Laidunteurastus mahdolliseksi

Kahdessa vuodessa maatalousmarkkinoilla on tapahtunut useita tuottajista riippumattomia, odottamattomia markkinahäiriöitä, joiden seurauksena maatalouden tuottajahinnat ovat laskeneet voimakkaasti. Erityisen voimakas vaikutus on ollut Venäjän elokuussa 2014 asettamalla elintarvikkeiden tuontikiellolla sekä EU:n Venäjä-pakotteilla. Kielloilla ei ole ollut Venäjään kovin suurta merkitystä, vaan tästä kärsivät vain muun muassa suomalaiset maanviljelijät ja elintarviketuottajat. Hallituksen ensi vuoden budjetissa onkin useita kohtia, millä tilannetta pyritään helpottamaan. Nyt tarvitaan lisäksi uudenlaista ajattelua alkutuottajien kannattavuuden parantamiseksi.

Haluamme lähialueella tuotettua luomuruokaa, ja hallituksen tavoitteena onkin parantaa luomuruoan saatavuutta. Yhtenä uudistuksena tulisi olla myös laidunteurastuksen salliminen. On varsin erikoista, että esimerkiksi nautaeläimet kuljetetaan Itä-Suomesta teurastamolle Länsi-Suomeen. Kaiken tämän voisi hoitaa myös kasvupaikan lähellä niin sanottuna laidunteurastuksena.

Laidunteurastuksen salliminen vaatisi mukautusta asetuksista 854/2004 (nautojen ante mortem tilalla) sekä 853/2004 (nautojen tappaminen tilalla ja kuljetus teurastamoon). Saksa on saanut laidunteurastusta koskevan muutoksen jo vuonna 2008. Suomen olosuhteet huomioon ottaen – näin harvaan asutussa maassa – tämän pitäisi olla mahdollista myös meillä.

Mielestäni lainsäädäntöä tulee kehittää ja edistää siten, että eläimiä olisi mahdollista teurastaa kasvatuspaikassa tai mahdollisimman lähellä kasvatuspaikkaa. Tällöin alkutuottajalla on mahdollisuus saada tuotteestaan parempi hinta ja tarpeettomat eläinkuljetukset ja kuljetuskustannukset vähenevät. Luomulihaa ostetaan sen eettisyyden perusteella ja luottaen siihen, että eläinten hyvinvointi otetaan huomioon aina syntymästä teurastukseen.

Tälläkin hetkellä jokainen teurastettava eläin tarkastetaan aina ennen teurastusta elävänä (ante mortem -tarkastus). Tällä varmistetaan, että eläin on terve ja elintarvikkeeksi kelpaava. Ante mortem -tarkastus on keskeinen osa lihantarkastusta, eikä sen sisältöä ole tarvetta muuttaa. Hätäteurastettavien, kotieläiminä pidettävien sorkka- ja kavioeläinten elävänä tarkastus tehdään aina alkutuotantopaikalla ennen hätäteurastusta. Tämä olisi mahdollista ja tulisi mahdollistaa myös muille kuin hätäteurastettaville eläimille. Se olisi osaltaan sitä byrokratian purkua jota hallitus haluaa edistää.

Kari Kulmala, kansanedustaja
maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen

Sanomalehti Karjalainen 26.9.2016

Maaseudun Tulevaisuus 28.9.2016

Savon Sanomat 4.10.2016

Korvaukset ja koulutus kuntoon

Suurpetojen aiheuttamista vahingoista korvaukset maksetaan vasta vuoden kuluttua tapahtumasta, mikäli niihin on budjetissa varattu riittävästi rahaa. Siis korvausta on mahdollista saada, mikäli siihen on osattu varata rahaa!

Kyse on maanviljelijällä, hunajantuottajalla sekä poromiehellä elinkeinosta. Myös metsästyskoiraharrastus on arvokasta. Saamani tiedon mukaan viime vuoden vahingoistakaan ei ole maksettu vasta kuin noin puolet. Olisi suotavaa, että hallituksen ensi vuoden budjettiin osataan varata riittävä rahoitus suurpetojen aiheuttamiin korvauksiin, onhan siitä jo vuosien kokemus.

On kohtuutonta, että petovahingot maksetaan vuoden viiveellä, koska asian voisi tehdä nopeamminkin muun muassa byrokratiaa vähentämällä. Tällä hetkellä vahinkoa kärsineen on ensin tehtävä ilmoitus kotikuntansa maaseutuviranomaiselle, jolloin tiedot tallennetaan Maaseutuviraston ylläpitämään riistavahinkorekisteriin. Tämä viranomainen voidaan ohittaa siten, että vahingon kärsinyt tekisi ilmoituksen itse riistavahinkorekisteriin. Tämän jälkeen riistanhoitoyhdistyksen asiantuntija käy toteamassa vahingot ja merkitsee samalla jäljet Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään.

Tämä vaatii tietenkin uudenlaista ajattelu- ja toimintatapaa asian suhteen. Tällä tavoin saisimme kuitenkin petovahinkoilmoitukset reaaliaikaisiksi ja korvausten maksamista nopeutettua.

Petoeläinten aiheuttamat vahingot tulee korvata täysimääräisesti etenkin silloin, kun on kyse vahingonkärsijän elinkeinosta. Vahinkojen korvauksiin on mahdollista saada rahaa muun muassa siitä valtion vapaaehtoisesta rahoituksesta, joka menee valtakunnallisille luonnonsuojelujärjestöille. Katson, että he onnistuvat työssään sitä paremmin mitä vähemmän tarpeettomia petovahinkoja tapahtuu.

Poliisi ja riistanhoitoyhdistykset ovat voineet keskinäisellä sopimuksellaan sopia virka-avusta suurpetojen aiheuttamissa konfliktitilanteissa. Tehtävän hoitamiseksi he tarvitsevat toimiviksi todettuja koiria, jotka vaativat säännöllistä harjoitusta. Poliisin pyynnöstä koirat jäljittävät muun muassa liikenteessä loukkaantuneita suurpetoja tai karkottavat karhuja taajamista ja asutusten lähettyviltä.

Koirien kouluttamiselle soisin enemmän ymmärrystä. Virallinen koulutusaika on lyhyt, joten suurriistavirka-aputoimintaa ajatellen pitäisi kaikki hyvät koiran koulutustilanteet hyödyntää kunnolla. Koulutusmahdollisuuksien rajoittaminen vaarantaa jatkossa suurriistavirka-apuyhteistyön jatkumisen toimivien koirien puuttuessa.

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps.)

Rääkkylä

Savon Sanomat 2.8.2016

Sanomalehti Karjalainen 5.8.2016