Nykyinen hallitusohjelma tiukentaa väkivalta- ja seksuaalirikollisten rangaistuksia, mutta ennalta estävää toimintaa ei saa unohtaa. Vähemmälle huomiolle jää usein, mitä tapahtuu silloin kun tuomio on suoritettu ja esim. pedofiili vapautuu ”täysin palvelleena”? Varsin monella seksuaalirikokset jatkuvat, koska vankilassaolo voi jopa lisätä seksuaalirikosten uusimisriskiä. Pedofiilien rangaistuksia pidennetään koko ajan, mutta mikä on niiden sisältö? Näyttäisi siltä, että kyseessä on vain tuomion pituus. On uskallettava tehdä rohkeita päätöksiä pedofilian vähentämiseksi ja lasten suojelemiseksi. Pelkkä rikoksentekijän sulkeminen vankilaan ei riitä.
Pedofiili ei, esimerkiksi väkivalta- ja huumerikolliseen verrattuna, ymmärrä tekevänsä lapselle mitään väärää – hän on lapselle hyväntekijä. Hänellä ei ole ymmärrystä tekojensa seuraamuksista eikä pienen pojan tai tytön kärsimyksistä. Pedofiili satuttaa lasta pahimmalla mahdollisella tavalla. Miksi annamme tämän edelleen jatkua vuodesta toiseen?
Mielestäni olisi vakavasti mietittävä kenen ihmisoikeuksia ja -arvoa haluamme puolustaa. Kemiallinen kastraatio tulisi olla pakollinen pedofiileille. Kastraation pakollisuus vähentää pienten tyttöjen ja poikien joutumista seksuaalirikosten uhreiksi. Niissä maissa, missä kastraatiota käytetään, kokemukset ovat olleet hyviä. Meidän aikuisten tehtävä on suojella lapsia! Sitä vaatii myös YK:n yleissopimus lasten oikeuksista (34. artikla).
Pedofiilin satuttama pieni lapsi on kuin vaurioitunut puuntaimi, se jää eloon, mutta vaurioituu eliniäksi. Mielestäni on hyvin perusteltua kysyä, onko tällaista inhimillistä kärsimystä aiheuttavia rikoksiin syyllistyneitä pedofiilejä yliymmärrettävä vai onko pakkohoito eli kemialliseen kastraatioon velvoittaminen heidän kohdallaan oikea ratkaisu. On tietenkin selvää, että kaikille kastraatio ei riitä, vaan tarvitaan myös muita lisätoimenpiteitä.
On selvää, että mikäli pedofiileille olisi jossain oma hoitoyksikkö, sairaudesta puhuminen olisi helpompaa ja rikoksia sekä uhreja olisi vähemmän. Todennäköistä on, että pedofiili ei hakeudu vapaaehtoisesti hoitoon, koska hän ei tunne olevansa sairas.
Nykytrendin mukaan pedofiilit tutustuvat eri puolilla Suomea asuviin alaikäisiin tyttöihin ja poikiin netin keskustelupalstoilla. He hankkivat ensin lapsen luottamuksen ja sopivat sitten yhteisen tapaamisen. Pedofiilejä on kaiken ikäisiä, kaikissa yhteiskuntaluokissa ja ammateissa. Heitä on myös sellaisissa ryhmissä, jotka nauttivat yhteiskunnassa lasten ja vanhempien luottamusta. Tutkimusten mukaan pedofiilejä on yhdestä viiteen prosenttiin väestöstä. Suurin osa pedofiileistä ei koskaan tee lapseen kohdistuvaa rikosta. Ongelmana ovatkin ne jotka syyllistyvät seksuaalirikoksiin. Heillä rikoksen uusimisriski on erittäin korkea ja sairauden hoitoennuste huono.
Rikoksen uhrille tekijän kastraatiolla on vain vähän merkitystä. Rangaistuksen oikeudenmukaisuudella tekoon nähden sitä vastoin on suuri merkitys. Hänen tulee tuntea uhrina saaneensa oikeudessa oikeutta. Rikoksista annettavat rangaistukset tulee olla aina oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Uhreille tulee myös taata katkeamaton hoitoketju tekohetkestä eteenpäin. Jokaisessa kunnassa tulee varmistaa valmius tukea uhria riippumatta siitä, millainen seksuaalirikos on ollut.
Kari Kulmala, kansanedustaja (ps)
Savon Sanomat 14.10.2015
Sanomalehti Karjalainen 16.10.2015