Itsenäinen Rääkkylä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Rääkkylän kunnan säilymisestä itsenäisenä on otettu Rääkkylässä vastaan suurella tyytyväisyydellä. KHO kumosi valtioneuvoston 26.5.2016 tehdyn päätöksen yhdistymisestä, jossa yhdistymisen puolesta äänestivät keskustalaiset ministerit Sipilä, Vehviläinen, Rehula sekä kokoomuksen ministerit Orpo, Grahn-Laasonen sekä Toivakka. Itsenäisen Rääkkylän puolesta äänestivät perussuomalaiset ministerit Soini, Lindström, Niinistö sekä Mäntylä. He katsoivat Sipilän hallitusohjelman mukaisesti, ettei kuntia pidä pakottaa yhteen, vaan liitosten tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

Valtioneuvoston keväinen äänestyspäätös aiheutti varmasti hallituspuolueissa muutakin kuin vain keskustelua. KHO:n marraskuinen päätös aiheuttanee myös pienen särön hallituspuolueiden yhteistyöhön, mutta tämänkin päätöksen kanssa on nyt keskustalaisten ja kokoomuslaisten elettävä. Pieni Rääkkylän ”gallialaiskylä” ei kaada tällä KHO:n päätöksellä Suomen hallitusta, vaikka sitä moni toivoisikin.

On hyvä, että KHO on tehnyt päätöksensä todellisten faktojen perusteella jo tuleva lainsäädäntö huomioiden. Sen ei ole tarvinnut miettiä olettamuksia, kuntapolitiikkaa, puolueiden voimasuhteita jatkossa, omaa paikkaansa turvaavia politiikkoja ym. KHO on pitäytynyt vain faktoissa.    

KHO:n päätöstä tulee Rääkkylässä juhlia, mutta välittömästi sen jälkeen tulee palata arkeen ja yhteistyöhön lähialueiden kuntien ja Joensuun kanssa, kuten tähänkin saakka. Yhteistyö on paras tae sille, että Rääkkylän kunta pystyy tarjoamaan jatkossakin ne palvelut, jotka sille lakisääteisesti kuuluu. Rääkkylä on ollut lyhyessä ajassa kahdesti kriisissä. Kaukoviisautta on varautua myös tuleviin kriiseihin ajoissa ja siinä tarvitaan jokaisen puolueen täysi tuki. Yhtään puoluetta ei saa pitää ulkona todellisesta päätöksenteosta.

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps)

Sanomalehti Karjalainen 29.11.2016

Koti-Karjala 30.11.2016

Kotiseutu-Uutiset 1.12.2016

Susipolitiikan on muututtava

Häirikkösusien pihakäynnit ovat lähes kolminkertaistuneet viime vuodesta. Luonnollinen ruoka on loppunut metsistä ja tämän vuoksi susi tulee pihapiireihin etsimään syötävää. Tällainen toiminta ei ole normaalia suden käyttäytymistä, mutta ei myöskään suden oma syy. Syy on Suomessa harjoitettavan suurpetopolitiikan, erityisesti suden kohdalla. Viranomaiset vähättelevät susien määrää kannanotoissaan. Samalla he vähättelevät susialueella asuvia ihmisiä ja petoyhdysmiesten tekemää talkootyötä, tuhansia ilmaisia suden vuoksi ajettuja kilometrejä.

Ymmärrän toisaalta hyvin, että lukuisat petoyhdysmiehet susialueilla ovat ryhtyneet lakkoon Luonnonvarakeskuksen, Luken viimeisimmän susiarvion vuoksi. He eivät enää merkitse susien jälkiä Tassu-suurpetojärjestelmään. Tämä ei ole kuitenkaan pidemmän päälle kenenkään etu, vähiten koiralla metsästystä harjoittavien ja susialueilla asuvien ihmisten. Emme voi jäädä jatkossa pelkästään viranomaisten havaintojen varaan.

Vaikka suden kannanhoidollista metsästystä on harjoitettu jo kaksi vuotta, susien määrä on kasvussa. Luke laskee susilaumat siten, että se puolittaa ns. rajalaumojen määrän. Näitä rajalaumoja on suurin osa susilaumoista, Kiteeltä Kainuuseen. Samalla voitaneen todeta, ettei Suomella ole omaa susipopulaatiota, vaan yhteinen susikanta Venäjän kanssa eli uhanalaisesta eläimestä on turha edes puhua.

Venäjän ja Suomen välillä kulkee erittäin voimakas raja susien kohdalla. Venäjällä maksetaan sudesta tapporaha. Samaan aikaan Suomessa on sudelle muodostumassa suojeltuja reservaatteja, ja sudesta ei saa kriittisesti edes puhua, vaikka elämä ja toiminta suunnitellaan susien ehdoilla. Tämä pätee niin lasten koulunkäyntiin, harrastuksiin, riistanhoitoon kuin kotieläinten elinkeinon harjoittamiseen.

Metsästäjäliiton hallitus erosi luottamuspulaan Porin liittokokouksessa 19.11.2016. Taustalla olivat pitkään jatkuneet näkemyserot piirien ja hallituksen välillä. Hallitukselta oli kadoksissa ymmärrys, keitä varten he ovat. Samalla voitaneen miettiä – kuka ministeriötä johtaa, ministeri, Luke vai eri luonnonsuojelujärjestöt. Heiluttaako susi häntää vai häntä sutta?

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps)

maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen

Sanomalehti Karjalainen 30.11.2016

Savon Sanomat 30.11.2016

 

 

 

Susilaumatko vähentyneet

Luonnonvarakeskus Luke uutisoi, että susilaumojen määrä on vähentynyt koko Suomessa ja tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriö aikoo muuttaa suden pyyntilupien myöntämiskäytäntöjä. Luken arviolla on vaikutusta tulevan kannanhoidollisen metsästyksen pyyntilupamäärään. Luken arvio vielä helmikuussa oli, että Suomessa on 37 – 39 susilaumaa. Lokakuun arvioksi susilaumojen lukumäärä on kuitenkin laskenut 23 – 28:een, joista esimerkiksi pahimmalla susitihentymäalueella Pohjois-Karjalassa asustaisi 12 laumaa. Tämä on varsin erikoista tietoa, kun samaan aikaan Pohjois-Karjalan petoyhdyshenkilöt sekä Riistakeskus arvioivat maakunnassa olevan 17 laumaa, joista kymmenessä on tehty myös pentuhavaintoja. Havainnot ovat pääosin riistakamerahavaintoja.

Luken havainnot perustuvat ilmeisesti maastokäyntien lisäksi myös Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään ja sen tulkintaan. Vuoden 2015 alusta lokakuun loppuun Tassu-järjestelmään kirjattiin kuitenkin Pohjois-Karjalassa 1356 havaintoa sudesta. Näistä alle 100 metrin päässä talosta kävi 188 sutta. Tänä vuonna samana aikana merkintöjä on tullut 2698, joista pihasusien osuus on 462. Määrät ovat siis kaksinkertaistuneet edellisvuodesta, vaikka kannanhoidollista sudenmetsästystä on harjoitettu kaksi vuotta. Havainnot ovat samanlaisia myös muualla Suomen susialueilla.

On selvää, että Luken kanta-arvio susista vaarantaa suden kannanhoitosuunnitelman onnistumisen jatkossa, koska Luke tarvitsee myös petoyhdysmiesten yhteistyötä. Yhä useampi petoyhdysmies lopettaa havaintojen kirjaamisen koska katsoo, ettei hänen havainnoilla ole mitään merkitystä tai niitä vähätellään.

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps)

maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen