Joskus 80-luvulla nauroimme ruotsalaisille, kun siellä Aku Ankkaa pidettiin housuttomana satuhenkilönä ilmiönä, jota ei voitu sallia lastentarhoihin ja sairaaloiden odotustiloihin luettavaksi. Lehti piti säädyttömänä ehdottomasti pitää lasten ulottumattomissa. Tilanne ei ole kuitenkaan yhtään parempi tällä hetkellä Suomessa.
Perinteinen lakritsipiippu on pitänyt pintansa kieltopyrkimyksiä vastaan pitkään. Niin EU kuin Suomen uutta tupakkilakia valmistellut työryhmäkin olisi halunnut kieltää lakritsipiippujen myynnin. Lakritsipiippujen syömisen arvellaan houkuttelevan lasta myöhemmin ryhtymään tupakoitsijaksi.
Vuoden vaihteessa saimme mediasta todeta, ettei S-kaupoista saa enää lakritsipiipuista bonusta, koska makeinen luettaisiin tupakkajäljennöksiin. Tämä lienee kuitenkin heidän oma itsenäinen päätös, jota tulee kunnioittaa. Ainakaan uusi tupakkalaki 549/2016 tai Valvira ei luokittele tuotetta tupakkatuotteeksi vaan tupakkajäljitelmäksi. Lakritsipiippuja voidaan myös myydä alle 18 -vuotiaille, vaikka muutakin tietoa asiasta aktiivisesti levitetään. Valvira on kuitenkin ohjeistanut kauppoja laittamaan tuotteet K18-leimalle. Ohje ei kuitenkaan velvoita.
Yhteisön tai ympäristön paine on joskus lähes kestämätön ja monet yritykset haluavat olla edelläkävijöitä tai miellyttää kuluttajia. 2000 luvun alussa 50 vuotta tunnettu Brunbergin ns. neekerinpusun nimi muutettiin Brunbergin suukoksi, ja kauppa kävi kuten aikaisemmin. Tällainen toiminta kuvaa hyvin nykyajan menoa Suomessa.
Näkisin kuitenkin järkevämpänä, että keskityttäisiin ongelmien poistamiseen eikä epäolennaisuuksiin.