muutu. Samalla voitaneen miettiä – kuka ministeriötä johtaa, ministeri, Luke vai eri luonnonsuojelujärjestöt. Heiluttaako susi häntää vai häntä sutta?

Ihan tähän lopuksi vielä vähän suurriistavirka-avusta ja sen välttämättömyydestä. Millään muulla organisaatiolla tai järjestöllä ei ole ammattitaitoa poistaa pihapiiristä karhuja tai susia, lähteä pimeässä loukkaantuneen hirven tai suurpedon perään koirineen, kuin siihen erikseen koulutetuilla metsästäjillä. He ovat jatkuvassa valmiudessa vuorokauden ympäri, jokaisena vuoden päivänä. He toimivat siis meidän yhteisen turvallisuuden vuoksi. Tälle toiminnalle soisin myös enemmän ymmärrystä ministeriöstä. Ymmärrän hyvin, että suurriistavirka-apusopimuksia on poliisin kanssa irtisanottu. Miksi vahingoittaa tai tapattaa vapaaehtoisesti omia perheenjäseniä, jos ministeriöllä ei ole ymmärrystä tätä vapaaehtoista toimintaa kohtaa.  Tarkoitan tässä tapauksessa perheenjäsenellä perheen kanssa asuvia metsästyskoiria.

Tein helmikuussa kirjallisen kysymyksen ministerille siitä, mitä tapahtuu ja kuka jatkossa hoitaa suurriistavirka-avun, mikäli Lieksan riistanhoitoyhdistyksen lisäksi muutkin riistanhoitoyhdistykset irtisanovat poliisin kanssa tekemänsä sopimuksen. Sain vastauksena pari sivua metsästäjiä syyllistävää tekstiä, missä kerrottiin, että sopimuksen irtisanominen ei poista riistanhoitoyhdistyksen lakisääteisiä tehtäviä ja heidän tehtävänä on huolehtia SRVA-toiminnan yläpitämisestä alueellaan. Viikko sitten ministeriön päättäjiä tavatessani he kertoivat, että tilanne on heille kiusallinen.

En kuitenkaan missään vaiheessa ole itse lakitekstistä huomannut, että SRVA-toiminta olisi pakollista. Toiminta on nimenomaan metsästäjille vapaaehtoista. Metsästäjiä ei voi mitenkään syyllistää siitä, etteivät he halua käyttää koiriaan toimintaan susitihentymäalueilla. Toivon ministeriöltä täyttä ymmärrystä SRVA-toimintaa kohtaan. Käskyttämisen aika on ohi!

Sinä päätät valinnanvapaudesta!

Sote-uudistus puhuttaa, eikä syyttä. Se on iso uudistus. Niin suuri, että edelliset hallitukset eivät sitä saaneet aikaiseksi, puhetta kyllä riitti. Uudistuksen kipein kohta näyttäisi olevan valinnanvapaus. Oppositio ja heitä tukevat tahot pelottelevat valinnanvapaudella ihan tarkoituksella, koska se on nykyhallituksen tekemä päätös. Minusta pelottelu on liioiteltua. Kritisoimisen lisäksi olisi löydyttävä myös ratkaisuvaihtoehtoja.

Valinnanvapaus on kohta arkea jokaiselle vähävaraisellekin, ja se on ihan oikein. Tämän asti yksityiselle lääkärille on päässyt, mikäli on ollut riittävästi rahaa tilillä. Valinnanvapaus tarjoaa sinulle oikeuden vaihtaa sote-palvelun tuottajan laissa määritellyin ehdoin. Palvelun tuottaja ei tee päätöstä puolestasi, päätösvalta on sinulla. Äänestä jaloillasi, mikäli edellinen palvelun tuottajasi on ollut huono.

Pidän hyvänä, että uudessa järjestelmässä kaikki sote-palveluja tuottavat yhtiöt joutuvat julkistamaan vero- ja taloustietonsa. Toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja avointa. Sinä päättäjänä voit jatkossa valita sellaisen palvelun tuottajan, joka maksaa veronsa Suomeen ja kantaa yhteiskuntavastuunsa työntekijöitään kohtaan.

Tällä hetkellä kunnilla ja valtiolla on jo nyt satoja erilaisia yhtiöitä. Sote-uudistuksen myötä yhtiöitä perustetaan varmuudella lisää ja kilpailutilanteessa kaikkien toimijoiden on oltava samalla lähtöviivalla. Me asiakkaat voimme valita oman maakunnan omistaman yhtiön palvelut. Tämä on sitä valinnanvapautta, sinä olet päätöksentekijä.

Julkinen sote-palveluja tuottava yhtiö, joka toimii yksityisen kanssa samoilla pelisäännöillä, on meidän kaikkien etu. Mikäli tuottajien välinen kilpailu on tervettä, se parantaa ja tehostaa myös osaltaan palveluja.

Meidän ei ole mitään syytä pelätä meille kaikille avautuvaa valinnanvapautta tai yhtiötä. Sinä päätät! Päätät myös ensi vuonna omalla äänelläsi tulevan maakuntavaltuuston kokoonpanon. Se johtaa ja valvoo kaikkien sote-palveluiden saatavuutta koko maakunnan alueella. Saamme samalla selkeän vastuunkantajan sote-uudistukselle koska se ei ole vielä valmis vuonna 2019.

Tällä hetkellä suuret kansainväliset sote-yhtiöt keräävät isoja voittoja ja vievät rahamme veroparatiiseihin. Tätä ei edelliset hallitukset ole pystyneet estämään. Tällaista toimintaa meidän ei enää tulevaisuudessa tarvitse hyväksyä. Sinä päätät!

Kari Kulmala

kansanedustaja (ps)

Taitettu eläkeindeksi-aloite eduskunnan käsittelyssä

Taitettu indeksi otettiin käyttöön Paavo Lipposen hallituksen aikana, ja se vahvistettiin kaikki ansioeläkkeet pysyvästi kattavaksi vuonna 2003. Jälkiviisaana voi sanoa, että se oli suuri virhe. Taitettu indeksi on leikannut eläkkeiden kasvua monilla miljardeilla euroilla. Vuoden 2015 syksyllä taitettu indeksi hyväksyttiin uudelleen yksimielisesti osana eläkeuudistusta, jonka olivat valmistelleet työmarkkinajärjestöt sekä Kataisen ja Stubbin hallitukset kolmikantaisesti.

Eduskunta kävi 9.2.2017 lähetekeskustelun kansalaisaloitteesta, jossa esitetään lakia muutettavaksi niin, että ansioeläkkeet sidottaisiin nykyisen 80/20 (hinnat/palkat) indeksin sijasta täysin palkkakehitykseen. Mielestäni on erittäin hyvä asia, että tämä kansalaisaloite tehtiin ja asia on nyt eduskunnan käsittelyssä. Valiokunta perehtyy asiaan ja tekee siitä oman mietinnön. Siinä se ottaa kantaa eläkeläisten taloudelliseen asemaan, perusoikeuksiin sekä eläke-eroihin. Samalla tulee miettiä eläkevarojen riittävyys tulevaisuudessa.

Lähetekeskustelussa aloitteen katsottiin hyödyttävän kohtuuttomasti hyvätuloisia eläkeläisiä ja jättävän takuueläkeläiset kokonaan unohduksiin. Tätä ei varmasti aloitteen allekirjoittajat halua. Eläkerahastojen varojen riittävyydestä tulevaisuudessa oli myös täysin vastakkaiset näkemykset eläkeasiantuntijoilla sekä aloitteen tekijöillä.

Oli mielenkiintoisa huomata, ettei edes SDP:n riveistä löytynyt kannatusta aloitteelle, jonka alullepanija oli puolueen entinen kansanedustaja Kimmo Kiljunen. Jopa puheenjohtaja Antti Rinne on vastustanut aloitetta. Jos ja kun kansalaisaloite on tällä hetkellä eläkeläisten etujen vastainen, se tulee hylätä. Ei olisi oikein, että aloite hyväksytään ja miljoona eläkeläistä saisi ilmoituksen, missä heille kerrottaisiin eläkkeen alenevan ensi vuoden alusta.

Nykyisessä hallitusohjelmassa taitetun indeksin muuttaminen ei ole. On totta, että ansioeläkeindeksijärjestelmää on tarpeen korjata. Se ei kuitenkaan saa tapahtua eläke-eroja kasvattamalla ja unohtamalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eläkeläiset.

Hallitus on kertaalleen korottanut takuueläkettä runsaalla 20 eurolla kuukaudessa ja uusi korotus on tulossa. Tämän lisäksi myös mm Yle-vero poistettiin kaikkein pienituloisimmilta. Hallituksen tulee kuitenkin panostaa vielä enemmän eläkeläisten aseman parantamiseksi.

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps)

Rääkkylä

Sanomalehti Karjalainen