Pihasusien poistamiseen uudistuksia

Ensiksi täytyy todeta, että suden kannanhoidollisen metsästyksen on jatkuttava!

Kannanhoidolliseen metsästykseen tulee saada lupia enemmän kuin mitä on susien vuosittainen pentutuotto. Vain tämä mahdollistaa susien määrän asteittaisen vähentymisen.

Häirikkösusien pihakäynnit ovat kaksikertaistuneet viime vuodesta. Vuoden 2015 alusta lokakuun loppuun Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjattiin Pohjois-Karjalassa 1356 havaintoa sudesta. Näistä alle 100 metrin päässä talosta kävi 188 sutta. Tänä vuonna samana aikana merkintöjä on tullut 2698, joista pihasusien osuus on 462. Määrät ovat siis kaksinkertaistuneet edellisvuodesta, vaikka kannanhoidollista sudenmetsästystä on harjoitettu kaksi vuotta.

Riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan ns. pihasuden poistamista varten. Meillä lainsäätäjillä on kuitenkin säätämistä tähän ”metsästysaikaan” ja muihin tarpeettomiin rajoituksiin. Asetuksen mukaan häirikkösuden poikkeusluvan maksimiaika on 21 vrk, eikä sitä voida jatkaa, vaan on tehtävä uusi hakemus vaikka sama häirikkösusi kävisi edelleen pihapiirissä. Esitän asetusta muutettavaksi siten, että lupa-ajaksi muutetaan 30 vrk ja luvan jatko voitaisiin myöntää riistakeskuksen päätöksellä 21 vrk. Tämän jälkeen olisi tehtävä uusi lupa-anomus.

Riistakeskus vaatii myös häirikkösuden poikkeusluvan ehdoksi, että metsästäjämäärä voi olla maksimissaan 30 henkilöä. Mielestäni tämä rajoitus ei ole tarpeellinen, koska kyseessähän on häirikkösuden tai lauman poisto. Nykykäytännöllä käy usein niin, että kun häirikkölauma on passitettu välittömästi tilavierailun jälkeen, edes 30 metsästäjää ei ole voinut muodostaa niin tiheää passiketjua, että sudet olisivat joutuneet ohittamaan passiketjun metsästäjän ampumamatkan päästä. Esitän asetukseen lisättäväksi, että metsästyksessä voisi olla tarvittava määrä metsästäjiä. Lisäperusteena tälle esitykselle on se, että syvällä -/ laajalla passiketjulla metsästettäessä riittävällä metsästäjämäärällä olisi onnistumisen edellytykset paremmat. Valtakunnanrajan läheisyydessä on ensiarvoisen tärkeää, ettei haavoittunut eläin pääse pakenemaan rajan toiselle puolelle. Tämä pystytään estämään vain tarvittavalla metsästäjämäärällä, jonka harkitsee aina viimekädessä metsästyksenjohtaja. Lisäksi metsästäjät voisivat varmistua siitä, että kysymyksessä on nimenomaan oikea lauma -/pyyntikohde.

Suden kannanhoidollinen metsästys ja SRVA-poistopyynti ovat eriarvoisessa asemassa metsästäjään nähden. Kannanhoidollisessa metsästyksessä metsästäjä saa itselleen taljan, kallon ym, mutta häirikkösudesta pyytäjä ei saa mitään. Esitän asetukseen lisättäväksi, että myös häirikkösuden pyytäjä saa Eviran tutkimuksen jälkeen itselleen taljan, kallon, ym. kuten kannanhoidollisen sudenpyynnin metsästäjä.

Vahva mielipiteeni on, että jokainen häirikkösusi tulisi saada lopettaa ilman nykyistä byrokratiaa! Suden paikka on metsässä, ei pihassa!