Olympialaiset myös puhtaille venäläisille urheilijoille

Maanantaina 18.7.2016 maailman antidopingtoimisto Wada järjesti tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin riippumattoman tutkimusryhmän tuloksista. Sen mukaan venäläisten doping on ollut systemaattista ja virkamiesten sekä dopingtoimiston suojelemaa. Samalla venäläisiä urheilijoita syytetään kuulumisesta valtiojohtoiseen dopingohjelmaan. Muun muassa näillä perusteilla koko venäläisten olympialaisiin lähtevä joukkue ollaan sulkemassa tulevista olympialaisista.

Mielestäni tämä on ongelmallista ja väärin koska jokaista urheilijaa ei pidä rangaista edes valtion rikollisesta toiminnasta. On olemassa paljon urheilijoita jotka urheilevat puhtaasti. Heille tulee suoda osallistuminen olympialaisiin joka on arvokkain urheilutapahtuma maailmassa. Olympialaisiin ei osallistuta hetken mielijohteesta vaan niihin valmistaudutaan vuosikausia. Vuodet sisältävät tuhansia harjoittelutunteja, tiukkaa ruokavaliota, verta, hikeä ja kyyneleitä.

On olemassa myös kaksi tärkeää ihmisoikeusperiaatetta joiden yli ei voida kävellä. Ensimmäinen on kollektiivisen rankaisemisen kielto eli rangaistuksen pitää kohdistua ainoastaan yksilöön. Toinen on syyttömyysolettama jonka mukaan todistustaakka kuuluu syyttäjälle ja jokaista, todennäköisinkin syin epäiltyä, on pidettävä syyttömänä. Mielestäni näitä kahta ihmisoikeusperiaatetta ei voida ohittaa tai mitätöidä, vaan ne tulee huomioida ensisijaisesti silloin kun tehdään päätös yksittäisen urheilijan osallistumisesta arvokilpailuihin.
Doping on urheilun syöpä jota on saatu tehokkaasti vähennettyä. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä, eikä tätä syöpää saada mielestäni koskaan poistettua. Dopingia käytetään jokaisessa maassa, myös Suomessa. Tässä asiassa on turha hurskastella, vaikka mielellämme pidämme omia urheilijoitamme puhtaina. Jokavuotiset dopingkäryt kertovat muuta. Suomessa on todettu mm. vuosina 1996 – 2011 yhteensä 175 dopingtapausta, 37 eri urheilulajissa. Viime vuosina ei tilanne ole valitettavasti kovin paljon parantunut (lähde: Wikipedia).

Valitettavasti urheilu on myös osa politiikkaa, vaikka politiikka pitäisi pitää urheilusta mahdollisimman kaukana, kuten uskontokin. Yhdysvalloille ja monelle muulle maalle sopisi varmasti erittäin hyvin, ettei Venäjän joukkue saisi osallistua olympialaisiin tai muihin kansainvälisiin kilpailuihin. Nyt on suurena vaarana kuitenkin paluu olympialaisten boikotteihin. Tällaisessa politikoinnissa yksittäiset urheilijat kärsisivät.

Jos aikaisemmin kirjoituksessa ei tullut vielä selväksi, niin olen henkilökohtaisesti aina yksittäisen puhtaan urheilijan ja urheilun takana. Haluan ettei yksittäisen urheilijan tarvitse kärsiä mikäli oman maan urheilujohto on mätä. Sanktiot tulee kohdistaa aina niihin, ketkä tai mitkä ovat hölmöilleet, ei kollektiivisesti kaikkiin urheilijoihin koska heitä suojelee myös syyttömyysolettama.

Venäjää voidaan mielestäni rangaista parhaiten sillä, ettei sille myönnetä arvokilpailuja järjestettäväksi.

Kari Kulmala, kansanedustaja

Ulkomaalaisvalvonta jatkuu

Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoituksessa 18.7.2016 otetaan esiin tärkeitä asioita. Kirjoituksen alussa kysytään, mikä on ulkomaalaiseksi tunnistamisen ja ulkomaalaiseksi profiloinnin ero?

Kun olen seurannut eri medioita heidän käsitellessä ulkomaalaisvalvontaa, niin voi vain todeta, että osalta toimittajistakin näyttäisi olevan kokonaan unohtunut myös se, miksi poliisivoimat ovat olemassa ja millaisin toimintaperiaattein poliisi toimii. Tärkeintä on edelleen, että otsikot myyvät iltapäivälehteä. Uutisen sisällöstä ei ole niin väliä.

Poliisin yksi tärkeimmistä tehtävistä on profilointi. Poliisin tulee virantoimituksessaan huolehtia myös, että virkatehtävät tulevat hoidetuiksi mahdollisimman tehokkaasti. Tehtävät tulee lisäksi tehokkuudesta huolimatta hoitaa ihmisoikeuksia ja yksilönvapautta kunnioittaen. Näin Suomessa pääsääntöisesti tehdään. Mahdolliset ylilyönnit päätyvät tutkintaan ja ne tutkitaan syyttäjien toimesta perusteellisesti.

Kun poliisi tekee ulkomaalaisvalvontaa, niin tehokkain keino on henkilöstä saatu ennakkotieto. Tällöin tiedetään ketä haetaan ja mitä kiinnioton jälkeen tapahtuu. Suomessa on kuitenkin tuhansia viranomaisia vältteleviä ulkomaalaisia jotka ovat saaneet esim. kielteisen turvapaikkapäätöksen. Heitä etsitään myös muulla tavoin. Mikäli etsitään afgaania, irakilaista tai somalia, ovat heistä edelleen ulkonäköön liittyvät tekijät, esim. ihon väri, vaatetus ja hiustyyli parhaita mahdollisia tuntomerkkejä.

On aika erikoista ajatella, ettei poliisi saisi ulkomaalaisvalvonnassa ulkoisten tuntomerkkien perusteella tarkastaa henkilön henkilöllisyyttä. Pitäisikö poliisin tasapuolisuuden vuoksi tarkastaa samalla kauppakeskuksissa iäkkäät, suomea selvästi äidinkielenään puhuvat henkilöt, että yhdenvertaisuusperiaate toteutuisi? Varmaan pitäisi, mutta ei siinä ole mitään mieltä. Poliisilakia oikein tarkasti tulkitsemalla, saattaisi ajan ja resurssien tuhlaaminen epäolennaisuuksiin olla jopa virkavelvollisuuden rikkomista.

Poliisi voi ja sen tulee edelleen käyttää maalaisjärkeä työssään. Mitä enemmän luvattomia maahanmuuttajia jää maassaolo-oikeudetta oleskelemaan Suomeen, sitä enemmän samojen viiteryhmien edustajat saavat varautua todistamaan henkilöllisyytensä. Ulkomaalaisvalvonta tulee olemaan jatkossakin poliisin tehtävä. Henkilöllisyyden tarkastamisessa menee lähes sama aika kuin puhalluskokeessa liikenteessä. Molemmat tehtävät lisäävät turvallisuutta ja ovat meidän kaikkien etu.

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps)

Sanomalehti Karjalainen 21.7.2016

Selvyyttä kalastusasioihin

Kalastuslaki ei ole uudistuksen jälkeenkään millään tavoin yksiselitteinen ja helposti tulkittavissa. Paljon on tehty, mutta edelleen on paljon vielä tekemättä. Mielestäni kalastamaan pääsy ja lupien saaminen tulee olla mahdollisimman helppoa. Tällä hetkellä voin kalastuksenhoitomaksun maksamalla kalastaa yhdellä vavalla lähes koko Suomessa. Minun tulee kuitenkin itse varmistaa, etten kalasta erityiskalastusalueella. Luvan ostamisen mukana ei tule myöskään ohjeita alueella sijaitsevista saaliskiintiöistä, alamitoista tai muista säännöistä. Rajoitukset itse löysin parhaiten www.kalastusrajoitukset.fi sivustoilta.

Tein lakialoitteen verkkokalastuksen helpottamiseksi toukokuussa. En ole kaupallinen kalastaja, joten minulla on oikeus laittaa maksimissaan 240 m verkkoja veteen. Se minulle riittää oikein hyvin. Jos kuitenkin haluamme naapurini kanssa laittaa molempien kiintiöiden mukaiset 240 m verkkojatat veteen samalla soutukerralla, ne tulee kuljettaa tiukan laintulkinnan mukaan eri kerralla. Voimassa olevan lain mukaan muulla kuin kaupallisella kalastajalla ei saa olla edes veneessään enempää verkkoja kuin 240 m. Olen lakialoitteellani muuttamassa tätä nykyistä 240 m pyynti- tai venekohtaista rajoitusta kalastajakohtaiseksi.

Uusi kalastuslaki on tuonut hämmennystä myös vaelluskalavesistöjen koski- ja virtakalapaikkojen osalta. Vanhassa laissa kalastuskielto koski lohen ja siian koski- ja virtapaikkoja. Uudessa laissa vaelluskalalla tarkoitetaan lohta, järvilohta, ankeriasta, nahkiaista, taimenta sekä nieriän, harjuksen ja siian vaeltavia kantoja. Näitä jokia on maassamme satoja kilometrejä. Maallikkotulkinnan mukaan niissä ei saa enää pilkkiä tai onkia joten perinteiset onkikilpailutkin ovat uhattuina. Olen pyytänyt kirjallisella kysymyksellä ministeriltä tarkennusta tämän lainkohdan tulkintaan. En millään usko, että pilkkiminen tai onkiminen näissä joissa vaarantavat em. kalakantoja.

Uusi kalastuslaki tarvitsee myös hiontaa siinä, miten kotitarvekalastajalle ja vesialueiden omistajille omissa vesissään saadaan merkittävämpi, heille kuuluva omistusoikeudellinen asema.

Oman haasteensa kalastusharrastukselle on tuonut saimaannorpan vuoksi tehty verkkokalastuskiellon laajennus. Alueet joissa norppia edelleen on, ei ole rauhoitettu ja alueet missä ei norppaa ole ollut vuosikymmeniin, on rauhoitettu. Kun kysyin tämän lisärajoituksen mielekkyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta kirjallisella kysymyksellä ministeriltä, hän vastasi lyhykäisyydessään, että alueet on rauhoitettu varmuuden vuoksi.

Kari Kulmala, kansanedustaja (ps) aktiivikalastaja Rääkkylästä

Savon Sanomat 29.6.2016

Sanomalehti Karjalainen 2.7.2016