Kumurin ja Vannisenmäen sankarit

Sain olla kutsuvieraana kun Kiteellä Valkeavaaran kylässä sekä Kiteenhovissa vietettiin arvokasta ja isänmaallista juhlaa. Pahtaistentien varrelle paljastettiin 12.7.2015 Vannisenmäen ja Kumurin taistelujen muistolle ja taisteluiden sankareille osoitettu muistomerkki. Juhlatilaisuuksissa oli mukana muun muassa entinen rajavartioston päällikkö, 97 vuotias kenraali Yrjö Kärkkäinen, tullin pääjohtaja Antti Hartikainen, Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Olli Lampinen, aluetoimiston päällikkö eversti Jouni Mattila sekä delegaatio Venäjän Sortavalasta.

Ennen virallista juhlatilaisuutta kävimme edellisenä päivänä valtakunnan rajan takana tutustumassa yhteen Kumurin bunkkereista. Venäläisten lähtiessään räjäyttämä bunkkeri oli edelleen erittäin vaikuttava näky. Sitä oli aikoinaan helppo puolustaa suomalaisia vastaan. Bunkkerilla tuli väkisinkin mieleen rovasti Sakari Takalan sanat; ”On isät täällä taistelleet, on uskoneet ja toivoneet”. Heidän ansiosta saimme tulla Kumurille kaikessa rauhassa venäläisen rajamiehen tarkistettua passimme. Minulle tämä rajanylitys oli ensimmäinen Venäjälle, joten siksikin matka oli minulle historiallinen ja ikimuistoisa.

Kumuri oli heinäkuussa 1941 erittäin voimakkaasti linnoitettu sotatoimialue 19. divisioonan alueella. Kumurissa toimi neuvostoeversti A. L. Bondarevin valiojoukot, jotka olivat tulivoimaltaan ylivoimaisia ja miesvahvuudeltaan vähintäänkin suomalaisten vahvuisia. Tämän lisäksi he olivat erittäin hyvin linnoittautuneita. Yleensä opetetaan, että tällaista linnoitusta vallattaessa pitää valloittajalla olla kolminkertainen ylivoima puolustajiin nähden. Nyt se oli kaukana siitä.

Tätä suomalaista 19. divisioonaa johti eversti H. E. Hannuksela. Divisioonan kohtaloksi tuli kokea sodan raskaimmat tappiot, mitä siihen mennessä oli tullut minkään suomalaisdivisioonan kohdalle. Kokonaistappiot olivat koko Kiteen alueella yli 800 sankarivainajaa ja haavoittuneita moninkertainen määrä. Yhdeksi syyksi tappioihin Kiteen taisteluissa on kerrottu olevan kahden jääkärieverstin, Laurilan ja Hannukselan huonot keskinäiset välit. Hannuksela pimitti Laurilalta oleellisia tiedustelutietoja vihollisen kokoonpanosta sekä asemista Kumurissa, jonka seurauksena Laurilan 16. jalkaväkirykmentti menetti suuren joukon miehiä aivan turhaan. Menetykset olisivat olleet suurempiakin, mikäli Laurila olisi hyökännyt Kumurin kylään. Keskeyttäessään hyökkäyksen hän säästi lukuisien eteläpohjalaisten sotilaiden hengen. Myöhemmin on saatu selville, että Kumurin kylä oli erittäin voimakkaasti linnoitettu alue koko 19. divisioonan hyökkäysalueella.

Tämän muistomerkkihankkeen takana olivat kiteeläiset ja eteläpohjalaiset maanpuolustusjärjestöt, Kiteen-seura, Kiteen kaupunki ja seurakunta sekä rajavartiosto ja lukuisat eri järjestöt, yritykset sekä myös yksityiset henkilöt. Muistomerkki pystytettiin maanviljelijä Teuvo Kostamon maalle. Varatuomari Veli Suvannon sanoi; ”Olkoon tämä muistomerkkikivi siihen kiinnitettyine laattoineen kestävä kunnianosoitus jääkärieversti Matti Laurilan komentaman JR 16 sankareille Vannisenmäessä ja Kumurissa heinäkuussa 1941”.

Muistomerkin luovuttivat Kiteen kaupungille juhlallisesti muistomerkkitoimikunnan edustajat Kari Sutinen, Timo Päivinen, Veli Suvanto sekä Markku Muilu. Muistomerkin otti vastaan Kiteen kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen joka kertoi, että ”muistomerkkiä pyritään säilyttämään arvokkaasti ja luomaan osaltaan edellytyksiä sille, että muistomerkki on yksi kaupungin ja koko Pohjois-Karjalan maakunnan mielenkiintoisista ja historiallisista tutustumiskohteista”. Lauseessa on mielestäni kaikki oleellinen, mutta se myös velvoittaa.

Juhlatilaisuus oli jatkumoa muistomerkkien paljastustilaisuuksista, joista edellinen, Kuivalaisen taistelun muistoksi, paljastettiin vuonna 2011. Myös silloin sain olla tilaisuudessa mukana. Tapahtumat saivat ansaitusti paljon huomiota paikallis- ja maakuntalehdessä. Ainakin minut saa näiden muistotilaisuuksien jälkeen nousemaan seisaalleni joka kerta kun kuulen jääkärieversti Laurilan nimen ja hänen eteläpohjalaisten miesten saavutukset. Uhrinne ei ollut turha!

Puheeni Kumurin taistelumerkin juhlassa Kiteenhovissa 12.7.2015

Kunnioitetut herra kenraali, sotiemme veteraanit ja kotirintamalla vastuuta kantaneet. Arvoisat juhlavieraat! Kiitän kunniasta saada tulla kutsuttuna tähän juhlatilaisuuteen. Tuon samalla teille Suomen puolustusministeri Jussi Niinistön terveiset. Hän pyysi välittämään kiitokset teille koko veteraanisukupolvi, ja teille hyvä juhlaväki täällä Kiteelle. Tätä tilaisuutta ei unohdeta.

Sodan alkamista ei pitäisi koskaan juhlia, mutta sen päättymistä tulee juhlia vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Myös Kumurin ja Vannisenmäen taistelut tarvitsevat oman juhlatapahtuman, oman muistomerkin jonka luona meistä jokainen voi käydä muistelemassa tapahtumia. Nämä ovat niitä tilaisuuksia joissa meidän jokaisen arvostus Teitä veteraaneja kohtaan on korkealla.

Tässä juhlatilaisuudessa olevista monella on muistoja Kumurin taistelusta, muistoja vuosia kestäneestä sodasta ja sen seurauksista, muistoja sodan jälkeisestä vahvan jälleenrakentamisen ajasta. Ne ovat kuuluneet koko elämäänne nuoruusiästä lähtien. Niistä on ollut monesti vaikea kertoa sitä kysyneille. Vaikka muistot ovat Teille kipeitä, niin ne ovat myös arvokkaita ja tärkeitä. Ne ovat muistoja, joita teiltä ei kukaan saa koskaan pois.

Olette varmaan miettineet, miksi juuri teidän ikäluokkanne tehtäväksi tuli pelastaa Suomi, miksi juuri teidät kutsuttiin. Miksi juuri teidän uhrinne Suomen itsenäisyydelle oli niin kova. Tähän minulla ei ole vastausta olemassa. Olemme kaikki syvästi kiitollisia siitä, että olemme saaneet elää Suomessa rauhan aikana jo 70 vuotta. Teidän vastuunkantonne ja se muisto älköön koskaan häipykö mielistämme. Teidän ei tarvitse enää olla etulinjassa Kumurilla, teidän paikkanne on eturivissä, kunniapaikalla.

Teidän ansiosta olemme saaneet rakentaa vuosikymmeniä rauhassa maatamme nostaen sen monilla mittareilla mitattuna maailman kärkivaltioiden joukkoon. Joskus kuitenkin tunnen, että tarvitsisimme edelleen sitä kuuluisaa talvisodan henkeä. Kaveria ei saa vieläkään jättää, vaikka hän ei eturivissä enää seisoisikaan. Meidän on pidettävä toisistamme huolta joka päivä! Yksin ei saa jättää ketään, ei täällä Kiteellä, ei Venäjän Karjalassa eikä eteläpohjanmaalla.

Pohjois-Karjalassa on ollut hyvät ystävyyssuhteet Venäjän Karjalan kanssa jo vuosikymmeniä. Näistä suhteista on pidettävä huolta jatkossakin. Vain tuntemalla riittävän hyvin toisemme rajan molemmin puolin, ennakkoluulot vähenevät ja ystävyys voi jatkua vaikka maailmalla kuohuisikin.

Hyvä juhlaväki; Toivotan omasta ja puolustusministeri Niinistön puolesta hyvää ja aurinkoista loppukesää ja Jumalan siunausta Teille jokaiselle!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *