Suden kannanhoidollista metsästystä on jatkettava

Luonnonvarakeskuksen julkaisema suden kanta-arvio osoittaa, että Suomen susikanta kasvaa edelleen ja kannahoidollista metsästystä on jatkettava. Luken mukaan Suomessa on 37–39 susilaumaa, kun laumoja oli viime vuonna 35 kappaletta. Tämän lisäksi susipareja on 16. Tämä osoittaa myös sen, että susikanta on edelleen vahvistunut kannanhoidollisesta metsästyksestä huolimatta.

Vähän ihmetyttää se, että Luonnonvarakeskus laskee vain 50 prosenttia rajalaumojen susimäärästä. Näitä rajalaumoja on suurin osa tihentymäalueiden susilaumoista Tohmajärveltä Kainuuseen. Tämä saa lukumäärän näyttämään pieneltä, mutta samalla voitaneen todeta, ettei Suomella ole omaa susipopulaatiota vaan yhteinen susikanta Venäjän kanssa eli uhanalaisesta eläimestä on ainakin turha puhua!

Kaikkiaan Suomen susikannasta on poistunut Luken mukaan noin neljännes. Laitoksen mukaan kokonaispoistuma voi susikannasta olla 30 prosenttia ilman kannan vähenemistä. Nyt susien kokonaispoistuma on jäänyt tämän alle. Suomen susikanta ylittää tällä hetkellä huomattavasti kannanhoitosuunnitelmassa määritellyn tason, joka on 25 laumaa. Metsästettävää siis riittää!

Kannanhoidollisessa metsästyksessä saatiin saaliiksi 43 sutta. Tämän lisäksi on poliisin päätöksillä poistettu lukuisia häirikkösusia. Riistakeskus on myös myöntänyt vahinkoperusteisia lupia metsästyskauden ulkopuolella. Susia kuolee myös liikenteessä, mikä myös kertoo susikannan jatkuvasta kasvusta.

Suden kannanhoidollinen metsästys onnistui erittäin hyvin ja sitä tulee jatkaa myös tulevalla metsästyskaudella. Mielestäni susikannan kasvu on pysäytettävä. Tämän vuoksi suden metsästystä tulee tehostaa huomattavasti koko maassa tulevalla metsästyskaudella.

Mielestäni maaseudun ihmisillä on oikeus harrastaa esim. metsästystä ja metsästyskoiratoimintaa ja elää ilman pelkoa lastensa ja kotieläintensä puolesta. Tulevaisuudessa meidän tulee keskittyä petoeläintihentymien purkamiseen ja palauttaa luonnontasapaino sekä suden luontainen pelko ihmistä kohtaan! Tällä hetkellä tätä pelkoa ihmisen suuntaan ei ole.

Kari Kulmala

Kehitysyhteistyö jatkuu leikkauksista huolimatta

Tällä vaalikaudella kehitysyhteistyöstä leikataan 225 miljoonaa euroa. Kehitysyhteistyöhön varataan kuitenkin 470 miljoonaa euroa, joka on bruttokansantuotteeseemme suhteutettuna yli OECD-maiden keskiarvon ja samaa luokaa esim. Saksan kanssa. Meillä ei ole siis mitään hävettävää, päinvastoin. Perussuomalaisten näkemyksen mukaan vähemmällä rahalla tulee saada aikaan tehokkaampaa ja järkevämpää kehitysapua.

Olemme peräänkuuluttaneet kehitysyhteistyöhön nykyistä parempaa vaikuttavuutta tehokkaammalla rahankäytöllä. Ajamme uraauurtavaa ajattelua, jonka päämääränä on kehitysmaiden oman, kehitysavusta riippumattoman talouden ja yhteiskunnan vahvistaminen.

Toinen asia, joka meitä perussuomalaisia kehityspoliittisessa selonteossa ilahdutti, oli se, että naisten ja tyttöjen aseman parantaminen nostetaan hallituksen kehityspoliittiseksi päätavoitteeksi. Naisten aseman edistäminen on tärkeää mm. demokratian ja taloudellisen kehittymisen vuoksi. Heidän kouluttaminen ja aktiivinen osallistuminen työmarkkinoille ja poliittiseen päätöksentekoon edistää tutkitusti perheiden hyvinvointia, hillitsee väestönkasvua ja nopeuttaa yhteiskuntien vaurastumista.

Perussuomalaiset pitää tärkeänä, että hallitus panostaa kehitysavun leikkauksista huolimatta suhteellisen suuren osuuden humanitaariseen apuun. Kehitysavulla voidaan vaikuttaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden lähtömaiden elinolosuhteisiin ja siten ennaltaehkäistä maastamuuttoa ja pakolaisuutta. Pyrimme toiminnallamme siihen, että ihmisten ei tarvitsisi lähteä pakoon tai muuttaa paremman elämän toivossa kotimaistaan. Humanitaarinen apu kohdistetaan niille, joilla on suurin tarve avullemme. Tällä tavoin hallitus pystyy vaikuttamaan Suomeen suuntautuvaan maahanmuuttoon ennaltaehkäisevästi.

Kari Kulmala

kansanedustaja

Sakaali on suojeltu laji Suomessa!

Tein eduskunnassa kirjallisen kysymyksen 24.2.2016 ministerille, että miten Suomeen kuulumattoman vieraspedon (sakaalin) leviäminen Suomeen aiotaan estää? Vastaus olisi pitänyt tulla 21 vuorokauden kuluessa.

Posti toi tänään 29.3.2016 ministerin allekirjoitetun vastauksen. Vastauksessa kerrotaan mm, että sakaali on luontaisesti leviävä, kuten mikä tahansa laji, jolla on siihen potentiaalia. Todennäköisyys sakaalin saapumiselle Suomeen on kohtalaisen suuri, vaikkakin selvä leviämiseste on Pietarin seutu. Se luultavasti selviäisi Etelä- ja Lounaisrannikon tuntumassa. Vakiintumiseen ja yksilömäärään vaikuttanevat talvien ankaruus ja lumisuus.

Vastauksen mukaan Suomella ei ole mahdollisuutta estää lajin mahdollista luontaista leviämistä, vaan päinvastoin Suomella on velvollisuus turvata sakaalin suotuisa suojelun taso. Sakaali olisi Suomeen levittäydyttyään luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sitä koskisivat rauhoitussäännökset. Metsästyslainsäädännön muutoksella voidaan sakaali tarvittaessa säätää myös riistalajiksi, jolloin kantaa voidaan säädellä metsästämällä.

Tällainen oli ministeri Tiilikaisen ja hänen avustajien vastaus, eikä se minua yllättänyt. Vastauksesta voi todeta, että sakaali; Tervetuloa Suomeen! Sitten kun sakaaleja on n. 10 000, niin se voidaan säätää riistaeläimeksi, mutta mielestäni se on silloin jo liian myöhäistä. Nyt pitäisi viedä loukkuja rajalle jolloin saataisiin saaliiksi myös Suomen luontoon kuulumattomia supikoiria!

Kuntajakoselvitys oli tarpeeton

Kiteen keskustalaiset päättäjät olivat hereillä ja nielaisivat kalamiehen 16.3.2016 Koti-Karjalassa olleen tiedotteen syötteineen ja koukkuineen. Näin piti tehdäkin, omaa ministeriä ja puoluetta on tuettava vaikka totuus ei siitä muutu miksikään. Kun hieman oikaisin Koti-Karjalassa olevassa tiedotteessani sanomalla, että pakolla tehty kuntaliitos on hallitusohjelman vastaista, maaseudun tueksi, turvaksi ja kehittäjäksi leimaantunut keskustapuolue löysi hallitusohjelmasta asiaan liittyvän tärkeimmän kohdan; ”Hallitus edistää vapaaehtoisia kuntaliitoksia.” Juuri tämän halusin teidän löytävän ja toivon myös lauseen ymmärtämistä ja sisäistämistä! Kiteen ja Rääkkylän mahdollisesta kuntaliitoksesta ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että se olisi vapaaehtoista. Mikäli yhdistyminen tapahtuu, on se todellisuudessa se kuuluisa pihtisynnytys. Siitäkin kuntalaiset jäävät nykyisin henkiin.

Kuntajakoselvityksestä voinen kysyä, että minkälaiset tulokset saisin, jos sen itse teettäisin ja rahoittaisin? Uskon, että tulokset olisivat minulle suotuisat. Näin on käynyt tälläkin kertaa eli sitä saa mitä tilaa.

Kiteen keskustalaiset kertovat myös Koti-Karjalan kirjoituksessaan 23.3.2016 aivan oikein, ettei kunta- ja uudistusministeri Vehviläinen yksin päätä Rääkkylän kunnan itsenäisyydestä. Kysyn kuitenkin, kuka vaati kuntajakoselvityksen tekemistä ja kuka sen lopulta esittelee valtioneuvostolle?

Vuonna 2016 Kiteen ja Rääkkylän kuntajakoselvitys oli tarpeeton ja tulevista vuosista ei vielä tiedä kukaan. Kuntaliitos ei ole myöskään välttämätön Rääkkylän asukkaiden lakisääteisten palveluiden turvaamiseksi koska ne on tällä hetkellä turvattu ja toimivat hyvin, joten mistä johtuu tämä kiire? Onko pakko saada pieni gallialaiskylä liitettyä isompaan vaikka sitten pakolla?

Kari Kulmala, Rääkkylä

kansanedustaja

Koti-Karjala 1.4.2016