Metsän antimia tarjolla

Joskus on vaikeaa päättää mitä metsään mennessä tekisi. Niin on ollut tänäkin syksynä. Heti kun pihamaan mansikka- ja soiden valokkiaika loppui, niin metsissä olisi lisää poimittavaa, mustikoita. Vai keräisiköhän sittenkin noita iki-ihania kanttarelleja vai haapa- tai kangasrouskuja? Tänä kesänä on todellakin ollut valinnanvaraa tarjolla meille jokaiselle. Puolukka- ja herkkutattiaikakin ovat jo ihan ovella.

Juuri nyt onkin syytä lähteä marja- ja sinimetsään, sillä sato on runsas. Tyhjin sangoin ei tarvitse metsästä kotiin palata. Samalla on syytä kerrata vähän jokamiehen oikeuksia, joista keskieurooppalaiset vain haaveilevat. Jokamiehen oikeuksiin kuuluu, että luonnonmarjoja ja sieniä saa kerätä metsästä ja suolta riippumatta siitä, kuka maan omistaa. Jokamiehen oikeudet kuuluvat myös ulkomaalaisille marjanpoimijoille. Marja- ja sienipaikkoja ei voi myöskään varata itselleen tai perheelleen vaan ne kuuluvat meille kaikille.

Mikään laki ei valitettavasti määrittele tarkkaa metrimäärää, jota lähempänä asuntoa tai mökkiä ei saa marjoja tai sieniä kerätä. Tässä pitääkin käyttää omaa tai kaverilta lainattua maalaisjärkeä. Miten lähelle kotiasi itse haluaisit marjastajia tai sienestäjiä? Kotirauhan suojaa nauttii pihapiiri ja siinä olevat rakennukset. Jokaisen kotirauhaa on kunnioitettava kaikissa tilanteissa ja oloissa.

Kotinsa pihapiirissä tai tutuilta lähialueilta talven marjansa keränneet kokevat ulkomailta tulevien poimijoiden tulemisen haitaksi, jopa omia oikeuksiaan loukkaaviksi. Pihapiirien läheisyydessä poimivat ulkomaalaiset huomataan helposti, mutta ongelmana ovat monesti myös suomalaiset poimijat.

Monelle mansikkatilalle ulkomaiset poimijat ovat todellinen aarre. Ellei heitä olisi, jäisivät mansikat poimimatta. Erityisesti nuorten suomalaisten opiskelijoiden väheneminen mansikkapelloilla ihmetyttää. Vielä vuosikymmen sitten mansikanpoiminta oli monelle opiskelijalle normaali ansaintakeino. Poiminnassahan on periaatteena, että mitä enemmän poimit, sen enemmän tienaat. Rahantuloa ei siis voi estää, jos vain selkä ja polvet kestävät sekä työintoa löytyy. Urheilua harrastava voisi sanoa aamulla herätessään, että taidanpa olla elossa kun on paikat kipeänä.

Metsiimme on tullut entistä enemmän marjanpoimijoita muun muassa Thaimaasta. Heille parin kuukauden urakointi saattaa merkitä jopa kahden vuoden palkkaa itselle tai perheelle. Ei ole siis ihme, että he jaksavat raataa aamu kuudesta ilta kahdeksaan joka päivä, satoi tai paistoi. Minäkin jaksaisin pari kuukautta rehkiä metsissä, mikäli tulot olisivat samanmoiset.

On arvioitu, että näin thaiaikaan metsistä saadaan kerättyä 10 prosenttia marjasadosta. Aika paljon jää siis meille suomalisillekin poimijoille kerättävää. Mennään siis metsään keräämään verotonta tuloa ja siinä samassa täytetään oma pakastin kotimaisilla, puhtailla marjoilla ja sienillä. Vai onko niin, että kateus vie marjat ja sienet metsistäkin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *