Itsemurha liikenteessä on rikos

Viime vuonna kuolonkolarit lisääntyivät Itä-Suomessa. Pohjois-Karjalassa ne jopa tuplaantuivat edellisvuodesta. Suomessa tilastoidaan ja tutkitaan kaikki kuolonkolarit erittäin tarkasti poliisin sekä onnettomuustutkijalautakunnan toimesta.

Kun keväällä valo lisääntyy, niin itsetuhoisuus liikenteessä lisääntyy. Tilastojen mukaan noin 10 – 20 prosenttia kuolonkolareista vaikuttaa joka vuosi tahallisilta teoilta. Näissä tilastoissa on jonkin verran maakunnallisia eroja, Itä-Suomen ollessa itsemurhien kärkipäässä. Erikoista on, että liikenteessä tehtyjen itsemurhien vuosittainen määrä on pysynyt pitkään samana, vaikka itsemurhat muuten ovat Suomessa vähentyneet vuosi vuodelta.

Jokaisella liikenteessäkin menehtyneellä on keskimäärin 50 omaista. Sitä ei kuitenkaan itsetuhoinen kuljettaja ajattele kun hän on päättänyt päättää elämänsä liikenteessä, hän ajattelee vain itseään. Hän ei ajattele, miltä ajoneuvoyhdistelmän kuljettajasta tuntuu, kun tämä epätoivoisesti yrittää väistää ja estää onnettomuutta. Hän ei ajattele, että vastapuolen kuljettajalta voi mennä työpaikka yksinkertaisesti siitä syystä, että kuljettaja ei enää halua kenenkään törmäävän kuljettamansa ajoneuvon keulaan. Tiedän kuljettajia, joiden ajoneuvoyhdistelmän keulaan on törmännyt jo kolme kuljettajaa. Tällainen kuljettaja miettii usein, kääntyvätkö edessä tulevat autonvalot tänään oman auton keulaan.

Itsemurha liikenteessä on rikollinen teko, kyse on henkirikoksesta. Tekoa on vaikea ymmärtää, ellei tunne itsetuhon tehnyttä henkilöä ja hänen elämänhistoriaa ennestään. Monesti itsemurhat olisivat ehkäistävissä, niin liikenteessä kuin muutoinkin. Apua on saatava ajoissa, säännöllisesti ja sitä on osattava myös ajoissa pyytää. Mutta eihän ainakaan suomalainen mies pyydä keneltäkään apua! ”Ei tartte auttaa…”

Suomalaisen yhteiskunnan tulisi entisestään kehittää itsemurhavaaran varhaista tunnistamista ja erilaisia helposti lähestyttäviä tukipalveluita tulisi lisätä. Lääkärin asema korostuu myös jatkossa entisestään. Vieläkin tärkeämpänä pitäisin läheisten kiinnostusta toistaan kohtaan. Joskus pitäisi kaveriltakin kysyä: ”Mitä sinulle kuuluu, mitä toivot minun tekevän vuoksesi?” Valitettavasti meitä ei enää näin 2000-luvulla kiinnosta, mitä kaverille ihan oikeasti kuuluu, vai kiinnostaako? Syytä ainakin olisi!

Kari Kulmala, kansanedustaja

Sanomalehti Karjalainen 10.2.2016

Savon Sanomat 10.2.2016

Susien määrä vähennettävä puoleen

Erityisesti Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa susitiheydet tietyillä alueilla ovat riistäytyneet hallinnasta. Tämän uskaltaa myöntää jo lähes jokainen viranomaistaho. Susien pihakäynnit ovat todellisuutta nykyajan Suomessa. Luontaisen ruuan väheneminen metsistä sekä ihmispelon vähyys, ajavat sudet talojen pihoihin sekä uusille alueille. Eteläisimmät pihakäynnit susien toimesta on todettu jo pääkaupunkiseudulla sekä Turun lähistöllä. Vuonna 2013 todettiin Pohjois-Karjalassa susien pihakäyntejä 67, seuraavana vuonna jo 299 ja viime vuonna peräti 595 kpl. Nämä ovat niitä varmoja pihakäyntejä, jotka petoyhdyshenkilöt ovat paikan päällä todenneet ja Tassu-järjestelmään jo vuosia merkinneet. Koko Suomessa susien pihakäynneissä on ollut sama suuntaus.

En voi edes kuvitella vanhempien tunteita, heidän löytäessään tuoreet sudenjäljet lastenvaunujen vierestä, kun pieni lapsi on ollut niissä päiväunilla. En voi myöskään kuvitella, miltä tuntuu menettää metsästyskoira omalla pihamaalla suden suuhun, koska en ole sellaista kokenut. Yleensä koirat ovat meille jokaiselle perheenjäseniä. Tilastojen mukaan puolet koiravahingoista tapahtuu omistajien pihamaalla. Olen vahvasti sitä mieltä, että suden paikka on metsässä ja sen tulee pelätä ihmistä. Jokainen susi, joka tulee kotipihaan, tulee poistaa luonnosta. Kyseessä on myös koko metsästyskoiraharrastuksemme tulevaisuus. Mielestäni koirien avulla tapahtuva metsästys on metsästäjän ikiaikainen oikeus ja suden tulee väistyä.

Tammikuun loppuun mennessä pelkästään Pohjois-Karjalassa on poistettu poliisin määräyksellä viisi sutta ja karkotusmääräyksiä pihoista on tehty 17. Metsästäjät antavat poliisille tällä tavoin ilmaiseksi virka-apua pihasusien poistamiseksi. Mielestäni tähän on saatava muutos, koska eihän ilmaisia lounaitakaan ole olemassa.

Tämänvuotinen kannanhoidollinen sudenmetsästys on loppusuoralla. Tämä on ollut hyvä alku, mutta ei riittävä edes vuosittaisen lisääntymisen vähentämiseen. Näkisin parempana, ettei sudella olisi pyyntikiintiötä ja sutta voisi metsästää vapaasti talvella muutaman kuukauden aikana. Näin oli vielä muutama vuosi sitten, eikä susi hävinnyt Suomesta. Susien osalta meillä on melkoinen varasto itäisessä naapurissamme, jossa tuhannet sudet odottavat maahanmuuttoa Suomeen.

Kari Kulmala

Sanomalehti Karjalainen 3.2.2016

Maaseudun Tulevaisuus 8.2.2016

Savon Sanomat 25.2.2016